lauantai 26. joulukuuta 2009

Ylä-Urdustanilainen Emerita - Professori Vappu

Muutama sana laumamme johtajattaresta Emerita professori Vapusta.

1. Vappu on monella tavalla ainutkertainen laatuaan. Sen kyky optimoida energian käyttö suhteessa ruoka-annoksiin päihittää NASA:n avaruustutkimusinstituutin ravintotieteilijöiden taidot ja tiedot. Yksikään kalori ei mene hukaan ja liikunnan suhte ravintoon on äärimmilleen optimoitu.

2. Kerjäämisen jalon taiteen globaalina kykynä, Vappu on osoittanut jäljittelemättömät taitonsa ja taipumuksensa alalle. Istuminen takamuksella, toinen takajalka holtittomasti repsottaen sivulle, ei voi jättää ketään kylmäksi. Siellä, missä on murunenkin ruokaa, on myös Vappu. Keittiössä se sijoittaa itsensä ääneti aina jalkoihin ja kevyt nuolaisu tai tönäisy sääreen on muistutus siitä, että lattian rajassa on hiljainen, anova koirarepsu, joka on "aivan muutaman sekunnin kuluessa nääntymässä nälkään". Kaikki on hiuskarvan varassa. Vappu onkin kunniatohtori kerjuuakatemian emerita professorina Ylä-Urdustanissa. Maassa, jossa kaikki on aina esimerkillisen hyvin ja missä ei puute -sanaa tunneta puheissa.

3. Aina niin tuumaava ja hitaan mietteliäs Vappu otti turbon käyttöön. Jouluna Vappu esitti krokotiilin nopeudella syöksyvää saalistajaa löytäessään lenkille lähdettäessä eteisestä roskapussin, jossa oli porkkanalaatikkoa päälimmäisenä. Eipä ehtinyt isäntä tajuta, mikä syöksyi jalkojen ohitse, repi kassin riekaleiksi ja hotki laatikon rääppeet alle sekunnin sadasosan. Vasta kun kaikki oli jo ohitse, kuului eteisestä kova komentohuuto - myöhässä, pahasti myöhässä.

4. Viimeisin tämän kertomuksen erikoisuus on Vapun kyky löytää puhtaiden pyykkien kasa. Siellä missä kasa, siellä Vappu - koko keon päällimmäisenä. Kuvassa salamavalon välähdyksestä silmät avaava nukkuva koiramme, puhtaiden vaatteiden kasalla :-)

Sylitystä ja loma-aikaa


Siiri on laumamme lilleri-lalleri, joka etsii aina ihmisen sylin alustakseen. Se reposottaa miten kuten mukavaksi olonsa tuntien niin tuttujen kuin vieraittenkin sylissä - kunhan vain sylissä. Yöllä se hiipii nukkujan viereen huomaamatta ja kun aamulla herää, Siiri on joko peiton alla huppeluksissa tai sitten korvan vieressä kerällä tyynyllä tuhisemassa. Aamulla on sitten aika herättää ruokkija voimakkaalla pään ja koko vartalon ravistelulla. Ideana on saada kuuluva läpsytys aikaiseksi ravistelemalla korvalehtiä voimakkaasti. Siiri onnistuu!

Uusi Vuosi raketteineen on kohta ovella. Siiri on ainoa, joka ei voisi vähempää välittää paukkeesta ja melskeestä. Pihaa pitää valvoa entiseen malliin aidan reunusta kiertäen, vaikka taivaasta satelisi mitä ja korvissa paukkuisi ja vinkuisi.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Laatuaikaa vai riistoa? :-)




Tämän sunnuntain Hesarissa oli koko sivun artikkeli siitä, että joidenkin mielestä koirien pitäminen lemmikkinä on ihmisen toteuttamaa riistoa. No. Varmaan niinkin voi asioita katsoa, riippuen kuitenkin tapauksesta sanoisin. Meillä ei kukaan ihmispoloinen ehdi päikkäreille oikaista kun samoin tein joku on heti vilahtamassa peiton alle. Olemme yrittäneet monta kertaa ehtiä puolijuoksua petiin, mutta kuin taikaiskusta kuuluu kopsahdus ja koiruksia alkaa sadella taivaalta. Fleecepeitto ei ole ehtinyt laskeutua ihmispolon päälle kun sen alla on jo joukko suojaan ja lämpöön vilahtaneita karveleita rajallisesta tilasta ja lämmöstä taistelemassa. Sellaista riistoa meillä!


