Kerttu-Vappu-Siiri-Aiko

Terveisiä koiraplaneetalta

2012-01-21T04:48:00.001-08:00

Täällä taas! Aiko olkoon laumamme edustaja talvikuvissa, sillä oli sen vuoro leikkiä lumileikkejä kun painimme valkoisen massan kanssa lapioin ja lumilingon avulla. Koirilla on jokatalviseksi muodostunut juoksurata aidatulla takapihalla ja kiirettä pitää pallon kanssa - ainakin Siirillä.

Aikolla on turkki vaihtunut parahiksi kohtaamaan talven haasteet. Vapulla ja Siirillä puolestaan sellaiset turrikat päällä, että ei paremmasta väliä. Borderterrierien alkuperämaassa oltaisiin varmasti tyytyväisiä jos näkisivät nuo "villielukat" mahtavine karvoineen. Jokainen koira on syönyt kuivattua kalaa jo kolmatta vuotta välipaloina ja se näkyy turkissa ja voinnissa. Muutenkin meillä ollaan oltu perinteisen terveitä.

Syksyllä Vappu ja Siiri kävivät eläinlääkärissä hammaskivihoidossa. Eka kerta kumpaisellekin. Ei ollut paljoa putsattavaa. Liekö syy Plaque offin säännöllisen syötön koko niiden elämän ajan. Saimme sitä aikanaan Ruotsista hakiessamme Siirin sieltä samasta kennelistä kuin Vapunkin kuusi vuotta sitten. Aikolla hampaat ovatkin valkoiset ja puhtoiset. Toinen, mikä voi olla vaikuttava asia on, että kukaan kolmesta ei ole koskaan syönyt viljoja sisältäviä koiranruokia ja lisäpaloina on vain kuivaa vatsaa tai dental-stix noin kerran päivässä.

Siinä olivat terveysuutiset - kuin presidenttiehdokkailla - terveitä ollaan oltu eikä mitään näköpiirissä. Juoksut olivat kaikilla samaan aikaan ja meno oli sen mukaista. Mietimmekin, että olisi todella vauhdikasta jos jokainen saisi pennut samaan aikaan :-) Eipä ole kuitenkaan sulhoja sallittu ja elämä soljuu koiraluostarissa entiseen malliin.

Matkalla

2011-08-14T06:56:00.000-07:00

Kesä on matka-aikaa. Kolme koiraa ja asuntoauto on haaste, sillä Aiko vaatii oman erillisen tilansa muilta. Siiri rakastaa kulkemista. Sen sielu on vaeltajan ja mikään matka ei ole kyllin pitkä taltuttaakseen Siirin uteliaisuutta. Aina välillä tosin väsy voittaa ja silloin syli maittaa.

Etsintäharjoitukset alkoivat syksyn osalta tänään. Vappu haki ja Siiri oli rekrytoitu maalikoiraksi kolmen kilometrin hakuharkkaan toiselle koiralle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

2011-08-03T00:29:00.001-07:00

Kesä rientää kohti viilenevää syksyä. Vielä on kuitenkin aurinkoisia päiviä jäljellä. Koirat ovat olleet pahimmat helteet sisällä ilmastoidussa viileydessä. Jos yritti houkutella niitä kävelylle, ne katsoivat kuin sanoen: "mene Sinä vain jos Sinulla on jotain asiaa tuonne leivinuuniin". Vappu ja Siiri saivat ansaitsemansa ammattimaisen turkinsiivouksen ja nyt on jo ehditty kasvattaa kunnollinen peruskarva uudelleen - myös Aiko - joten talvi voi huoletta tulla.

Lepo on aina paikallaan. Hetken voi toteuttaa vaikka ihmisen sängyssä tai sitten vain repsahtaen juuri palasiksi askarrellun talouspaperirullan viereen. Leikki, lepo ja syöminen muodostavat pyhän kolmiyhteyden koiriemme elämässä. Syksy tuonee taas mukavat etsintäharjoitukset - kunhan vain saamme aikaa ja säät ja sallivat. Onneksi kaikilla on perusdiplomit kasassa ja voi alkaa pyöriä treeniringeissä. Tavoitteena on naivisti tuottaa koirille hauskaa - ja sitä se on - reaktioista päätellen. Siiri torin jäljestää aina kotipihallamme ja siilit saavat kyytiä.

Estijäkoirakolmikko ja tyttökoirien elämää

2011-06-19T05:39:00.001-07:00

Aiko on saanut kolmantena koirana valmiiksi etsijäkoira-alkeiskurssinsa. Nyt kaikki kolme ovat iskussa treenirinkeihin....jos vain pääsemme niihin, sillä usein samasta perheestä ei saakaan olla mukana kahta koiraa ja kahta ohjaajaa.....sääntöjä sikiää sitä mukaa kun harrastus alkaa saada suosiota.

Siirillä on puutarhassa aina rajattomasti touhuttavaa. Kaikki aidan takana kulkevat pitää tarkistaa ja pensaiden alla on rajattomasti piilopaikkoja ja puuhattavaa. Kesä on koirille nautinnollista aikaa.

2011-06-10T09:47:00.000-07:00

Aiko on vihdoinkin saanut jokavuotisen karvanlähdetysprojektinsa melkein päätökseen ja kaiken alta on kuoriutunut hoikka koira. Nyt voikin alkaa taas kasvattaa uutta alusvillaa kun ihokin on vaihdettu hilseilevän alusvillan kanssa.

Pihallamme on ollut varispariskunta pentunsa kanssa. Yhteiselo muuttui taisteluksi kun yritimme säästää poikasen henkeä lintupaisteja pyydystävältä tyttökoiratriolta. Varikset olivat sitä mieltä, että hyökkäys on paras puolustus. Sain äkäisen variksen kimppuuni ja päähäni kaksi haavaa ja kynsimäjäljet. Samana päivänä pariskunta seurasi minua kadulla pitkän matkaa hyökkäillen Siiriä ja Vappua ja minua kohden kun luulimme menneemme turvalliselle alueelle kävelylle.

Tuon episodin jälkeen kuljimme kolmisen päivää harava kädessämme omalla pihallamme. Kerroimme tosin naapureille syyn outoon käytökseemme, jotta saisimme maineemme pysymään joten kuten pinnan päällä. Siiri kulki pitkin pihan reunoja ja pensaiden alusia. Sekään ei juossut enää reippaasti haukkuen, vaan luimuili pitkin nurkkia. Kotimme ja pihamme oli vallattu! Ainoa keino oli ottaa käsineet käteen, siepata variksen poikanen ja heittää se kerta kerran jälkeen aidan yli naapureiden pihalle. Onneksi se kasvoi lopulta lentokykyiseksi ja nyt taas meillä on rauha - ja HELLE!

Jäljestystä ja kaikkea sellaista

2011-05-31T10:34:00.000-07:00

Kuvia ei ole, mutta tarina kertoo, että Aiko alkaa päästä kiinni jäljestämisestä. Eilen meni jo joutuisammin kuin aikaisemmin, sillä kun antaa pitkän liinan eikä katsele koiraa silmiin - vaikka Aiko haluaakin varmistaa "tätäkö tässä nyt tehdään" -tyyppisesti. Maalikoira löytyi ja meneminen oli itsenäistä jäljen päällä tarkkaan kulkemista.

Tarkistukset tehtiin muutamassa risteyksessä sveitsiläisellä kelloseppätarkkuudella kuin vain voi shibalta odottaakin. Reuhuaminen ja elämöiminen olisi rahvaan brutaalia toimintaa. Aiko liukuu kauniisti kuin geisha kasvuston joukossa. Ilmaisu maalin löytyessä on hieno, äänetön seisonta - saman asennon kun saisi näyttelyssä aikaan niin olisi tupen rapinat. No, me emme noissa kauneusjutuissa aikaamme kuluta, vaan jätämme ne muiden toimiksi :-)

Aiko on siinä mielessä oma itsensä, että palkinnoksi ei tarvita ruokaa eikä vesikään maita. Sen sijaan suhde muihin koiriin on muuttunut varmemmaksi ja se on kiinnostunut kovasti harjoituskavereistaan.

Muistakin sen verran, että Siiri ja Vappu ovat saaneet hetkeksi uuden naposteltavan. Kukkapenkkeihin on siroteltu kanankakkarakeita. Ne ovat todella makoisia ja aromikkaita pikkupurtavia. Mukavaa myös ihmispoloille, joiden posket haisevat kanan pissalle koirapusujen jälkeen. Sellaista.

Karva- ja kakkasadetta

2011-05-12T06:24:00.000-07:00

Elämä soljuu arkisesti. Aikolla on vuosisadan karvanlähtö (taas kerran) ja kotimme kylpee päivittäin karvapalloissa kuin amerikkalaisen westernin tuulessa pyörivien aavikkopensaiden lailla. Linnut ovat saaneet hyvän osan turkista, sillä harjaan irtokarvaa kasa kaupalla aamuisin. Tiaiset käyvät noutamassa turkkitupot pesiin poikasten lämmikkeiksi. Kysyntää koirankarvalakanoille on riittänyt.

Kävelyretkemme päättyi dramaattisesti, sillä kauhein mahdollinen asia, Aikon mielestä, pääsi yllättämään: KAKKAKIKKARA KARVAHOUSUISSA KIINNI! Tuon onnettoman ilmiön yllätettyä koiraneidon alkoi vimmatunmoinen vaakatasoinen pyöriminen ja hätääntyminen nousi kierros kierrokselta. Aikon mielestä jotain noin häpeällisen kaameaa ei voi sattua HÄNELLE. Sain esimakua siitä, millainen voisi olla takapäästään osaksi halvaantuneen koiran kävely kun Aiko kiemurteli kotiin raahaten takapäätään puolimastossa ja välillä romahtaen ruohikkoon. En voinut olla vertaamatta mielessäni Siiriä ja Vappua samassa tilanteessa. Niillä on harva se kerta jotain kokkareita kalsareissa, joista ei voisi vähemmän välittää. Ne tippuvat joka tapauksessa sitten aikanaan kun kuivuvat kylliksi - ajattelevat Siiri ja Vappu :-).

2011-04-22T23:58:00.000-07:00

Perheemme koirusten palloilukausi on virallisesti alkanut. Aamut, päivät, iltapäivät ja kuulaat illat kuluvat palloillessa. Mitä sitten tuosta jää, sijoitetaan etsintätreeneihin ja kuhertelevien kyyhkysten tuijottamiseen ja naapurissa satunnaisesti vierailevien pikkukoirien vaanimiseen. Siiri pyrkii pidemmälle - se tassuttelee noin kerran viikossa parin talon päähän (omine lupineen) tuijottamaan 5 pikkukoiran kotina toimivaa omatkotitaloa. Sitten joku ystävällinen naapuri kantaa karkulaisen taas kerran kotiovellemme.

2011-04-10T00:19:00.000-07:00

Aiko on liittynyt etsijäkoiriemme tyttöjoukkoon, sillä alkeiskurssin ensimmäinen harjoitus on takana. Räntä- ja vesisateessa alku ei ollut lupaava, sillä Aiko laski hännän tiskirätiksi ja murisi koko joukolle ja pyrki takaisin autoon. Harjoitusten alkaessa Aikolla ei ollut mitään kokemusta etsimisen alkeistakaan ja ensimmäinen näkölähtö menikin asiaan tutustuessa. Koiria oli kahdeksan ja määrä tuotti osaltaan tosiasiassa hienon tuloksen - kaikille ei selvästikään kannattanut murista ja häntäkin piti nostaa ylös, jotta olo olisi normaali.

Toinen jälki olikin sitten käännekohta. Haettava maali oli viehättävä ja kaunis spanielipentu. Aiko seurasi huolellisesti ja täsämällisesti jälkeä, katsoi pari kertaa taakseen ja kun sai vahvituksen siitä, että tätä oli tarkoitus tehdä, se meni suoraan maaliin. Makkarat eivät Aikolle maistu, eikä muukaan syötävä kun tilanne on uusi. Sen sijaan mieliala oli korkealla loppuillan vaikka koko harkkoihin meni kolme ja puoli tuntia melkoisen keljuissa sääolosuhteissa. Jatkoa siis seuraa :-)

Etsijäjoukon harjoittelua

2011-04-09T23:06:00.000-07:00

Taas on harjoittelupäivä takana. Siiri ja Vappu ovat (äitini sanoja lainaten) aamusta alkaen kuin "seinästä repäistyjä". Levotomuus tarttuu kaikkiin ja kun sitten lopulta koittaa aika lähteä etsintäHARKKOIHIN, autossa huudetaan häkissä suoraa huutoa niin, että sisäkaton velurit ovat rullalla. Kaikki tuo reuhtominen ja itsensä kiihdyttäminen huimiin sfääreihin ennakoi näemmä selkeää suoritusta etsinnässä :-) ... siis ainakin eilen.

