Pimeäeloa

Täällä ollaan, koko lauma. Pimeää ja pieni valo siinä, että ulkona on pakkasta, eivätkä kolmen koiran tassut ole kainaloita myöden kurassa joka kerta kun ne käyvät ulkona. Olemme kehittäneet oivan puhdistuvälineen "TASSUPUTSARIN", joka odottaa kosteana eteisessä uhrejaan. Koirukset katsovat sitä joko halveksuen tai --- kuten Aiko, menevät edellä kiemurrellen eteisen nurkissa, kunnes TASSUPUTSARI hoitaa tehtävänsä.

Aiko ja Siiri olivat aamulla blogia varten kuvassa. Salamavalo olisi ollut liikaa vaadittu, joten terveisiä vaan täältä kummallisuuksien planeetalta. Siirin turkki pitäisi siivota (keskellä kuvaa kimmeltää kirsu kohti kattoa) ja Aiko on taas karvanlähtömoodissa. Koti pöllyää karvaa ja koirasta tippuu mennen ja tullen tupsuja matoille kun se kulkee sisällä. Sellaisia täältä tänään :-)

Vatuvaivat

Huomaan olevani usein jonkinlainen julistaja. No, julistan taas - enemmänkin itselleni - mutta suureen ääneen kuitenkin.

Olipa kerran Siiri, joka lakkasi syömästä. Ensin se söi vähemmän. Sitten se alkoi tulla vastahakoisesti ruoka-aikana kupilleen. Lopulta se ei tullut enää lainkaan ja menimme sen luo kuppi kädessä. Ihan viimeksi yritimme houkutella sen syömään edes vähän.

Kukkani kärsivät Siirin syömisestä. Se ahmi muraattia ja oksensi lehdet matolla. Seurasi nuhteluita. Sitten syömisestä tuli muka krantun koiran syndrooma. Muistelimme monia saamiamme ja kuulemiamme juttuja siitä, miten koira alkaa valita ruokaansa ja syö vain herkkuja eikä maista ns. normaalia ruokaa. Niin mekin ajattelimme ja mietimme, miten pitkään Siiri voisi olla syömättä laihtumatta rangaksi.

Jokin kuitenkin muistutti meitä siitä, että nuo kaikki olivat taas kerran nokkelien ja kaikkitietävien ihmisten ajatuksia. Koirat eivät ehkä kuitenkaan mieti moisia syy-seuraussuhteita. Vai miettivätkö?

Veimme Siirin osaavalle eläinlääkärille, sillä ruoaksi ei kelvannut enää kuin naudan kuivamaha ja kuivatut kalat. Mikään muu ei maistunut. Siiri todettiin periaatteessa terveeksi. Vain pieni lämmönnousu oli ainoa indikaatio mahdollisesta vaivasta. Onneksi osaava eläinlääkäri antoi antibioottikuurin ja kipulääkekuurin. Meni useampi päivä ja ihme alkoi sarastaa. Siiri alkoi piristyä. Sen kierrokset lisääntyivät ja ruoaksi kelpasi kypsä kana...sitten muutakin ja nyt jo kaikkea kuten ennen.

Meidän oppimme oli kova. Jos koira on terveenä vilkas kuin elohopea, nopea kuin elosalama ja reipas kuin elohiiri niin on vaikeaa huomata ja verrata sen tilannetta ns. tavallisen temperamentin omaaviin muihin koiriin kotona. Nyt kun Siiri on taas oma itsensä se kiitää hankikantoa kuin musta kostaja ovelta aidalle. Sisään tullessa se oikaisee vauhdilla sohvan selkämyksen yli ja rientää suukottamaan ihmishölmöjä - hävitäkseen pallon perässä toiseen huoneeseen.

Vannomme, että emme enää koskaan sorru tulkitsemaan koiran käytöstä ihmisen normein. Jos koira ei syö, se ei ole kranttu, vaan kyseessä voi todella olla sairaus. Jokainen olennainen muutos reippaan ja hyväluontoisen koiran tekemisessä on merkki jostain muusta kuin "pelaamisesta ja näyttelemisestä tai oveluudesta". Edelliset toiminnot ovat ihmisen toimintoja, vaan eivät koirien. Kuvassa Siiri lepäilee jo taas terveenä lempipaikallaan ja sulattelee aamiaista ihmishölmön kainalossa.

Esikuvan voima

Meille tuli isosta ruotsalaisesta huonekalujätistä Aikon hoivattavaksi Rätsä eli pikkuruinen pehmohiiri. Aikohan on tunnettu siitä, että se nauttii yli kaiken kaikesta pehmeästä hoivattavasta. Rätsä toivotettiin tervetulleeksi kattavalla shibatanssilla ja päiviä kestävällä hiirulin joka-paikkaan-kantoprojektilla.