perjantai 18. joulukuuta 2009

maanantai 14. joulukuuta 2009

Talviturkki

Aiko vaihtoi talviturkin juuri sopivasti pakkasten tullessa. Sen turkkitakki paksunee edelleen päivä päivältä ja karvoja ei lähde enää lainkaan. Kaikki on siis kotiinpäin. Aiko on ainoa meistä, joka viihtyy ulkona vaikka tunteja jos vain joku muu suostuisi samaan. Talvi on kuin tehty sille ja sen karvatakille.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Joulumarsu ja muita tarinoita

Tänä Jouluna tontun punaiseen pukuun onkin tällätty Aikon ekaksi tärkein leikkikaveri - teddy-Marsu. Siinä se tököttää vieressä pipa päässä. Aiko on tosin suorittanut Marsulle jo monta elintensiirtoa ja ei riitä yksi eikä kaksi kertaa, kun Marsukkaa on kiidätetty leikkaussaliin parsittavaksi. Aina on kuitenkin onnistuttu tunkemaan pumpulit takaisin sisuksiin ja matka on jatkunut. Toisin on Lampin kanssa, josta on vain raamit ja rääppeet jäljellä, mutta rakkaus pysyy. Aiko retuuttaa itse valitsemaansa kintaan kokoista leikkilammasta minne kunne kerkiää ja siitä saa vähintään kerran päivässä kunnon retuutukset irti. Tapporavistelut koskevat molempia - Lampia ja Marsua :-) Onneksi molemmat ottavat tiukan tempomisen reporentoina vastaan.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Elämäni kaverit

Aikolla taitaa käydä säkä, sillä se on saamassa uuden kaverin - Nannan. Koirakouluttajamme sisko kaipaa koiraa, jonka kanssa voisi tehdä juttuja: lenkkeillä, kouluttaa ja käydä vaikka näyttelyissä. Aiko saisi ekstrakivaa aina silloin tällöin ihan itselleen. Voisiko olla paremmin asiat. Kerran on jo tavattu ja lenkki kuljettu. Koti säilyy ennallaan, mutta tohut lisääntyvät toiseen potenssiin ja tytöt sopivat hyvin toisilleen: nuoria ja urheilullisia :-)

Samoin on ounasteltu, josko Siiri pääsisi kokeilemaan Jasun kanssa agilityä. Ooooh sanoo Siiri, sillä se ihannoi kouluttaja-Jasua ihan raivokkaasti. Aina kun tavataan, Siiri kiipeää kuin orava Jasua pitkin ja sitten halaamisesta ei tahdo tulla loppua. Siiri tietää, että vauhdista ei ole puutetta kun Jasun kanssa leikitään.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Repsotusta


Aikon massiivinen karvanlähdetysoperaatio alkaa olla ohitse. Kun vielä - ääliö minä - keksin vaihtaa ruokalajiketta tarkistamatta, onko uudessa viljaa - sain aikaiseksi Aikolle hilsesateen ja Vapulle korvavaivan, niin oli koiraperheen elämän vivahteet huipussa. Aiko on aikuistumassa ja se on haastanut Vapun tappeluun. Piti mennä väliin ja saada kunnon purema käteen, sillä muuten ei olisi shibarassusta ollut kuin päreet lattialla. Vappu ei helposti provosoidu, mutta jos joku tulee hammaskalusto edellä kimppuun niin sitten alkaa tapahtua. En haluaisi joutua todelliseksi tappamisen kohteeksi :-(

Kaikille kahta shibaa tai monen koiran ja shiban laumaa ajatteleville sanommekin - miettikää vielä toinenkin kerta ja lopettakaa uskominen joulupukkiin. Ihminen rakentelee näitä laumoja itsekseen ja keinotekoisesti ja kun pentuleikit ovat ohitse, laumassa alkaa tapahtua. Jos ihmisjumala rakastaa uhkapelejä, rulettia, ravivetoja ja lottoaa niin kannattaa ottaa kasa koiria kotiin asumaan ja toivoa parasta.

Meillä koirat asuvat erikseen, sillä emme enää luota siihen, että kaikki olisi onnea ja autuutta ilman rajoituksia. Kun muutokset arkisessa elämässä olivat pakko, poistui painostus ja uhka ja Siiri & Vappu ovat taas onnellisia ja leikkisiä. Aiko taas on oma kuninkaallinen itsensä. Sen kanssa on upeaa liikkua luonnossa ja se kuuntelee kuin elokuvien Lassie - pienintäkin kuiskausohjetta noudattaen. Se on luotu ihmiselle, mutta niin, että se saa kaiken huomion itselleen. Japanilainen estetiikan riemuvoitto. Älykäs ja tunteikas, upea elukka :-)