Siiri haistoi maalikoiran pantaa ja sitten se seisoi terävänä paikallaan niin pitkään, että kouluttaja alkoi jo ehdotella erilaisia "istu vieressä ja mennään" -käskyjä. En hennonut sanoa, että turhaan olisivat nuo tarjolla Siirille. Kunhan tuo hetken tuumaa ja sitten menee. Ja niin meni. Kuivalla asfaltilla, taajamassa, kuuden alle kouluikäisen lapsen pöyräkilpailujen maalialueen läpi ja sitten eteenpäin kulmat kulkien tuulessa, joka repi melkein hiukset päästä. Häiriöt eivät haitanneet Siiriä työssä :-)) Se kipitti koko matkan suoraan kuin kiskoilla ja maalikoiran nähdessään seisoi hetken ja sitten olikin makkarahetken aika. Sellaisia. Vappu teki samanlaiset ja sitten joukolla ihan hiljaisina takaisin kotiin.

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa?

2011-03-14T06:26:00.000-07:00

No niin, nyt on sitten Aikokin ilmoitettu etsijäkoira-alkeiskurssille. Näinköhän mairea hymy hyytyy suupielistä, kun kysytään palveluhalua ja odotukset toimia kuten IHMISET HÖLMÖT (=IH) odottavat. Se nähdään. Ainakin Aikolla on nenä hallussa ja järki päässä. Koirakolmikkomme smartein jäsen voi vain olla luonteeltaan sellainen, että ei kiinnosta.

Etsintäharjoituksien paras anti on ollut tottuminen "työtilanteessa" toisiin koiriin. Varmaan me IH:t (*selitys yllä :-) käyttäydymme eri tavalla, sillä jopa Siiri on suhteellisen rauhallinen kun se tekee harjoitusta. Kummallista, mutta tosiaan toiminta on asiallista, ammattimaista ja selkeää --- siis ihan totta --- sellaista :-) Jatkoa seuraa kun koulutus on alkanut.

Sama meno jatkuu

2011-03-13T00:32:00.001-08:00

Sunnuntaiaamun rauhaa. Siiri on omimmillaan nukkumassa taas kerran rennosti "ison koiran" päällä. Sen luottamus on 150%. Siksi nukkuminen voidaankin lopettaa raukeasti valumalla pää edellä kohti lattia ja luottaen siihen, että joku ottaa kiinni niin, että mitään ei pääse sattumaan.

Siiri ja Vappu ovat molemmat avanneet etsijäkoirakautensa 2011. Yhdet harkat ovat takana. Siiri osoitti selkeästi ammattimaista keskittymistä: yksi pitkä nuukaisu Luna-koiran suojaliivistä ja matkaan. Tassullistakaan ei epäröity kun oli TEHTÄVÄ :-) menossa. Se eteni kuin juna kiskoilla ja pysähtyi tasan tarkkaan paikoilleen osoittamaan maalikoiran metsästä. Vapun harkat eivät menneet yhtä täsmällisesti, sillä vaikka se on perheemme varsinainen nenä- ja ruokatyöläinen, etsiminen ei sujunut ihan häiriöttä. No, seuraavat treenit odottavat ensi viikolla.

Ei uutta aurigon alla

2011-02-27T23:25:00.001-08:00

Meillä ei ole mitään uutta kerrottavaa - paitsi, että kun pakkaset vihdoinkin väistyivät, niin ulkoilukin alkoi maistaa eri mittakaavassa kuin ennen... siis Vapulle. Siirihän on ollut ulkona "rajavalvonnassa" läpi talven ja Aiko taas kulkenut lenkkinsä karvatassuillaan kuin ei mitään.

Kuvassa Siiri lepoasennossa rennosti vatukummulla, kuten illalla jo kuuluukin kun päivän askareet ovat ohitse. Pinaattilettu on saatu ja sitä pitää vielä sulatella hetkonen ennen yöunille siirtymistä. Korvatkin ovat rentoina kuin joogin syvämeditaatiossa ikään.

Hyvää karvaista ystävänpäivää

2011-02-14T02:28:00.001-08:00

Karvaiset suudelmat Aikolta kaikille - tutuille ja tuleville tutuille. Koiruksemme on kasvattanut hetkessä kunnolliset karvavarpaat pakkaskelien ulkoilua ajatellen. Viittoja tai muita kummajaisia kun ei Aiko suostu edes ajattelemaan. Kerran on kokeiltu ja silloin sain vetää koiraa kuin haravaa perässä.

Hormoneja ja hiljaiseloa

2011-01-14T10:15:00.001-08:00

Vaihtelevat pakkaset ovat hankaloittaneet etsijäkoira-alokkaittemme harjoitteluja, sillä -10 pakkasraja on yllättäen ylittynyt aina kun olemme onnistuneesti saaneet ilmoittauduttua treeneihin. Niinpä Vappu ja Siiri ovat sitten remunneet pihalla ja maanneet kotona. Aiko on puuhastellut lempipuuhassaan siirrelleen ja leikkien pehmoleluilla. Sen hoivaamisvietti on yhtä herkkä kuin japanilaisella kainolla koiralla hyvin sopiikin.

Kaikilla kolmella tytöllä on samaan aikaan juoksuaika, ja ilma on sakeana hormoneista. Pihalla ulvotaan poikia susilaumana. Kun ilta tummenee, meno vain kovenee. Onneksi on korkea aita ja naapurustossa ei ole poikakoiria ihan pihan tuntumassa. Olisi siellä ihmeteltävää kun neitomme kutsuvat.

Siirin Joulu

2010-12-16T09:50:00.000-08:00

Siirillä on varaa :-) Sen pienessä kehossa asuu ISO ja TERVE ego, joka ei estä joulutamineiden pukemista ja poseerausta ihmiseläinten kummallisiin kortteihin. Päinvastoin. Siiri istuu tomerana paikallaan pipa reippaasti tupsu tähtenä. Siinä olisi ihmiseläimille onnellisuuden opettelun alkeet osa I

Että Joulua vaan itsekullekin ja sellaista.

t.Siiri

Suurvalta ja muita juttuja

2010-11-25T11:13:00.000-08:00

Koiruksemme - kotoisasti: Kissukoira tai Tessu sai aivan uuden merkityksen, sillä vierailtuamme japanilaisessa majatalossa tulimme keskustelleeksi Daikoku nimestä. Sellaisenaan se merkitsee japaniksi SUURVALTAA. Niinpä, nimi on enne? Aikon oma valtakunta kotona ja elämä kuninkaallisena on tullut arjeksi. Siinä missä sirot eleet ja hienovarainen etäisyys vieraisiin on totta - on samassa karvasäkissä myös voimakas ja valtaa helposti käyttävä persoonapuoli. Soma paketti ja älyllisen haasteen joka päivä hauskalla tavalla tuottava. Lempinimi Aiko on taas puolestaan "Rakastettu lapsi".

Toinenkin mukava juttu on saatu maaliin: Vapusta(kin) tuli etsijäkoira-alkeiskurssin käynyt tyttö. Sen mieleen ovat kielileike ja hyvä koirusjälki metsässä.

Kummajaisia :-)

2010-11-02T11:41:00.000-07:00

Siiri, perheemme kummajainen :-) nukkuukin omalla tavallaan sylissä. Kirsu kämmenen sisään ja syvään uneen turvallisesti sylissä.

Etsijäkoiraserkukset

2010-10-31T07:51:00.000-07:00

Vappu on siis kuvassa ruopinut maan muralle, sillä treenit odottavat ja joka puolella on IHANIA koiria etsittäviksi. Se ei malta pysyä karvapuvussaan kun harkat odottavat.

Siiri suoritti alkeiskurssin hyväksytysti samaisena päivänä ja nyt sille aukenivat treeniringin salat - Jasun ryhmässä todennäköisimmin. Siiri muisti vuoden takaiset jutut hyvin ja nyt sitten aletaan kokeilla monimutkaisempia juttuja. Vapulla on vielä perusharkkoja edessä - eli perheen autolliset kuljettavat jatkossakin "tyttöjä harkkoihin" viikonloppuisin.

Neiti etsivä - II

2010-10-25T10:59:00.001-07:00

Syksy etenee ja aika rientää käsistä. Vappu aloitti uuden harrastuksen - etsijäkoirakoulutuksen. Ekat harkat ovat takana ja sitten onkin taukoa, sillä Helsingin seudulla on reipas kennelyskäepidemia ja treenikavereita on ns."kaatunut petiin". Meillä koirat elävät nunnaluostarielämää, joten tartunnat ovat minimissä. Hyvää varmaan siinä mielessä ja tässä tilanteessa :-) Emme myöskään suosi "meidän koira haluaa vain moikata teidän koiraa" -tyyppisiä "laitetaan kirsut yhteen" -tervehdyksiä kadulla kulkiessa.

Vappu saattaa kehittyä riittävän hyväksi etsijäksi, sillä sen rajaton ruokahimo saa sen seisomaan vaikka päällään tarvittaessa. Pienen epäselvyyden jälkeen sille valkeni ensimmäisessä harjoituksessa, mistä on kyse. Tuon välähdyksen jälkeen se meni toiselle jäljelle kuin juna ja vaikka "ohjaaja/minä" en millään uskonut, että maalikoira on jyrkän ryteikkörinteen alareunassa (=eihän tuonne mene erkkikään - eikä tuollaiseen paikkaan mene kukaan alkeiskurssilla maaliksi - eikä tuolla oleminen ole sovitun matkan päässä olemista) .

Despi ja tyttöjen elämää

2010-09-27T11:41:00.001-07:00

Voi epätoivo pientä koirarukkaa. Huokaukset kaikuvat pienen vikinän kera, kun Aiko hoitaa omassa pedissään pehmolelu lehmu-lehmää. Sen äidinvaistot ovat heränneet suuren hormonimyrskyn kera ja nyt tuskin piipahdetaan ulkona. Ainoa vaihtoehto on ottaa "poikanen" mukaan ja sitten leikkiä nopeasti pallolla. Sitten taas takaisin pesään. Jopa herkkupalat jätetään syömättä ja ne kätketään pesän patjan alle odottamaan pennun nälkää.

Ooooh, menisipä tämä tyttöjen juttu jo ohitse ja tulisi Aiko takaisin reippaana itsenään runollisen haikailijan sijasta :-) Toinen vaihtoehto olisi saada pentuja, mutta se onkin sitten isompi asia koko muulle perheelle....

2010-09-13T08:58:00.000-07:00

Serkukset sohvalla - juuri pesty päiväpeitto alle rytättynä - tietysti :-)

Ah ihana kesä

2010-09-11T11:54:00.001-07:00

Syksy kertoo tulostaan jo monin merkein. Aiko nautti kesästä ja kävelyistä matkoillamme. Nyt se keskittyy lähinnä lepoon ja nukkumiseen - etenkin jos ulkona sataa. Samoin on myös Vapun ja Siirin laita. Kaikki sängyn päälle unohtuneet vaatteet mytätään hetkessä mukaviksi pehmikkeiksi tai niiden alle pujottaudutaan nukkumaan. Olohuoneeseen kantautuu vain kevyt KUORSAUS tai sitten "ajetaan takaa punaista KETTUA" unessa reippaasti haukkuen.