Esimerkin voima oli arvaamaton. Iltana yhtenä Aiko palasi sisäpihalta ja se laittoi tuttuun tapaan käytävän matolle hiirulin. Ooooops.... tuolla hiirulilla olikin varpaat ja karvaton häntä! Aiko oli ihmeissään kun se yhdessä hujauksessa vaihdettiin kemilliseen korvikkeeseen :-) dental-stixiin.

Tassut nipussa

Vakiokamaa - koirat repsottavat pörröturkkeina talvipäivän aamuna lämpöisellä pedillä. Sen sijaan vakiokamaa ei ole se, mitä luin muutama päivä sitten shibayhdistyksen keskustelupalstalta. Siellä joku kyseli neuvoja suunnitellessaan pennun hankkimista. Kirjoittaja kysyi kokemuksia siitä, miten shiba viihtyisi häkissä hänen työpäivänsä ajan kotona. Joku vastasi siihen - minusta ainoalla oikealla tavalla - lainaamalla suoraan lakitekstiä, jossa häkissä pitäminen on rajattu vain ja ainoastaan erityistilanteisiin, valvotussa ympäristössä ja minimiajan. Tuon vastauksen luettuaan, alkuperäinen kysyjä totesi yksikantaan, että hän tietää monta häkin käyttäjää, joilla ei ole ollut mitään ongelmia ja miten koti on säilynyt rikkoontumatta.

Joopa joo. Miten voisi vääntää rautalangasta vastauksia ihmisille, jotka ovat kuin vieraalta planeetalta? Pitäisi varmaan ensin keskustella siitä, miksi ylipäänsä hankkia koira, jos se ei voi elää maksimaalisen normaalisti ---- vaikka ihminen on vanginnut sen itsekkäästi huvikseen, hyödykseen tai muuten vaan. Olin koko kirjoituksesta niin ärsyyntynyt, että teki mieleni vastata: "kasva aikuiseksi, mene töihin, ansaitse sen verran rahaa omien menojesi kattamisen lisäksi, että voit käyttää häkkiin suunnittelemasi rahat palkataksesi koirallesi ulkoiluttajan keskellä päivää. Tuo toiminta tukisi suomalaista kansantaloutta, opettaisi uusille nuorille työn tärkeyttä ja antaisi taskurahaa laajalle sukupolvelle --- vaikka sitten 4H-nuoria.

Terveisiä koiraplaneetalta

Täällä taas! Aiko olkoon laumamme edustaja talvikuvissa, sillä oli sen vuoro leikkiä lumileikkejä kun painimme valkoisen massan kanssa lapioin ja lumilingon avulla. Koirilla on jokatalviseksi muodostunut juoksurata aidatulla takapihalla ja kiirettä pitää pallon kanssa - ainakin Siirillä.

Aikolla on turkki vaihtunut parahiksi kohtaamaan talven haasteet. Vapulla ja Siirillä puolestaan sellaiset turrikat päällä, että ei paremmasta väliä. Borderterrierien alkuperämaassa oltaisiin varmasti tyytyväisiä jos näkisivät nuo "villielukat" mahtavine karvoineen. Jokainen koira on syönyt kuivattua kalaa jo kolmatta vuotta välipaloina ja se näkyy turkissa ja voinnissa. Muutenkin meillä ollaan oltu perinteisen terveitä.

Syksyllä Vappu ja Siiri kävivät eläinlääkärissä hammaskivihoidossa. Eka kerta kumpaisellekin. Ei ollut paljoa putsattavaa. Liekö syy Plaque offin säännöllisen syötön koko niiden elämän ajan. Saimme sitä aikanaan Ruotsista hakiessamme Siirin sieltä samasta kennelistä kuin Vapunkin kuusi vuotta sitten. Aikolla hampaat ovatkin valkoiset ja puhtoiset. Toinen, mikä voi olla vaikuttava asia on, että kukaan kolmesta ei ole koskaan syönyt viljoja sisältäviä koiranruokia ja lisäpaloina on vain kuivaa vatsaa tai dental-stix noin kerran päivässä.

Siinä olivat terveysuutiset - kuin presidenttiehdokkailla - terveitä ollaan oltu eikä mitään näköpiirissä. Juoksut olivat kaikilla samaan aikaan ja meno oli sen mukaista. Mietimmekin, että olisi todella vauhdikasta jos jokainen saisi pennut samaan aikaan :-) Eipä ole kuitenkaan sulhoja sallittu ja elämä soljuu koiraluostarissa entiseen malliin.