yöpalaa

Sysipimeänä syysyönä talon läpi kuuluu tasaisin välein äänisarja. Kahdeksat silmänvalkuaiset räpsähtävät esiin ja katseet haravoivat läpipääsemätöntä pimeyttä. Kuluu hetki ja arvoitus ratkeaa: Siiri pallottelee kerta kerran jälkeen suosikkipallollaan: olohuoneen sohvalta lattialle, pomppusarja, hyppy alas ja pallon nouto sohvalle....pallo suusta BANG, BAng....

"Siiri - heti nukkumaan!" Pimeys hiljenee.

Siiri ja Suuri maailma

Siiri päätti kokeilla suuren maailman iloja aamulla kuuden aikaan. Matkalle lähtöä oli valmisteltu edellisen illan pimeydessä. Pihan perällä oleva aidanaluslauta oli irrotettu ja kun aamupissalenkki koitti, Siiri siirsi laudan syrjään ja pinkaisi maailmalle. Sen "Pirkka-keskiruskeat-sukkissääret" vain vilahtivat ja matka alkoi. Ensin kuitenkin tynnättiin kakat aidan ison maailman puolelle. Pikku Siirin veressä paloi isän "Den-stora-Lasse-hunden" saalistusvaisto, sillä Siiri on aina ollut koiratytöistämme se, joka kuumenee pelkästä siilin iltajäljen haistamisesta aidan vieruksella.

Lähtö huomattiin vasta kun olisi ollut aika tulla sisälle takaisin aamutorkuille. Alkoi vimmatunmoinen etsintä. Ihmiset kokosivat taskut täyteen nameja, taluttimet mukaan ja Vappu valjastettiin koko joukkion mukaan etsimään pihalta poistunutta. Aamun autoliikenne alkoi lisääntyä läheisellä väylällä ja mielessä vilisivät kauhukuvat kintaiksi litistyneestä koirapolosta.

Juuri kun olin soittamassa superetsijä-Lunaa emäntänsä kanssa apuun, pääovellemme ilmestyi naapurin isäntä Siiri kainalossaan. Vappu oli ratketa nahoistaan ja aina niin viileä ja etäinen Aiko hyppi karkulaisen tuojaa vastaan innokkaana.

Siiri oli juossut suoraan naapurin ovelle. Siellä se oli ollut täysin ymmällään ja täristen - miten tässä nyt näin kävi? Mihin oikein jouduinkaan? Kun Siiri pääsi kyynnyksen yli, se juoksi salaman lailla sisälle. Samainen päivä on vietetty kovin lähellä ihmisiä ja ulkona Siiri vain piipahtaa. Kaikesta päätellen koko reissu oli pelkkä hetken huuma - siilin tai kissan jäljestyksen jälkimainingissa tapahtunut virhearvio. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kainaloinen kananen

Missä ihmiseläimen lämmin kainalo - siellä Siiri. Ruoka ja muut huvit saavat jäädä jos vain on tarjolla läheisyyttä :-)

Johtajattaren vesileikit

Vapulla on aivan erityinen suhde veteen - sitä kuvaisi lähinnä klassinen "viha-rakkaus" -sanonta. Kun se oli pieni pentu, luulimme, että koiria pitää pestä suhteellisen säännöllisesti. Aina kun tuo toimitus oli menossa, Vappu otti pesun alistuneesti vastaan, mutta sen jälkeen se riehui kuin viitapiru puutarhassa juosten kuin radaltaan eksynyt risteilyohjus sinne ja tänne. Menoa siivitettiin kovalla haukunnalla ja metelillä.

Sittemmin olemme luopuneet koirien pesuista, sillä miksi pestä koiraa jos sen turkissa ei ole mitään erityistä likaa. Aikoa emme ole pesseet kertaakaan ja Siiriäkin vain kerran tai kaksi tähän mennessä ja kaikilla on mitä parhain turkki ja erinomaisessa kunnossa oleva iho. Kenelläkään ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia turkin kanssa. Karvat vaihdetaan Siirillä ja Vapulla pari kertaa vuodessa nyppien. Nyt kun tunnustuksia tekee niin ei meillä kyllä harjatakaan koiria - miksi pitäisi?

Vapun erikoinen harrastus veden kanssa on "tappaminen". Nähdessään kasteluveden virtaavan, se syöksyy paikalle ja alkaa tappaa vesisuihkua. Koko koira ajaa itsensä metsästyshurmioon ja sen villitsemänä se ottaa kaiken irti vesisuihkusta. Tässä leikissä ei välitetä siitä, että turkki kastuu. Päinvastoin. Kuvat kertovat tarinan eilisestä. Lopussa sitten lady lepää kauniisti ja rennosti uimahetken jälkeen :-)

Kesä helteineen väsyttää kaikki. Aiko ei päässyt luonnetestiin, sillä juoksun loppuvaihe esti osallistumisen Jokelassa eilen ja tänään pidettyyn tapahtumaan. Olisi ollut mukava nähdä, miten Aiko reagoi kokeessa, mutta se jäänee tuleviin kokeisiin. Ulkona ei huvita olla, sillä sisällä on viileää ja mukavaa levätä :-)

Retkellä Norjassa

Taas on jokavuotinen vaellus tehty - Norjaan Lofoteille. Aiko oli hoidossa ja "työkoirat" Vappu ja Siiri matkassa. Vappu oli tajunnut parin kotiin jäämisen jälkeen, että huutaminen asuntoautossa ei ole kaikkien hienoin juttu. Olin tosin ottanut matkapahoinvointilääkkeitä mukaan, mutta niitä ei tarvittu kun parivaljakko oli hiljaa ja kauniisti koko toista viikkoa kestäneen matkan. Siiri on aina matkalla ja kotiinpaluu on sille haittatekijä. Vappu sen sijaan kierii kotona matoilla ja on selvästi helpottunut, kun taas kerran ihmisten kummalliset ajoretket ovat ohitse.

Aiko oli valloittanut hoitajiensa mielet. Se oli käyttäytynut kauniisti, hillitysti ja kovasti älykkäästi koko vierailun ajan. Helle ja juoksuaika olivat painaneet päälle, mutta niistä huolimatta koirus oli esiintynyt edukseen ja sai kutsun jatkossakin hoitoon.

Lapissa, Norjan rajalla, koettiin sekin ihme, että rajavartija pysäytti meidät, tutki koirien paperit ensin auton vieressä ja sitten vielä toimistolla. Aloimme jo miettiä, että näinkö jää matka tekemättä jonkin muuttuneen määräyksen takia. Onneksi molemmilla on rabiesvasta-aineet tutkittu ja hyviksi havaittu. Samoin rokotukset ja muut jutut kaikki kunnossa. Tytöthän ovat molemmat itse asiassa Ruotsin koirapasseilla matkassa. Ehkä se vakuutti virkailijan kuin suomalainen sakkimme :-)

Palloilun maailmanmestari :-)

Ihan vain tiedoksi, kun nyt kuitenkin vietetään näitä palloilun MM-kisoja jne. Meillä olisi yksi luonnonlahjakkuus palloaddikti, joka kuolettaa pallon kuin pallon taivaalta tulevana tai maasta sinkoavana. Että tänne voi laittaa ostotarjouksia ja sopimusehdotuksia. Mukana seuraa personal trainer-Vappu, joka nuolee pelaajan naaman ja tassut ja pitää huolen siitä, että pelaajaltamme jäävät ruoanmuruset eivät houkuttele kärpäsiä. Että sellaisia...