Siiri on ainoa todellinen työkoira siinä mielessä, että se menee ulos tarkistamaan tilukset, satoi tai paistoi. On tosin päiviä, jolloin vesisade lannistaa koko lauman. Mikä nautinto onkaan itsekin painua patjan syvyyksiin ja lämmittää itseään "lämpimillä koiratyynyillä". Vappu tosin hakeutuu pään päälle nukkumaan kun sen hellyysvajaus on maksimissaan.

yöpalaa

2010-08-24T23:51:00.001-07:00

Sysipimeänä syysyönä talon läpi kuuluu tasaisin välein äänisarja. Kahdeksat silmänvalkuaiset räpsähtävät esiin ja katseet haravoivat läpipääsemätöntä pimeyttä. Kuluu hetki ja arvoitus ratkeaa: Siiri pallottelee kerta kerran jälkeen suosikkipallollaan: olohuoneen sohvalta lattialle, pomppusarja, hyppy alas ja pallon nouto sohvalle....pallo suusta BANG, BAng....

"Siiri - heti nukkumaan!" Pimeys hiljenee.

Siiri ja Suuri maailma

2010-08-21T00:31:00.001-07:00

Siiri päätti kokeilla suuren maailman iloja aamulla kuuden aikaan. Matkalle lähtöä oli valmisteltu edellisen illan pimeydessä. Pihan perällä oleva aidanaluslauta oli irrotettu ja kun aamupissalenkki koitti, Siiri siirsi laudan syrjään ja pinkaisi maailmalle. Sen "Pirkka-keskiruskeat-sukkissääret" vain vilahtivat ja matka alkoi. Ensin kuitenkin tynnättiin kakat aidan ison maailman puolelle. Pikku Siirin veressä paloi isän "Den-stora-Lasse-hunden" saalistusvaisto, sillä Siiri on aina ollut koiratytöistämme se, joka kuumenee pelkästä siilin iltajäljen haistamisesta aidan vieruksella.

Lähtö huomattiin vasta kun olisi ollut aika tulla sisälle takaisin aamutorkuille. Alkoi vimmatunmoinen etsintä. Ihmiset kokosivat taskut täyteen nameja, taluttimet mukaan ja Vappu valjastettiin koko joukkion mukaan etsimään pihalta poistunutta. Aamun autoliikenne alkoi lisääntyä läheisellä väylällä ja mielessä vilisivät kauhukuvat kintaiksi litistyneestä koirapolosta.

Juuri kun olin soittamassa superetsijä-Lunaa emäntänsä kanssa apuun, pääovellemme ilmestyi naapurin isäntä Siiri kainalossaan. Vappu oli ratketa nahoistaan ja aina niin viileä ja etäinen Aiko hyppi karkulaisen tuojaa vastaan innokkaana.

Siiri oli juossut suoraan naapurin ovelle. Siellä se oli ollut täysin ymmällään ja täristen - miten tässä nyt näin kävi? Mihin oikein jouduinkaan? Kun Siiri pääsi kyynnyksen yli, se juoksi salaman lailla sisälle. Samainen päivä on vietetty kovin lähellä ihmisiä ja ulkona Siiri vain piipahtaa. Kaikesta päätellen koko reissu oli pelkkä hetken huuma - siilin tai kissan jäljestyksen jälkimainingissa tapahtunut virhearvio. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kainaloinen kananen

2010-08-18T08:58:00.001-07:00

Missä ihmiseläimen lämmin kainalo - siellä Siiri. Ruoka ja muut huvit saavat jäädä jos vain on tarjolla läheisyyttä :-)

Johtajattaren vesileikit

2010-08-14T01:55:00.000-07:00

Vapulla on aivan erityinen suhde veteen - sitä kuvaisi lähinnä klassinen "viha-rakkaus" -sanonta. Kun se oli pieni pentu, luulimme, että koiria pitää pestä suhteellisen säännöllisesti. Aina kun tuo toimitus oli menossa, Vappu otti pesun alistuneesti vastaan, mutta sen jälkeen se riehui kuin viitapiru puutarhassa juosten kuin radaltaan eksynyt risteilyohjus sinne ja tänne. Menoa siivitettiin kovalla haukunnalla ja metelillä.

Sittemmin olemme luopuneet koirien pesuista, sillä miksi pestä koiraa jos sen turkissa ei ole mitään erityistä likaa. Aikoa emme ole pesseet kertaakaan ja Siiriäkin vain kerran tai kaksi tähän mennessä ja kaikilla on mitä parhain turkki ja erinomaisessa kunnossa oleva iho. Kenelläkään ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia turkin kanssa. Karvat vaihdetaan Siirillä ja Vapulla pari kertaa vuodessa nyppien. Nyt kun tunnustuksia tekee niin ei meillä kyllä harjatakaan koiria - miksi pitäisi?

Vapun erikoinen harrastus veden kanssa on "tappaminen". Nähdessään kasteluveden virtaavan, se syöksyy paikalle ja alkaa tappaa vesisuihkua. Koko koira ajaa itsensä metsästyshurmioon ja sen villitsemänä se ottaa kaiken irti vesisuihkusta. Tässä leikissä ei välitetä siitä, että turkki kastuu. Päinvastoin. Kuvat kertovat tarinan eilisestä. Lopussa sitten lady lepää kauniisti ja rennosti uimahetken jälkeen :-)

2010-07-25T07:56:00.000-07:00

Kesä helteineen väsyttää kaikki. Aiko ei päässyt luonnetestiin, sillä juoksun loppuvaihe esti osallistumisen Jokelassa eilen ja tänään pidettyyn tapahtumaan. Olisi ollut mukava nähdä, miten Aiko reagoi kokeessa, mutta se jäänee tuleviin kokeisiin. Ulkona ei huvita olla, sillä sisällä on viileää ja mukavaa levätä :-)

Retkellä Norjassa

2010-07-22T13:29:00.001-07:00

Taas on jokavuotinen vaellus tehty - Norjaan Lofoteille. Aiko oli hoidossa ja "työkoirat" Vappu ja Siiri matkassa. Vappu oli tajunnut parin kotiin jäämisen jälkeen, että huutaminen asuntoautossa ei ole kaikkien hienoin juttu. Olin tosin ottanut matkapahoinvointilääkkeitä mukaan, mutta niitä ei tarvittu kun parivaljakko oli hiljaa ja kauniisti koko toista viikkoa kestäneen matkan. Siiri on aina matkalla ja kotiinpaluu on sille haittatekijä. Vappu sen sijaan kierii kotona matoilla ja on selvästi helpottunut, kun taas kerran ihmisten kummalliset ajoretket ovat ohitse.

Aiko oli valloittanut hoitajiensa mielet. Se oli käyttäytynut kauniisti, hillitysti ja kovasti älykkäästi koko vierailun ajan. Helle ja juoksuaika olivat painaneet päälle, mutta niistä huolimatta koirus oli esiintynyt edukseen ja sai kutsun jatkossakin hoitoon.

Lapissa, Norjan rajalla, koettiin sekin ihme, että rajavartija pysäytti meidät, tutki koirien paperit ensin auton vieressä ja sitten vielä toimistolla. Aloimme jo miettiä, että näinkö jää matka tekemättä jonkin muuttuneen määräyksen takia. Onneksi molemmilla on rabiesvasta-aineet tutkittu ja hyviksi havaittu. Samoin rokotukset ja muut jutut kaikki kunnossa. Tytöthän ovat molemmat itse asiassa Ruotsin koirapasseilla matkassa. Ehkä se vakuutti virkailijan kuin suomalainen sakkimme :-)

Palloilun maailmanmestari :-)

2010-07-08T11:14:00.000-07:00

Ihan vain tiedoksi, kun nyt kuitenkin vietetään näitä palloilun MM-kisoja jne. Meillä olisi yksi luonnonlahjakkuus palloaddikti, joka kuolettaa pallon kuin pallon taivaalta tulevana tai maasta sinkoavana. Että tänne voi laittaa ostotarjouksia ja sopimusehdotuksia. Mukana seuraa personal trainer-Vappu, joka nuolee pelaajan naaman ja tassut ja pitää huolen siitä, että pelaajaltamme jäävät ruoanmuruset eivät houkuttele kärpäsiä. Että sellaisia...

On the road again

2010-06-21T10:44:00.001-07:00

Mikäs meillä maatessa omassa yksiössä mukana kotoa otettu sänky ja pehmikkeet. Aiko matkailuauton takatallissa retkellämme. Hiljainen veijari, jonka kanssa matka sujuu mukavasti ja mielyttävästi. Toista on Siirin ja Vapun kanssa. Vappu huutaa kuin kidutuslennolla ja Siiri voisi matkustaa energiallaan vaikka kuuta kiertävälle radalle.

Grand Slam

2010-06-13T10:21:00.000-07:00

Aiko ja pallo - ikuiset ystävät. Heittoja ja noutoja kertyy kesän aikana. Aiko aloittaa itse pelin pyytämällä pallon pöydältä. Turkki alkaa olla nyt käännekohdassaan. Vielä irtoaa karvaa hännästä ja kaulasta. Karvanlähtöprosessi on kestänyt vasta hieman yli kaksi kuukautta! Sen aikana Aikosta on kuoriutunut karkeakarvainen ja aikaisempaa vaaleampi aikuinen neito.

Karvaiset tytöt

2010-06-04T21:35:00.001-07:00

Kaikessa on kyse KARVOISTA. Kolmen tytön saldo on tällä hetkellä kovin erilainen. Aiko on poistanut turkkiaan vimmaisesti kaksi!! kuukautta ja koko pohjavilla on nyt siirtynyt taivaan tuuliin. Tai ei aivan sitten kuitenkaan, sillä kun kokeilin furminaattorilla eilen, niin vielä irtosi niin paljon kaulasta, että ison Dysonin säiliö tuli täpötäyteen. Mistä noita karvoja oikein tulee? :-)

Vappu ja Siiri ovat puolestaan kehittäneet kunnolliset karvanaamat. Huomaa, että vakituinen trimmaaja on ollut vaihdossa vuoden ulkomailla. Kohta alkaa koiruksille häämöttää ura sirkuksessa karvaisten naisten revyssä.

Karvasade

2010-05-08T01:29:00.000-07:00

Karvasade kiihtyy kun Aiko vaihtaa turkkiaan. Takatassulla rapsutetaan niin makoisasti, että ilme muuttuu Keijo Kojootiksi. Saman saa aikaan kun ihmiseläin rapsuttelee kylkiä. Takatassuun tarttuu iso pallo irtoavaa höytyvää. Ulkona lenkkireitillä linnuille ja oraville riittää pehmikkeitä kun Furminatori tulee muutamalla vedolla täyteen. Kaksivuotiaana näemmä Aikon pentuvilla vaihtuu aikuisen koiran karkeaksi karvaksi kyljissä ja reisien ulkoreunoissa. Selässä sillä onkin ollut jo vuoden verran karkea punainen harjamainen alue.

Aikuistuminen on tuonut Aikolle myös varmuutta. Se kulkee iloisesti ja haluaa tervehtiä kaikki naapuritalojen asukkaat korvat takana ja tanssien. Lähellä olevan koulun lapset piirittävät koiran ja taputuksista ei tule loppua. Erityisesti koiraihmiset saavat Aikolta superhuomion. On vain muutamia "tapauksia", jotka eivät kiinnosta. Syytä emme ihmispoloiset tiedä, lieneekö vastenmielisyys koiria kohtaan ylipäänsä vai mikä - kehon kieli kertoo koiralle enemmän kuin ihmiselle.

Vappu 5 vuotta - synttärijuhlat menossa

2010-05-01T02:19:00.000-07:00

Vapulla on tänään 5-vuotissynttärit ja kuten kuvasta näkyy, enää on loppusiivouksen aika. Synttärisankari Vappu sai ison levyn kuivattua mahaa, jonka se ahmaisi omassa rauhassa työhuoneessa parempiin suihin. Sitten piti vielä mennä uudelleen Siirin kanssa "imuroimaan" viimeisetkin hituset maton pinnalta.

Niin se aika kuluu. Ensin oli yksi koira, sitten kahden vuoden kuluttua haettiin Siiri (3 v) ja sitten runsas vuosi nyt on sitten kolme koiraa talossa. Aiko (2 v) tosin elää omaa elämäänsä saman katon alla, mutta erillään resupekoista.

