sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Estijäkoirakolmikko ja tyttökoirien elämää

Aiko on saanut kolmantena koirana valmiiksi etsijäkoira-alkeiskurssinsa. Nyt kaikki kolme ovat iskussa treenirinkeihin....jos vain pääsemme niihin, sillä usein samasta perheestä ei saakaan olla mukana kahta koiraa ja kahta ohjaajaa.....sääntöjä sikiää sitä mukaa kun harrastus alkaa saada suosiota.

Siirillä on puutarhassa aina rajattomasti touhuttavaa. Kaikki aidan takana kulkevat pitää tarkistaa ja pensaiden alla on rajattomasti piilopaikkoja ja puuhattavaa. Kesä on koirille nautinnollista aikaa.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Aiko on vihdoinkin saanut jokavuotisen karvanlähdetysprojektinsa melkein päätökseen ja kaiken alta on kuoriutunut hoikka koira. Nyt voikin alkaa taas kasvattaa uutta alusvillaa kun ihokin on vaihdettu hilseilevän alusvillan kanssa.


Pihallamme on ollut varispariskunta pentunsa kanssa. Yhteiselo muuttui taisteluksi kun yritimme säästää poikasen henkeä lintupaisteja pyydystävältä tyttökoiratriolta. Varikset olivat sitä mieltä, että hyökkäys on paras puolustus. Sain äkäisen variksen kimppuuni ja päähäni kaksi haavaa ja kynsimäjäljet. Samana päivänä pariskunta seurasi minua kadulla pitkän matkaa hyökkäillen Siiriä ja Vappua ja minua kohden kun luulimme menneemme turvalliselle alueelle kävelylle.

Tuon episodin jälkeen kuljimme kolmisen päivää harava kädessämme omalla pihallamme. Kerroimme tosin naapureille syyn outoon käytökseemme, jotta saisimme maineemme pysymään joten kuten pinnan päällä. Siiri kulki pitkin pihan reunoja ja pensaiden alusia. Sekään ei juossut enää reippaasti haukkuen, vaan luimuili pitkin nurkkia. Kotimme ja pihamme oli vallattu! Ainoa keino oli ottaa käsineet käteen, siepata variksen poikanen ja heittää se kerta kerran jälkeen aidan yli naapureiden pihalle. Onneksi se kasvoi lopulta lentokykyiseksi ja nyt taas meillä on rauha - ja HELLE!