2010-04-20T09:47:00.000-07:00

Iltahetki perheen kanssa kruunataan muutamalla popcornilla! Kaikki pitävät niistä :-) Aiko istuu hievahtamatta paikallaan saadakseen yhden - ehkä toisenkin. Karvanlähtö on alkanut. Onneksi keväällä on ulkona kysyntää untuvanpehmeille karvapalloille. Pikkulinnut nukkuvat hyvästi vaaleissa hahtuvapesissään. Aikolla on varaa antaa patjoja lintusille - vaikka koko parvelle. Kannattaa vain katsoa, että ei pesi pihallamme, sillä silloin Aikon saalistusvietti vie voiton ja kohta ovat linnut ja poikaset paremmissa suissa.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

2010-04-01T09:36:00.001-07:00

Hienoisten vaikeuksien kautta kuva on otettu ja tipu vielä jotenkin kunnossa :-)

Voiko pehmoleluja olla liikaa?

2010-03-26T08:09:00.001-07:00

Meillä kolmen tytön otteet poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Vappu on voimakoira, jota eivät pidätä verkot, lautaseinät, häkin kalterit - eikä mikään, minkä voi raudanlujin leuoin raadella repaleiksi. Kuvassa Vapun revinnäistyö tältä viikolta. Se ei vain tykännyt olla portin ja verkon takana kun se on yksin kotona.

Molemmat, Vappu ja Siiri pistävät lelut salamana päreiksi. Kaikki revitään ja katsotaan, "mitä siellä on sisällä?"

Aiko puolestaan on itse lempeys. Se kantelee pehmolelujaan kauniisti paikasta toiseen ja kun jompikumpi ihmiseläin tulee kotiin, Aiko tanssii shibatanssia lelu suussaan, korvat luimussa ja lahjaa tarjoten. Se oli tänään hieman hämmentynyt, kun lahjalelua ei löytynyt heti annettavaksi ihmispololle. Aiko säntäili edes ja takaisin eikä osannut alkaa tervehtimispoljentoakaan kun tulijalle ojennettava lelu uupui. Tanssia säestetään pehmeällä ääntelyllä ja hyminällä pehmolelun ollessa koko ajan sordinona suussa.

Kevään valoa ja levon rauhaa

2010-03-20T08:13:00.000-07:00

Jos kevättä on se, että vesi virtaa ja lepoa piisaa, niin kevät on meillä nyt! Turkeista on yritetty nypiä pahin takkukarva pois, mutta vielä(kin) riittää karvapalloja pitkin ja poikin kotia. Tyttöjen parrat ovat haastavin hoidettava. Revi siinä sitten kynsin ja hampain toisen harmaita turpahaivenia :-) En osaa enkä raaski. Siirillä on jo kohta niin pitkät haituvat, että se muistuttaa kiinalaista munkkia pitkine viiksineen.

Luolakoira henkeen ja vereen

2010-03-18T10:45:00.000-07:00

Vain mielikuvitus on rajana kun Siiri etsii luolakoiramaisesti nukkumapaikkoja. Erityisen suosittuja ovat "isojen koirien" vaatteet, pehmeät peitot ja mikä tahansa rakennelma, josta voi tehdä nukkupesän. Siiri on puikahtanut villiksen alle ja nukkuu siellä sikeästi pitkän tovin.

Ystävä kallehin

2010-03-14T04:20:00.000-07:00

Erityisesti Vappu menetti ihmiskavereistaan kaikkein parhaimman, kun Jorma kuoli maaliskuun alussa syöpään taisteltuaan tautia vastaan useita vuosia. Hautajaiset eilen ja nyt ilman tärkeää ystävää Vappu-koirus. Oli aina ilo katsella noiden kahden tapaamisia: hillitön ilo, riehuminen ja totaalinen antautuminen jälleennäkemisen ilolle. Riemulla ei ollut rajaa - puolin ja toisin. Vappu oli tottunut jo pennusta vierailemaan Jorman luona. Siellä oli tarvittaessa myös yöpaikka jos olimme matkoilla. Kaikkea kivaa tapahtui noina kertoina: Vappu näki paljon muita koiria, leikki lasten kanssa ja nautti ollessaan lellitty ainokainen.

Sairaus kävi loppuaikana Jorman voimille niin, että tapaamisia ei enää ollut. Kuin viimeisenä viestinä jo kuoleman tiedon jälkeen eräänä iltana Vappu ryntäsi ulko-ovelle. Se riehui innoissaan ja taukoamatta villiten Siirinkin samaan riemuun. Kun menimme ovelle, siellä ei ollut ketään - ei ainakaan ihmissilmälle nähtävää.

Susi nukkuu

2010-02-20T05:08:00.000-08:00

Kun ulkona tuiskuaa ja pakkasta on enemmän kuin kotitarpeiksi, Aiko ja muut koirukset nukkuvat - pitkään ja sikeästi :-) Talvella suuri osa ajasta kuluu olosteluun. Venytellään, syödään makupala ja NUKUTAAN.

Aurinkokylpyjä

2010-02-18T07:01:00.001-08:00

Kevät on kääntytynyt jo voiton puolelle ja kun on paksu turkki niin voi huoletta pysähtyä pieneksi hetkeksi kuono kohti aurinkoa :-) Ei silti, rusketus ei ole tavoitteena - kunhan vain hieman häikäisee kesken kauniin päiväkävelyn.

Aiko 2-v

2010-02-16T10:07:00.001-08:00

Synttärisankari on tänään elänyt jälleen onnellisen kotipäivän :-) Kolme ylimäääräistä lihapullaa juhlisti kahden vuoden kilometripylvään koirulin elämässä. Aiko on tasoittunut ja kehittynyt tasaisesti ja se on mitä älykkäin koiratyttö. Kommunikointi sujuu pienin elein ja kuiskauksin kävelylenkeillä. Aiko on aina ottanut kontaktia mielellään ja sen kanssa kokee olevansa yhdessä kävelyllä. Reitin valinnassa sekä ihmiseläin että koiratyttö tekevät yhdessä valintoja eikä ongelmia ole ollut. Aikoa on helppo pitää fleksissä, sillä se ei koskaan vedä hihnassa - sitä ei ole opetettu tuohon huomaavaiseen tapaan, vaan se on sille luontaista. Samoin sanat "reuna, yli, odota jne." olivat heti selviä ja Aiko toimii mielellään yhteistyössä.

Mitä tänään syötäisiin?

2010-02-07T11:11:00.000-08:00

Kun elämä on taas palannut arkisiin uomiinsa, voikin alkaa pohtia, mikä maistuu koiralle? Vastaus on: melkein kaikki. Vappu on kieltäytynyt ainoastaan raasta maksasta. Siiri on paljon valikoivampi - ei aina, mutta joskus. Aiko on taas kovin tarkka kaiken uuden suhteen. Kaikille maistuu appelsiini, vihannekset, leipäjuusto on suosikki ja ylitse kaiken on kuitenkin pinaattiohukainen. Kun vaalean vihreän lätyn vielä lämmitää pikkuisen niin se on kaikkien herkku!

Kuvassa Siiri esittää epätoivoista kun se vieressä syödään leipäjuustoa :-)

Epätoivoa hormonimyrskyissä

2010-01-22T10:30:00.001-08:00

Kolme koiratyttöä samassa talossa aiheuttaa noin puolen vuoden välein hormonien sakean myrskyn ja monenlaista erikoista. Jokainen koira on juoksuaikana erilainen: Siiri on epätoivoinen. Se haahuilee kuono maassa ja on todella henkistyneen oloinen neito. Vappu taas on tomera ja urostelija. Se astuu alempiaan minkä kerkiää ja ruopii maata kuin espanjalainen mahtihärkä. Aiko on kaino japanilainen, joka ei tee isoa juttua asiasta.

Kaikille kolmelle - sudenpennulle - juoksu alkaa samoihin aikoihin. Valmistautuminen mahdollisten pentujen hoitajiksi on perimää menneisyyden kehityspolusta, jolla susien alfapari sai pennut ja muut hoitivat niitä. Meillä koko porukka odottaa turhaan valmiudessa. Ei pentuja kennelkään, ainakaan näistä juoksuista.

Elämä on koiran parasta aikaa :-)

2010-01-07T02:36:00.000-08:00

Matti Nykästä vapaasti mukaillen voisi sanoa, että "ELÄMÄ ON KOIRAN PARASTA AIKAA". Aikon lumirakkaus on selkeä - lujaa, kovaa ja koko ajan ulkona temmeltäen. Turkki on paksu kuin itämainen villamatto eikä pakkanen häiritse. Toisin oli, kun hölmö emäntä puki -25C pakkaseen mennessä Hurttaviitan päälle. Aiko jähmettyi kuin patsas, ja sitä sai vetää pulkan lailla perässä. Ei auttanut muuta kuin sormet kohmeessa vetää moinen retale valjaiden välistä pois ja ---- häntä nousi hienolle kaarelle, askel oli korskea ja matka jatkui.

Helvetinurut ja feromonimaja

2010-01-01T00:22:00.000-08:00

Taas on yksi pommitusten juhlayö vältetty ja säästytty koirien pommikammoilta. Kaikenlaiset "helvetinturut, rautaa rajalle, sikapommi VII jne" -mallit ovat räjähdelleet nurkissa keskellä yötä, mutta koirukset ovat nukkuneet nojatuolissa "feromonimajassaan" sikeästi. Mainostajat uutisoivat feromonipantoja tuomaan turvaa luonnollisella tavalla. Rauhallinen koira erittää ko. hormonia ja viestittää kemiallisesti kavereille, että ei ole huolta. No, meillä onneksi koko kolmikon luontainen rauhoitushormonituotanto on toiminut odotetusti.

Varmistelimme tilannetta kuitenkin niin, että menimme aina koiruksen mukaan pihalle seuraksi, jos joku ylipäänsä halusi mennä kovaan pakkaseen. Vain Siiri käyttäytyi tavoilleen uskollisena. Se juoksi vetävällä askeleella pitkin lumista vartiopolkuaan. Kinokset ovat niin korkeat, että ainoastaan korvalehtien kärjet ja neulasuoran hännän pää vilkkuivat lumikoulurusta kun reipas askel heitti korvalehdykät rytmikkäästi pystysuoriksi. Iso pommi räjähti ilmassa ja valaisi taivaan. Siiri tervehti pamausta haukahtamalla reippaasti kerran: "täällä minä, siellä sinä!".

Ylä-Urdustanilainen Emerita - Professori Vappu

2009-12-26T10:30:00.001-08:00

Muutama sana laumamme johtajattaresta Emerita professori Vapusta.

1. Vappu on monella tavalla ainutkertainen laatuaan. Sen kyky optimoida energian käyttö suhteessa ruoka-annoksiin päihittää NASA:n avaruustutkimusinstituutin ravintotieteilijöiden taidot ja tiedot. Yksikään kalori ei mene hukaan ja liikunnan suhte ravintoon on äärimmilleen optimoitu.

2. Kerjäämisen jalon taiteen globaalina kykynä, Vappu on osoittanut jäljittelemättömät taitonsa ja taipumuksensa alalle. Istuminen takamuksella, toinen takajalka holtittomasti repsottaen sivulle, ei voi jättää ketään kylmäksi. Siellä, missä on murunenkin ruokaa, on myös Vappu. Keittiössä se sijoittaa itsensä ääneti aina jalkoihin ja kevyt nuolaisu tai tönäisy sääreen on muistutus siitä, että lattian rajassa on hiljainen, anova koirarepsu, joka on "aivan muutaman sekunnin kuluessa nääntymässä nälkään". Kaikki on hiuskarvan varassa. Vappu onkin kunniatohtori kerjuuakatemian emerita professorina Ylä-Urdustanissa. Maassa, jossa kaikki on aina esimerkillisen hyvin ja missä ei puute -sanaa tunneta puheissa.

3. Aina niin tuumaava ja hitaan mietteliäs Vappu otti turbon käyttöön. Jouluna Vappu esitti krokotiilin nopeudella syöksyvää saalistajaa löytäessään lenkille lähdettäessä eteisestä roskapussin, jossa oli porkkanalaatikkoa päälimmäisenä. Eipä ehtinyt isäntä tajuta, mikä syöksyi jalkojen ohitse, repi kassin riekaleiksi ja hotki laatikon rääppeet alle sekunnin sadasosan. Vasta kun kaikki oli jo ohitse, kuului eteisestä kova komentohuuto - myöhässä, pahasti myöhässä.

4. Viimeisin tämän kertomuksen erikoisuus on Vapun kyky löytää puhtaiden pyykkien kasa. Siellä missä kasa, siellä Vappu - koko keon päällimmäisenä. Kuvassa salamavalon välähdyksestä silmät avaava nukkuva koiramme, puhtaiden vaatteiden kasalla :-)

Sylitystä ja loma-aikaa

2009-12-26T10:16:00.001-08:00

Siiri on laumamme lilleri-lalleri, joka etsii aina ihmisen sylin alustakseen. Se reposottaa miten kuten mukavaksi olonsa tuntien niin tuttujen kuin vieraittenkin sylissä - kunhan vain sylissä. Yöllä se hiipii nukkujan viereen huomaamatta ja kun aamulla herää, Siiri on joko peiton alla huppeluksissa tai sitten korvan vieressä kerällä tyynyllä tuhisemassa. Aamulla on sitten aika herättää ruokkija voimakkaalla pään ja koko vartalon ravistelulla. Ideana on saada kuuluva läpsytys aikaiseksi ravistelemalla korvalehtiä voimakkaasti. Siiri onnistuu!

Uusi Vuosi raketteineen on kohta ovella. Siiri on ainoa, joka ei voisi vähempää välittää paukkeesta ja melskeestä. Pihaa pitää valvoa entiseen malliin aidan reunusta kiertäen, vaikka taivaasta satelisi mitä ja korvissa paukkuisi ja vinkuisi.

Laatuaikaa vai riistoa? :-)

2009-12-20T00:38:00.000-08:00

Tämän sunnuntain Hesarissa oli koko sivun artikkeli siitä, että joidenkin mielestä koirien pitäminen lemmikkinä on ihmisen toteuttamaa riistoa. No. Varmaan niinkin voi asioita katsoa, riippuen kuitenkin tapauksesta sanoisin. Meillä ei kukaan ihmispoloinen ehdi päikkäreille oikaista kun samoin tein joku on heti vilahtamassa peiton alle. Olemme yrittäneet monta kertaa ehtiä puolijuoksua petiin, mutta kuin taikaiskusta kuuluu kopsahdus ja koiruksia alkaa sadella taivaalta. Fleecepeitto ei ole ehtinyt laskeutua ihmispolon päälle kun sen alla on jo joukko suojaan ja lämpöön vilahtaneita karveleita rajallisesta tilasta ja lämmöstä taistelemassa. Sellaista riistoa meillä!

Hyvää Joulua

2009-12-18T11:27:00.000-08:00

Talviturkki

2009-12-14T11:47:00.001-08:00

Aiko vaihtoi talviturkin juuri sopivasti pakkasten tullessa. Sen turkkitakki paksunee edelleen päivä päivältä ja karvoja ei lähde enää lainkaan. Kaikki on siis kotiinpäin. Aiko on ainoa meistä, joka viihtyy ulkona vaikka tunteja jos vain joku muu suostuisi samaan. Talvi on kuin tehty sille ja sen karvatakille.

Joulumarsu ja muita tarinoita

2009-12-12T01:53:00.001-08:00

Tänä Jouluna tontun punaiseen pukuun onkin tällätty Aikon ekaksi tärkein leikkikaveri - teddy-Marsu. Siinä se tököttää vieressä pipa päässä. Aiko on tosin suorittanut Marsulle jo monta elintensiirtoa ja ei riitä yksi eikä kaksi kertaa, kun Marsukkaa on kiidätetty leikkaussaliin parsittavaksi. Aina on kuitenkin onnistuttu tunkemaan pumpulit takaisin sisuksiin ja matka on jatkunut. Toisin on Lampin kanssa, josta on vain raamit ja rääppeet jäljellä, mutta rakkaus pysyy. Aiko retuuttaa itse valitsemaansa kintaan kokoista leikkilammasta minne kunne kerkiää ja siitä saa vähintään kerran päivässä kunnon retuutukset irti. Tapporavistelut koskevat molempia - Lampia ja Marsua :-) Onneksi molemmat ottavat tiukan tempomisen reporentoina vastaan.

Elämäni kaverit

2009-12-04T08:29:00.000-08:00

Aikolla taitaa käydä säkä, sillä se on saamassa uuden kaverin - Nannan. Koirakouluttajamme sisko kaipaa koiraa, jonka kanssa voisi tehdä juttuja: lenkkeillä, kouluttaa ja käydä vaikka näyttelyissä. Aiko saisi ekstrakivaa aina silloin tällöin ihan itselleen. Voisiko olla paremmin asiat. Kerran on jo tavattu ja lenkki kuljettu. Koti säilyy ennallaan, mutta tohut lisääntyvät toiseen potenssiin ja tytöt sopivat hyvin toisilleen: nuoria ja urheilullisia :-)

Samoin on ounasteltu, josko Siiri pääsisi kokeilemaan Jasun kanssa agilityä. Ooooh sanoo Siiri, sillä se ihannoi kouluttaja-Jasua ihan raivokkaasti. Aina kun tavataan, Siiri kiipeää kuin orava Jasua pitkin ja sitten halaamisesta ei tahdo tulla loppua. Siiri tietää, että vauhdista ei ole puutetta kun Jasun kanssa leikitään.

Repsotusta

2009-12-01T11:16:00.001-08:00

Aikon massiivinen karvanlähdetysoperaatio alkaa olla ohitse. Kun vielä - ääliö minä - keksin vaihtaa ruokalajiketta tarkistamatta, onko uudessa viljaa - sain aikaiseksi Aikolle hilsesateen ja Vapulle korvavaivan, niin oli koiraperheen elämän vivahteet huipussa. Aiko on aikuistumassa ja se on haastanut Vapun tappeluun. Piti mennä väliin ja saada kunnon purema käteen, sillä muuten ei olisi shibarassusta ollut kuin päreet lattialla. Vappu ei helposti provosoidu, mutta jos joku tulee hammaskalusto edellä kimppuun niin sitten alkaa tapahtua. En haluaisi joutua todelliseksi tappamisen kohteeksi :-(

Kaikille kahta shibaa tai monen koiran ja shiban laumaa ajatteleville sanommekin - miettikää vielä toinenkin kerta ja lopettakaa uskominen joulupukkiin. Ihminen rakentelee näitä laumoja itsekseen ja keinotekoisesti ja kun pentuleikit ovat ohitse, laumassa alkaa tapahtua. Jos ihmisjumala rakastaa uhkapelejä, rulettia, ravivetoja ja lottoaa niin kannattaa ottaa kasa koiria kotiin asumaan ja toivoa parasta.

Meillä koirat asuvat erikseen, sillä emme enää luota siihen, että kaikki olisi onnea ja autuutta ilman rajoituksia. Kun muutokset arkisessa elämässä olivat pakko, poistui painostus ja uhka ja Siiri & Vappu ovat taas onnellisia ja leikkisiä. Aiko taas on oma kuninkaallinen itsensä. Sen kanssa on upeaa liikkua luonnossa ja se kuuntelee kuin elokuvien Lassie - pienintäkin kuiskausohjetta noudattaen. Se on luotu ihmiselle, mutta niin, että se saa kaiken huomion itselleen. Japanilainen estetiikan riemuvoitto. Älykäs ja tunteikas, upea elukka :-)

Sadetta pitää

2009-11-29T01:21:00.000-08:00

Neiti Etsivän koulutuksessa on enää jäljellä loppukoe ja sitten voikin siirtyä treenirinkeihin harjoittelemaan alkeiskurssilla opittuja juttuja. Eilinen vanhan jäljen harjoitus sujui kaatosatessa - kuten edellisenäkin viikonloppuna. Nyt tarvittiin jo lisää maalikoiria, sillä maalissa piti kykkiä kuusen alla vähintään tunti ja Vappu sai myös luvan lähteä talkoisiin. Se meni sammalikossa kuin veturi sillä seurauksella, että läpimärkä sammalmätäs liukui mudan päällä ja emäntä suistui selälleen rinnettä pitkin. Matka jatkui kohti ryteikköä ja löytämistä odottaessa kaatosadekin lakkasi.

Siiri teki töitä kunnolla kuonollaan, sillä sade ja aikaviive tekivät tehtävänsä ja oli pakko ottaa hajua maasta ilman sijasta. Kun kohde löytyi, niin Siiri istui pienen matkan päähän ja tokaisi elekielellä: "tuossa ne ovat!". Mutkat tahtovat mennä aina välillä suoriksi, mutta toisaalta jäljeltä tippumisen huomaa, sillä Siiri alkaa leikkiä ja touhuta omiaan työn sijasta :-)

Kuvassa Siiri on sadeviitassaan. Se ego mahtuu mihin tahansa vaateparteen. Sen sijaan Vappu katoaa kuin taikaiskusta jos sille alkaa sovittaa ihmisten rakentelemia tamineita päälle. Kuvassa Vappu varmistelee hajulla: "Eihän ole minulle, mutta mistä oikein on kyse?"

Hajustaminen jäi päälle

2009-11-19T23:37:00.000-08:00

Siirillä on lepo samanlaista luottamusta kuin koko elämä. Se asettautuu mukavasti minne kunne keksii ja sitten unijukka yllättää. Jäljestämisestä on tullut jo elämäntapa, sillä Siiri kulkee kirsu maassa lenkin kuin lenkin. Askellusta säestää kunnollinen tuhina ja röhkiminen merkkinä muille, että "nyt seurataan jälkiä = neiti etsivä työssä". Pitää olla tarkkana, sillä voi olla, että Joulupukin pajassa vinkki otetaan huomioon ja ompelukoneessa surautetaan Siirin iloksi työviitta :-) etsijäkoiramerkein....kuin Team-Ahman pojat telkkarissa....

Metsän sokkeloissa kaverien kanssa

2009-11-14T08:02:00.001-08:00

Siiri kulkee tyytyväisenä kouluttajan ja isännän kanssa kohti metsän saloja. Talven ensimmäinen kylmä päivä torjuttiin kunnon takilla. Piilossa mutkien ja matkan takana on kurssikaveri Iines. ...toisinaan taas Pete-villis tai Ansa-rottis. Kun oma vuoro maalina koittaa, Siiri osaa olla hiiren hiljaa kuusen takana odottamassa "löytämistä". Kaikki kurssikaverit ovat vuorollaan toistensa palveluksessa. Siirillä riittää energiaa ja intoa vaikka muille jakaa. Jokainen harjoituskerta on hauskaa täynnä ja alkeiskurssin jäljen seuraaminen ei tuota ongelmia :-) Miksiköhän etsijäkoirien pitäisi olla Kennelliiton kannanoton mukaan ainoastaan palveluskoiraroduista ---- kysyvät Siiri ja kumppanit. Ihmisten kummallista taipumusta rasismiin :-(

Iines

Neiti etsivä

2009-11-08T00:54:00.001-08:00

Siirin etsijäkoira-alkeiskurssin toinen tapaaminen on takana. Nyt löytyi 100% idea koko juttuun! Siiri meni kiskoilla jälkeä pitkin ja kun ilmavainu tuli kuvaan, se saattoi oikaista suorita reittiä rottistytön piilopaikalle. Tunnit kuluivat loskaisessa metsässä välillä maalina istuen ja välillä jälkeä seuraten. Ainoa "yllätys" oli se, että Siiri ei ollut harjoitusten jälkeen(kään) lainkaan väsynyt, vaan sama meno jatkui kotona kuin aina aikaisemminkin. Sille on varmaan asennettu koirapentutehtaalla ydinkäyttöinen ekstrapatteri turkin uumeniin, sillä mikään ei saa energiaa edes heikkenemään - saati loppumaan.

Kuvassa Siiri on rennosti käsivarrella, johon se sijoitti itsensä omalla rakastettavalla tavallaan venytellen kun sen piti jäädä itse asiassa tuoliin istumaan. Se roikkuu mukana kuin apinan poikanen mitä kummimmissa asennoissa - luottamus on 300% luokkaa aina ja kaikkiin ihmisiksi kutsuttuihin :-)

Valkoinen ihme

2009-10-31T23:27:00.001-07:00

Jokavuotinen lumen ihme on koettu ja haistelussa tarvitaan uutta tekniikkaa - tarkkuutta ja syvän kontaktin välttämistä :-)

Etsijäkoiraoppilas-Siiri

2009-10-31T23:21:00.001-07:00

Siiri on avannut koulutustilinsä eilen. Ensimmäinen etsijäkoiraoppitunti maastossa on takana ja Siiri on kiitänyt sujuvasti ryteikössä kymmenen metrin pituinen liina perässään hakien huolellisesti piiloutunutta 40kg kokoista rottistyttöä! Pete-villakoira löytyi helpommin, sillä sen "katoamiseen" sai näköhavainnon. Rottis sen sijaan sai piiloutua rauhassa emäntänsä kanssa. Energiaa Siirissä on vaikka muille jakaa. Illalla ei näkynyt väsymyksen merkkiäkään, vaan meno oli samanlaista kuin muinakin iltoina. Ehkä sitten kun ollaan käyty koko kurssi ja josko vaikka oltaisiin kunnolla sitten harjoitusringissä jäsenenä ja....sitten....ja....kun.....jos.....vaikka.....

Markkinoilta tarttunut poutapilvi :-)

2009-10-03T09:59:00.000-07:00

Aikokin löysi poutapilven tänään :-) Ulkona sataa ja myrskyää, mutta ei huolta, sillä lammastalja on pehmoinen ja nautinnollinen.

Syksy koittaa ja oli aika hankkia uudet lammastaljat vuoden aikana viruneille. Aiko on lisäksi tehnyt askareitaan ja paloitellut melkoisia osia vanhoista taljoista. Siiri on kuin poutapilvellä uuden taljan syleilyssä. Antaa talven tulla!

Taas kulkee

2009-09-30T06:32:00.000-07:00

No niin, jo löytyi Siirillekin makupalaa. Luomu-Limousine-Lehmää sekä jauhelihana että rustoluina :-) Onneksi on monipuolisia ystäviä, joilla on ostopaikat tiedossa. Siiri, Vappu ja Aiko tuijottavat minua kuin puolijumalaa kun palottelen kirveellä isoja rustoluita sopiviksi annospaloiksi. Jeeeeeeeeee.......koiranelämää.

Siiri ja ruokailu

2009-09-26T00:25:00.001-07:00

Siiri päätti, että tehdastekoinen koiranruoka saa riittää. Se ei edes maista ainuttakaan raksunappulaa, vaan kävelee pois ruokakipolta. Ongelmana on tietenkin se, että Siiri on muutenkin luuta ja nahkaa ja tarvitsee ruokansa. Väliaikaisena ratkaisuna on riisi ja jauheliha. Ruoka ei vain ole kovin monipuolista ja Siiri huomaa heti jos ruokaan on lisätty öljyä tai jotain koiralle periaatteessa hyväksi tarkoitettua lisää.

Siirin ruokailu on näytelmä sinänsä. Riisin jyviä on pitkin ja poikin lattiaa ja kun kuppi on tyhjä, kutsumme paikalle "cleanerin" kun mafiaelokuvissa. Vappu puhdistaa näytelmän roiskeet viimeiseen atomiin saakka. Vaikka CSI:n tutkijat saapuisivat paikalle kemikaaleineen, niin mitään todisteita ei enää löydy. Ammattilainen-Vappu-cleaner asialla :-)

Feminiinistä herkkyyttä

2009-09-16T10:54:00.000-07:00

Jos on epäselvää, millaiselta näyttää "erittäin harvinainen feminiininen shiba"(*, niin kuvaajana Jasmine - kiitos - on onnistunut ikuistamaan Aikon herkkyyden. *)japanilainen tuomari Heinolan erikoisnäyttelyssä

Etsijäkoirat ja Siirin haaste

2009-09-15T03:25:00.000-07:00

Misumarkkinat on tältä vuodelta katsottu. Aiko ei voi sietää näyttelytoimintaa, sillä ei siinä todellisuudessa olekaan mitään järkeä :) jos minulta suoraan silmiin katsoen kysytään. Häntä nousee jo näyttelyalueen reunalla - huom! pois mennessä, ja se kertoo omaa sanomaansa tuosta ihmisten keksimästä kummallisesta kekkaloinnista.

Mieluiten palkitsemme koiria olemalla niiden kanssa monella tavalla ihan vain arjessa. Onnellisuus näkyy sitten luonteessa, tekemisessä ja terveessä kokonaisuudessa. Jotain hyvää kuitenkin poiki matka Porvooseen näyttelyyn, sillä Siiristä aletaan suunnitella etsijäkoiraa - ainakin alkeisiin mennään, sitten katsotaan, miten ura mahdollisesti jatkuu.

Siirillä riittää energiaa enemmän kuin duracellissa, siksi olisi mukava saada mustalle salamalle hyvä harrastus. Siirin isä Lasse (ruotsalainen) on komea borderuros, joka on ansainnut kannuksia mm. läpäisemällä villisikakokeen. Siiriin - pieneen mustaan hippuseen - on siirtynyt isän komea mieli ja rohkea asenne sekä rakastava luonne. Siiri on koiristamme se, joka ottaa hellyysannoksen ämpärillä joka päivä. Samalla se antaa saavillisen läheisyyttä täysin varauksetta. Kävelyretkillä ja pihalla temmeltäessä Siirillä on aina "projekteja", joissa nenä ja jälki ovat läsnä. Kuvissa Siiri pihallamme - menossa ja tulossa, kuten tapaansa kuuluu.

Missit, marsut ja häntä

2009-09-12T01:15:00.001-07:00

Aiko oli viikko sitten näyttelyssä. Vastentahtoisuus oli aidosti sekä emännän että Aikon mielessä ja se näkyi ns. kehon kielessä :) Kuola valui sitkona suupielistä kuin kunnon berharndilaisella ja häntä roikkui tiskirättinä perässä. Kun kaikenpuolinen kekkaloiminen kehässä oli ohitse, niin kipin kapin autoon - elämä odotti taas.

Ruotsalainen tuomari lausui: Hyvät mittauhteet, hieno pää ja hyvät silmät ja korvat. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja selkä mutta pitäisi kantaa häntänsä paremmin. Vahva ja voimakas rintakehä. Hieman liikaa painoa ja se häiritsee kokonaisvaikutelmaa ja saa aikaan sen, että liikkeet vaikuttavat raskailta. Tiheä ja hyvä turkki ja hyvä luonne.

Oh jaa..... melkoisella joukolla esittäjiä oli joku soma pienen pieni vinkulelu kehässä nyrkissä piilossa. Mutta.....kun Aikon rakkain lelu on MARSU, joka ei mahdu mihinkään :-) Sitä tuskin voi heitellä ja innostaa hännän nostoon. Häntää ei kannata muutenkaan nostaa, jos ei ole syytä. Kuten sellaista, että olisi onnellinen. Painoa Aikolla on tuomarinkin ihastelemien erinomaisten lihasten lisäksi juuri se määrä, mikä on raksuista saatu kerättyä. Missikisat jäävät elämässä kakkoseksi, sillä Marsuleikki ja bodaus voittavat kauniin kuulaassa syksyn säässä.

Team-dream

2009-08-31T11:17:00.001-07:00

Nyt on sitten tämäkin ihme nähty. Kuvan voisi siirtää suoraan tiimioppikirjan ensimmäiseen päälukuun nimellä "team-dream". Uni on erityisen makoisaa kun saa kosketuksen kaveriin ja kaikki sillat voi lopulta ylittää jne. jne.

Punaturkki

2009-08-30T04:51:00.001-07:00

Nyt on Aikon turkki taas talvea ajatellen kunnossa - paksu, kiiltävä ja kauniin punainen. Samoin Vapulla. Vakituinen trimmaaja lähti vaihtoon ulkomaille ja oli pakko tarttua härkää sarvista ja nypittävä turkki itse. Onneksi olen joskus ostanut timmausveitsen. Se antoi tarpeeksi tukea otteelle, että turkki irtosi itse asiassa melko helposti. Vappu on rauhallinen ja antaa siivota karvapeitteensä ja vain muutamassa kohdassa se yritti osoittaa, että nyt riittäisi tämä nyppiminen. Lopputulos kruunasi työn - jota tosin tein kahtena päivänä :-)

Takkatulen loimussa

2009-08-16T02:35:00.001-07:00

Aaaaaahhhh, vihdoinkin takkaan on laitettu tuli ja makea makoilu lämmössä voi alkaa. Aiko ja Siiri eivät epäröi hetkeäkään ottaessaan kaiken irti pehmeästä lämmöstä ja sateen ropistessa ulkona. Kaukana poissa paha maailma :-)

Sadepäivän hauskaa

2009-08-11T23:30:00.001-07:00

Sängyille on käyttöä kun ulkona sataa - vihdoinkin. Koko päivä voi kulua täysin sujuvasti vain kylkeä kääntäen. Ulkona piipahdetaan ainoastaan ehdottoman pakon edessä. Olihan kesä kaunis ja puuhia tulvillaan ja nyt voi pikku hiljaa alkaa valmistautua SUUREEN LEPOON :-) Harjoittelu on kuitenkin aloitettava pikaisesti, että jaksaa sitten nukkua kunnolla ja pitkään kun todelliset pimeät sadepäivät koittavat jonossa yksi toisensa jälkeen.

Onnellisen koiran uni

2009-08-06T22:42:00.001-07:00

Leikkipäivä on takana ja uni on vallannut Siirin. Kuono kohti kattoa ja antaa palaa!

Haaremissa tapahtuu

2009-08-06T00:47:00.000-07:00

Kolmen koiran tyttöhaaremin tarkempi analyysi paljasti, että Siirin ja Aikon kiistat liittyvät 99%:sti mustasukkaisuuteen "ison koiran huomiosta = mieheni". Aiko ottaa omakseen voimakkaasti ja haluaa olla IHAN EKA PRINSESSA. Ihailut ja huomio uoopavat kuin kuuma veitsi voihin. Siiri ja Vappu taas ovat kuin arkirukkaset. Ne eivät kaihda läheisyyttä ja rapsutuksia, mutta hommassa ei ole - ainakaan ihmisen silmin nähtynä - taka-ajatuksia. Rapsu on rapsu ja läheisyys on läheisyys. Siinä ei ole mutkia eikä sivumerkityksiä.

Aiko sen sijaan on kuin amerikkalaisen saippuasarjan Pamela. Se katselee ja viehkoilee etäisyyden päästä. Joskus tullaan lähelle, mutta usein ollaan kaukana. Se saa naisellisuudellaan huomion itseensä ja sen jälkeen se säätelee ja pelaa tekemisellään koko ajan.

Olen itse paikan emäntänä kuin Siiri Angerkoski tukkilautan köksänä. Kaulin kädessä ja ruokakaapin avaimet vyötäisillä. Vetoamiset ja silmäpelit eivät auta, vaan selkeä ja tiukka kuri. Kun sitten haaremissamme seikkailee MIES, niin Aiko alkaa mustasukkailla ja on tunneskaalassaan ehdottoman omistava AINOAKSI pyrkivä prinsessa. Draaman ainekset ovat kasassa!

Turpiin tulee

2009-08-05T11:15:00.000-07:00

Aiko on kasvamisen myötä aina silloin tällöin haastamassa Siiriä nokkapokkaan. Rähinää enteilee tuijottaminen ja patsastelu kaula kaarella kuin merihevosella - Aikon aikeet ovat vain aggressiviset merihevosten hienojen vesileijumisten sijasta. Komentaminen on myöhäistä useimmiten kun ensimmäinen murina kuuluu. Sitten pöllyää. Siiri on tulinen kuin pieni mustapippuri. Periksi ei anneta milliäkään. Aiko taas riehuu kuin dramaattinen diiva.

Seurauksena on hetkellinen sekaannus ja sitten vessan ovi heilahtaa ja yksi-A istuu jäähyllä kopissa ja miettii, mitä taas tulikaan tehtyä. Muutaman minuutin totaalinen lauman ulkopuolelle sulkeminen lisää miettimisen voimaa. Aiko matelee, vikisee ja mielistelee kuin viimeistä päivää.

Kokonaan ei noita rähinöitä ole mahdollista kitkeä. Vuosi ilman tappelua ihmistenkään kesken saman katon alla ei ole todellisuutta. Käsiksi ei saa käydä, mutta koirilla ei ole muuta kuin tuo tappelun nujakointi. Olemme tosin päättäneet, jos meno kovenee tai tihentyy, joskus mietimme, että murkkuinen Aiko saa pian ikioman kuonokopan, jota se saa pidellä turvassansa kunnes tavat muuttuvat. Kotonamme on nollatoleranssi ja me ihmiset päätämme, miten ja missä järjestyksessä eletään ja arki jaetaan.

Uukuniemi here we come

2009-08-01T05:46:00.000-07:00

Takana kolmen yön reissu itärajalle. Vappu ilmoitti tällä kertaa selvästi ja voimakkaasti, että voitte sitten tehdä noita TYPERIÄ retkiänne jatkossa IHAN ITSEKSENNE KIITTI VAAN!!! Aiko ja Siiri sen sijaan nauttivat reissuista. Siinä missä Vappu huusi suoraa huutoa autossa heti kun se sai pienimmänkin aiheen - nopeus hidastui, pysähdyttiin liikennevaloihin tai kaupan pihaan tms. Auton ulkopuolella olevat ihmiset tuijottivat meiltä kaikuvaa VAKAVAN KIDUTUKSEN KILJUNTAA kuin ounastellen, pitääkö soittaa poliisille vai muuten vain seurata, mitä tuossa asuntoautossa oikein tapahtuu.

"Kidutuslento nro. 001 menossa etelästä itään. Häkeissä revitään huudoista päätellen kidutettavilta raajoja irti tai jotain vielä vakavampaa. Kun pääsimme jälleen retkeltä kotiin niin Vappu kieri pitkin mattoja, heilutti häntää vimmatusti ja juoksi kuin luvattuun maahan päässyt pyhiinvaeltaja pitkin huoneita ja oli sen näköinen, että EI KOSKAAN ENÄÄ MINULLE TUOTA kiitos!

Aiko tutustui matkalla aiempaa tarkemmin veteen. Se jopa kastoi tassunsa varovasti kirkkaaseen järveen ja maistoi hieman hillitysti vettä. Donaldsit - sorsat - saivat sen huomion. Joskin tarkastelu ja havainnointi oli japanilaisittain kovin siveää ja esteettistä. Siiri otti taas maisemat haltuunsa. Kaikki, mikä liikkui tai oli uutta (=kaikki :-) sai sen huomion ja häntä oli pystyssä kuin neula koko ajan.

Tyttöjen elämää

2009-07-24T01:10:00.000-07:00

Kolmen tyttökoiran kanssa ei aika käy pitkäksi. Aiko on kuvassa olevan kasvienhoidon mestari - joskin kuvassa SE puuttuu paikalta. Aikon intohimona oli jonkin aikaa kaivaa kukkaruukun mullat pellolle. Sen on täytynyt seistä nelipisteseisonnassa ruukun reunalla ja sitten antaa palaa!!

Elämää piristää myös se, että kaikilla kolmella koiruksella on samaan aikaan juoksu. Lattiatasosta varmaan ihmisen ihmisen reiden tasalle saakka meillä on suunnaton hormonien ja feromonien sekamelska - ainakin niin antavat työttömme ymmärtää. Jokainen "astuu" jokaista ja pissitään matoille ja rekkaloidaan pihalla ilman kuuloaisia. Pensaikot vain rytisevät kun ajetaan takaa ja leikitään naisluostarin viimeisiä elossa olevia asukkaita ja lihan iloja kuin viimeistä päivää. Kunpa juoksut jo hälvenisivät ja pääsisimme laskeutumaan ihan tavalliseen arkeen :-)

2009-07-20T09:54:00.000-07:00

Emme tiedä mitään niin tärkeää, kuin erinomainen eläinlääkäri. Olemme löytäneet sellaisen. Aikon korvaa hoidettiin taas, ja jo mennessä eläinlääkäri sai tervehdystanssin tulolahjaksi. Tosin sen jälkeen käännyttiin 180 astetta ja oltiin lähdössä taas kotiin. No, sydäntä kuunnellessa Aiko oli hiiren hiljaa ja keskittyi nuuskimaan eläinlääkärittären turpaa ihan läheltä ja hienovaraisesti. Nyt alkavat korvat olla jo matkalla kohti pystyasentoa - molemmat. Kuvassa tosin on menossa lepohetki, jolloin tuollainen kevyt vaakataso on ihan jees........

Näyttelyssä näyttäytymässä

2009-07-19T06:08:00.000-07:00

Aiko oli ensimmäistä kertaa oikeassa näyttelyssä Heinolassa. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma, mutta onneksi koiria kokonaisuudessaan vähän. Shiboja tosin oli ihan kunnolla. Aiko oli junioriluokassa ja sai vaaleanpunaisen nauhan - huolimatta siitä, että turkki oli kadoksissa ja häntä ei noussut vatsan alta kuin pieneksi hetkeksi kaareksi selän päälle.

"Feminiininen, todella harvinainen, sekä korvat että silmät ovat naiselliset. Hieman huonossa turkin kunnossa" lausahteli Mr. Yuichi Tomimoto Japanista :-)

Aiko katsoikin arvon tuomaria alentuvasti kuin kotimaansa prinsessa eikä vaivautunut mielistelemään ketään eikä mitään. Liekö tuo etu vai haitta? Sellaisia.

PS. piti kaivaa kuva esiin, jotta ymmärtäisi, mitä tuo "todella harvinainen" sitten tarkoittaa(kaan) :-)

Koirankarvapesä

2009-07-16T22:13:00.001-07:00

Aiko kehitti kesäretkellämme massiivisen talvikarvan irtilähdetysoperaation. Yli viikon kestäneellä matkallamme koko aluskarva vaihtui :-) Liki jokaiselle yöpymispaikalle jäi kunnollinen kasa ketunpunaista karvaa mahtavana pallona. Koira tuntui välillä hajoavan käsiin kun sitä harjasi ja alusvilla lähti paakkuina irti. Nyt on tyttö taas kunnossa ja valmiina kasvattamaan kunnollisen talvitakin.

Ruotsia ja Norjaa ristiin ja rastiin

2009-07-16T13:03:00.000-07:00

Siirillä ja koko muulla tyttöjoukolla on ollut vaiherikas matka asuntoautossa toista viikkoa reissaten Ruotsissa ja Norjassa. Meno on ollut päivä päivältä sujuvampaa. Jokainen on löytänyt oman mielipaikkansa autossa ja elo on sujunut leppoisasti.

Siirille reviiri on laajentunut Jäämerelle saakka. Tarkka ja lauman turvallisuutta vartioiva ote ei ole herpaantunut hetkeksikään. Vappu puolestaan on lakannut kerjäämästä joka käänteessä!! Käsittämätöntä. Se on sijoittautunut omaan boksiinsa auton takatalliin ja asuu siellä kuin murkkunen nuori, ovi vain heilahtaa ja voisi odottaa kuulevansa heavy-rock-musaa korvat kuumina :-)

Aiko puolestaan on ollut oma itsensä. Sen kummajaisista suurin on ollut ison meren liike rannassa aaltoina ja tunturipurojen kuohu. Aiko on hiipinyt matalana kohti vettä ja rynnännyt heti kauemmas kun tassuihin on meinannut osua vettä. Samaan aikaan Vappu on jo kahlannut mahaa myöden vedessä ja Siiri juonut kuin viimeistä päivää purosta jääkylmää vettä. Tuore siika voissa paistettuna maistui iltapalana kaikille ja uni on ollut mitä makoisinta.

Kotiin päästyämme Vappu on ollut onnellinen - kummallinen matka on VIHDOINKIN ohi ja arki tässä ja nyt. Siiri taas on ollut selvästi pettynyt - tässäkö kaikki oli, MIKSI MATKA EI JATKU loputtomiin? Aiko ei näytä tunteitaan, vaan on kuin japanilainen prinsessa, jonka kantotuolimatka on hetkeksi tauonnut.

PS: Siiri ja karitsa

Siiri koki matkalla MIELETTÖMÄN RAKKAUDEN, sillä pieni valkoinen karitsa ihastui Siiriin täysin avoimin mielin ja estoitta. Menimme Siirin kanssa katsomaan leiripaikan kupeessa olevaa emon ja kahden karitsan aitausta. Siiri lähestyi KUMMALLISIA eläimiä innosta täristen, mutta kuitenkin selvästi niin, että se ei tiennyt, mistä on kyse ja mitä oikein pitäisi tehdä. Pieni karitsa kurottautui aitauksen välistä ja mojautti suuren suukon suoraan Siirin kuonoon. OOH - miten oikein tapahtui? Siiri meni hämilleen ja lähestyi uudelleen karitsaa, joka tunki kuononsa uudelleen aitauksen välistä ja alkoi natustaa Siirin valjaita kevesti koko kaulan pituudelta. Tuo oli jo liikaa Siirille, joka oli muutenkin ihmetyksestä sykkyrässä. MISTÄ OIKEIN ON KYSE, MIKÄ TUO ON? Kysyi Siiri.....

Jouduimme käymään aitauksella monta monituista kertaa Siirin kanssa illan aikana, sillä tuo estoton ja ehdottoman ystävällinen karitsa oli saanut kerralla Siirin sydämen ja mielen omakseen. Kun sitten myöhemmin Norjassa näimme lampaita, Siiri ei meinannut suostua lähtemään lainkaan pois aitaukselta. NIIN IHANIA ovat karitsat :-)

Terveyden- ja kauneudenhoitoa

2009-06-16T23:01:00.001-07:00

Kesä ja korvat. Aikolla on toisessa korvassa tulehdus - arvaa kummassa :-) Lääkkeiden laitosta on kehitetty...arvaa kumpi?...hauska "juostaan peräkanaa ja maksimoidaan palkintonamit" -leikki. Eläinlääkäri sai sata suudelmaa, leikkituokion ennen ja jälkeen tutkimuksen ja sitten kuitenkin lopuksi vielä kasan karvoja turkkiaan vaihtavalta koiratytöltä.

Siiri ja Vappu saivat vieraakseen tutun trimmaajan. Talviturkit katosivat linnuille pesäpehmikkeiksi. Ellei Siiri tuntisi meitä niin väittäisimme kotiimme tulleen Vaihdokkaan. Niin paljon pikku Siirimme muuttui kun turrikkaturkki hävisi nopeasti. Siiri istui nätisti trimmauspöydällä ja painoi välillä päänsä trimmaajan rinnalle ja huokaisi syvästi.

Vapulle trimmaus on tuttua puuhaa, samoin kynsien leikkaaminen. Se ei reagoi mitenkään kynsisaksiin ja trimmaajakin rasittaa ainoastaan kun hän nyppii jalkojen vanuttunutta karvaa. Muuten tytöt ovat tyttöjä ja kaunis ulkomuoto tuo piristystä. Syksyksi voi sitten taas kasvattaa kunnon turkin sateiden ja viiman suojaksi.

Kesä on täällä

2009-05-30T23:41:00.000-07:00

Kesä on tässä ja nyt. Välillä aurinkoa ja sitten lepoa viilentävällä nurmella. Palloista ja heittäjistä on kova kysyntä. Siiri on nopein kolmesta palloleikeissä. Aiko on kakkonen ja Vappu ei juurikaan viitsi :-). Jos taas mitataan nopeutta takaa-ajossa, Vappu on ehdoton ykkönen, Aiko ja Siiri vaihdellen kakkosia. Kärsivällisen vaaninnan mestari on Aiko, Vappu kakkonen ja Siiri tulee perässä kolmantena.

Toisaalta Siiri on EHDOTON pihan virkamiesvahti. Se lähtee kierroksilleen kuin mestariluokan yövartija. Ensin kirkastetaan kurkkuääni jo ensimmäisten askelten aikana ja häntä viipottaa neulamaisena vinkkarina täysin pystyssä askelta rytmittäen.

Ameeeerikan ihmeitä

2009-05-13T21:42:00.000-07:00

Nyt se on vihdoin keksitty, koiruksen talutusväline, joka ei haittaa eikä häiritse koiraa, mutta poistaa vetämisen. Premier Easy Walk taluttimet ovat Siirin ja Vapun valikoimissa ja askeltaminen sujuu. Ensimmäistä kertaa Vappu kävelee vieressä kuin tottelevaisuusvalio.

Nerokkaan valjaan idea on, että talutin kiinnitetään keskeltä rintaa tulevaan lenkkiin, ja jos koira vetää kuin veturi taluttajansa edessä, niin taluttimen kiinnityskohta kääntää koko koiran kohti omistajaansa. Lempeää, tehokasta ja koiramme tajusivat jutun heti. Saimme vinkin koirakouluttajalta, joka tuo valjaita itse Suomeen. Lisäksi vielä sovitus ja opetus kaupan päälle.

Toisen tappio, toisen voitto

2009-05-01T11:11:00.000-07:00

Kaiken ihmisten kokeman surun ja alakulon keskellä, Vappu vietti tänään Vappuna 4-vuotissynttäritään. Vappu oli isäni ykkönen. Heti alusta alkaen noiden kahden välillä oli erityinen luottamus ja suhde. Vapun eleettömyys, mutta samaan aikaan vahva, sitkeä tahto, sekä suoraan silmiin katsominen saivat isäni aina muistuttamaan, että heillä käydessämme antaisimme koirien olla koiria. Hän jaksoi nauraa makeasti Vapun kaikille touhuille ja ruokapöydän ympärillä vaanimisille.

Terapiakoirat

2009-04-27T10:04:00.000-07:00

Olemme toki tienneet ja kuulleet koirien terapeuttisista vaikutuksista, mutta kokemus kolmen terapiakoiran kanssa asumisesta on taas jotain uutta ja hämmästyttävää. Isäni kuoli yllättäen viikko sitten ja äitini muutti asumaan luoksemme. Äidillä on alzheimer ja muisti on huono.

Surun ja alakulon hetkinä koirat ovat aivan lähellä. Vappu on ollut aina erikoistunut sairaan vieressä olemiseen. Se ottaa paikkansa aivan läheltä ja nojaa uskollisesti vaikka tunteja kylki kylkeä vasten hiljaa ja empaattisesti. Se on ollut sellainen jo pienestä pitäen. Sairaanhoitaja-Vappu.

Siiri on sylissä ja haluaa kovasti kontaktia. Se on kolmikosta omalla pentumaisella tavallaan avoin ja koko kehollaan läsnä. Äitini ei ole koskaan ollut koirien kanssa sinut. Alzheimer ei paranna asiaa. Siiri keksi kuitenkin keinot murtaa muistamattomuuden muuri. Se asettui äitini nojatulin jalkajakkaralle aivan hiljaa paikoilleen. Siiri, joka tavallisesti kiipeää heti syliin, tarjoaa tassua naamaan ja ottaa heti hellyyttä itselleen. Nyt se oli täysin liikkumatta, odotti, odotti ja odotti - kunnes äidin käsi hakeutui varovasti silittämään sen päätä. Siiri oli liikkumatta ja otti silityksen vastaan ja antoi äidin rauhassa tutustua koiran pehmeään turkkiin. Se malttoi pitkiä aikoja olla vain paikallaan ryntäämättä mihinkään ja vaatimatta mitään.

Aiko taas tuo rakkaimman karvapalansa äidille heti aamusta. Se on vielä pentumaisen villi ja kuitenkin Aikokin osaa rauhoittua äidin lähellä. Ulkona istuessamme Aiko alkoi kantaa äidin lähelle palloa eikä aikaakaan kun äitini alkoi heittää palloa Aikolle. Kummallista :-) Minulle Aiko ei anna palloa kuin pienen takaa-ajon jälkeen ja silloinkin se tiputetaan metrien päähän. Äidille pallo tuodaan aivan tuolin viereen ja sievästi ja rauhallisesti.

Vappu puolestaan asettui ulkona äidin käden ulottuville silitettäväksi. Kului hetki ja äitini alkoi puhua Vapulle - pitkiä aikoja seurustellen - nuo kaksi tyttöä keskenään.

Rakkaat pääsiäisvieraat

2009-04-12T01:10:00.001-07:00

Kun TODELLA mukavat ja tärkeät vieraat saapuvat, koiratyttömme eivät voi olla näyttämättä tunteitaan suoraan ja selvästi. Pusua satelee, korvia pestään ja hiuspohjaa pörrötetään.

Veikko-poika kylässä

2009-04-05T23:30:00.001-07:00

Tyttökolmikolla menivät konseptit sekaisin kun kasvattajan Veikko-poika (7kk) kävi näyttelyreissulla kylässä. Ei olekaan aikaisemmin ollut poikaa kylässä! Koko ryhmä oli enemmän tai vähemmän otettu. Aiko kiipesi suurimman lumikasan päälle pihalle ja joikhasi oikein kunnolla ulvonnat kohti taivasta. Vappu ja Siiri juoksivat kuin viimeistä päivää koko ajan haukkuen ja iloisuuttaan ilmaisten. Lopulta ryhmä rauhoittui sisälle. Siiri tosin halusi leikkiä ja ihmetellä moista veijaria lähietäisyydeltä melkein koko ajan. Kun Veikko sitten lähti, maistuivat unet kaikille kolmelle makoisasti. (kuva Erja Lajunen)

Siiri ja WilttiWetissi

2009-04-04T11:06:00.001-07:00

Siiri ei voi kertakaikkiaan vastustaa fleece-peittoja ja -puseroita. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun puseron rintamukset ovat reijillä ja torkkupeitot rytyssä Siirin alla ja nautinnollinen nukkuhetki rakennettu sohvan nurkkaan. Kuvassa Siiri suosikkipuuhassaan Wiltti-Wetissin kourissa :-)

Testiajo jatkuu

2009-04-04T02:06:00.000-07:00

Vapun melko uuden, mutta rakkaaksi muodostuneen, koirapedin testiajovaihe jatkuu. Nyt ovat vuorossa kierteiset poistumiset vuoteesta lämpotila-anturin annettua hälytyksen. Suoritus hipoo maailman bordersankareiden huippua ja paalupaikka on taattu. Kukaan muu koiruksistamme ei edes unelmoi samanlaisesta taitonukkumisesta Vapulle räätälöidyssä komentomodulissa.

Koirakotihotelli

2009-03-27T23:44:00.000-07:00

Mikä voisi olla mukavampaa kuin ottaa aamupäivän päiväunet koirakaveriseurassa.

Kissukoira

2009-03-23T22:10:00.001-07:00

Kuka aavistaisi, että keväisessä lumisateessa viehkeästi poseeraava Kissukoira muuttuu illan pimetessä ulvovaksi sudeksi. Aiko antaa äänen tulla. Lähitienoo kaikuu pitkistä laulavista ulvonnoista ja voimme vain kuvitella, mitä parin talon päässä asustava Keski-Aasian paimenkoirapoika miettii, kun se kuulee neitomme aariat vastauksina omiin haukkuihinsa. Poika asustaa muutaman metrin piha-aitauksessa ja haukkuu siellä reviiriään. Meillä neito laukkaa pihalla ja laulelee illan iloksi koko seutukunnalle serenadit.

Sängynvaltaajat

2009-03-22T23:10:00.000-07:00

Jos joku on Vapun maailmassa elämän tai kuoleman kysymys niin se on oma sänky! Kasasimme osan koirien pedeistä päällekäin siivouksen ajaksi. Vappu katseli sekunnin murto-osan toimintaamme ja teki suorat ja selkeät johtopäätökset. Se hyppäsi epäröimättä koko kasan päälle puolustamaan mitä puolustettavissa on - luonnollisesti väkivallattomasti ja hiljasuuteen vaipuen. Saimme kuin saimmekin se vakuuttuneeksi aikeistamme ja petinvaltausoperaatio päättyi onnellisesti. Sama näytelmä toistui hetken kuluttua olohuoneessa, missä on Vapun ekaksi-ihanin-oma-sänky. Siellä Vappu ei enää edes epäröinyt, vaan se loikkasi isolla hypyllä suoraan keskelle petiään ja istui koko painollaan tanakasti pesässään. Vain vakuuttelu siitä, että kyseessä on "parannus ja siivous ja että kaikki on hienommin tämän imuroinnin jälkeen" sai sen väistymään sohvalle ja katsomaan, että sana pitää.

Aurinkoa ja rusketusta

2009-03-19T01:12:00.000-07:00

Kevät, aurinko ja lumi ovat Aikon ja Siirin ystäviä. Ulkona asutaan melkein koko päivä ja leikki ei tunnu loppuvan millään. Pienten koirien onnellista elämää :-)

Hyvää Naistenpäivää

2009-03-08T07:45:00.001-07:00

Koiratyttömmekin viettivät Naistenpäivää. Ruoassa oli lisäannos herkullista kuivalihaa ja Aiko kunnostautui pihalla riipimällä tehohoitokuntoon yhden istuttamistani jalostetuista pajuista sekä japanin vaahteran. Siinä missä miehet ostivat naisilleen kukkia ihan jonoksi asti paikkakunnan puutarhalta, minä ostin puun haavanhoitoainetta tyttöjen tuhojen korjaamiseksi.

Osallistuminen Suomen innovaatiostrategiaan

2009-03-02T08:36:00.000-08:00

Kuvassa Vappu-laumanjohtajatar testaa uusinta innovaatiotaan - perinteisen koirapedin monikäyttömoodi. Suomen innovaatiostrategian toimeenpano vaatii topakoita toimia ja koska Vappu on vastuullinen johtajatar, se ei jää tilanteista sivuun. Reippaalla kuperkeikalla vain kuumaksi käyneestä pedistä pihalle ja kuitenkin niin, että suoja säilyy. Kokeilkaa ihmisparat samaa runkopatjoillanne - omalla vastuulla.

Kukin tyylillään

2009-02-28T12:01:00.001-08:00

Kolmen kanssa kävellessä huomaa selvästi, miten jokainen on persoonallisuus. Aiko on pienriistan metsästäjä. Se kulkee taluttimessa aina korkeimpia lumivalleja pitkin. Mitä ylemmäksi pääsee, sitä kauemmas näkee. Siiri puolestaan on metsäkoira. Meno on vauhdikasta ja koko ajan pitää tempoa eteenpäin kuin matka ei koskaan loppuisi. Takajalkojen lihakset jännittyneinä Siiri kiitää elämään. Vappu ravaa kevennettyä letkeästi lantio keinuen. Korvalehdet ovat rennosti ja ne heiluvat ylös ja alas askelten tahtiin. Häntä antaa kapellimestarimaista tahtia jokaiselle poljennolle.

Luetaan Siirinkieltä

2009-02-25T00:44:00.000-08:00

Siirinkieli on hyvin lähellä koirankieltä. Sen juuret juontavat susista ja nykyisin siirinkieli on kehittynyt näppäräksi käyttökieleksi myös melkein ummikojen höömöjen-ihmisten kanssa seurustellessa. Ensimmäisessä kuvassa Siiri demonstroi herätyskellon. Aamulla - kun höömö-ihmiset vielä nukkuvat ja tarvitaan ruokalaatikon avaajaa, mamma-höömö herää helposti kun ravistelee korvia tanakassa asennossa ja lujaa läpsyttäen aivan sängyn vieressä.Seuraavassa kuvassa Siiri on tarkastamassa silmämääräisesti naapuriston aidantakusta. Josko siellä olisi vierailevia koiria kylässä? Aidalle meno ei ole vielä aivan varmaa ja siksi Siirin häntä ei ole ihan täydellisen pystyssä. Alimmassa kuvassa meno aidalle vartiointitehtäviin on varmistunut ja häntä on nostettu reippaasti virka-asentoon. Usein ryhdikästä olemusta ryydittää ravin tahtiin soinnutettu reipas haukku.

Nauhakävely, nakit ja namit

2009-02-21T10:12:00.001-08:00

Siiri oli toista kertaa koirakoulussa ja tänään harjoittelimme nauhakävelyä. Kuljimme suoraan ja mutkitellen, keiloja kierrellen ja harjoitus päättyi siihen, että kokeilimme toisen koiran saapumista horisonttiin ja nakkien sekä namupalojen voimaa vastaehdollistajana. Jännää oli. Siiri selvisi hienosti hyytävässä ilmassa lumisella pihalla. Suuri valkoinen paimenkoirauros oli taas houkutuksena, mutta namit veivät voiton. Hilkulla on, sillä jos Siiri olisi saanut normaalin ruokansa, niin riehupetteri olisi kyllä varmasti voittanut. Nyt nälkä kurni vatussa ja namia pukkasi siihen tahtiin, että ei kannattanut alkaa riemuita ja riehua. Kotiin päästyä raksut ja uni maittavat koululaiselle :-)

Aikon synttärit

2009-02-16T12:08:00.000-08:00