Siilijahti kiihtyy

"Suuri"-siilimetsästäjämme-Siiri pohtii illan strategiaa. Hän on siis samainen koiratyttö, joka rakastaa yli kaiken nukkua ns. "tiukoissa paikoissa"

Kuvassa Siiri pohkeen alle ahtautuneena. Välillä siitä näkyy vain korvan kärki. Meille ei ole selvinnyt kaikissa tilanteissa se, mistä se saa happea, mutta toistaiseksi se on itse valinnut huolella paikkansa ja asentonsa ihmispolojen alta, vierestä, kainaloista jne.

 

Illan koittaessa Siiri lähtee metsälle. Se katoaa pihalta kuin aavistus ja kun sitä yrittää huutaa takaisin, mitään ei tapahdu. Korsikaan ei värähdä pihanurmella eikä pensaiden katveessa. Tilanne on niin tuttu, että ihmispolon on syytä kiiruhtaa tontin rajalle. Siiri on TAAS kerran siilin kimpussa naapurin pihalla. Piikkejä uhmaten se yrittää kääntää vihaisena puhisevan siilin kyljelleen tai selälleen -- ONNEKSI onnistumatta. Turpa piikeissä ja tunteet kuumina se saalistaa tuota kummallista otusta, joka ei tosin pysähdy pihallemme, vaan majailee naapurin pensaissa.

Illat tuottavat ongelmia vielä pitkään syksyn aikana, sillä siilien reitit kulkevat maittemme halki. Siirin osalta on päätetty puuttua asiaan niin, että iltaulkoilu suoritetaan vastaisuudessa valvottuna. Siilit saavat rauhan ja me lakkaamme poukkoilemasta kummallisissa yö-/kotiasuissa naapurimme pihalla pimeän laskeuduttua.

Keskiyön aurinko Norjassa

 

Aiko oli kuin kotonaan Norjassa. Mikä ollessa, kun keskiyöllä valoa oli ja maisema mitä parhain. Turkki on vaihtomoodissa ja karvaa on saatu maistella kaikissa muodoissa ja joka paikassa.

 

 

 

Sadepäivän viettoa

Jos joku vielä miettii, osaavatkohan koirat nauttia levosta ja rauhasta sadepäivinä - oheinen kuva puhuu enemmän kuin tuhat haukkua...

Joskus pitää miettiä, laittaa tassut ristiin ja tuumata. Siirillä tuo miettiminen on harvinaista herkkua, sillä yleensä se menee eikä pohdi. Tuhatta ja sataa mieluiten. Kuva siis valehtelee, tai sitten on ollut ilta ja aika koota ajatukset - mene ja tiedä :-)

 

Kesä oli ainakin hetken verran. Aurinko paistoi ja olimme retkellä maalla. Aikon tiskirätti-häntä kertoo sen innostuksen vettä kohtaan. Aito Kissu-Koira siinäkin mielessä, että se ei ole koskaan pitänyt vedestä. Siinä on jotain outoa - ei silti, ei ole Aikoa koskaan sen elämässä pesty, joten kummajaiseksi on jäänytkin tuo virtaava materia. Turkin vaihto on taas kerran menossa ja höytyväisiä karvapalloja on imuroitavaksi päivittäin.

Parhaat kaverit - Vappu ja Siiri. Vappu täytti yhdeksän vuotta 1.5.2014. Kuonossa ja kulmakarvoissa on jo harmaata. Siiri on 7-vuotias ja mieli kuin pienen lapsen. Se ei varmaan koskaan aikuistu, hyvä niin. Nukkuminen kaverin kainalossa on mukavaa, turvallista eikä mikään voi olla nautinnollisempaa :-) Elämä soljuu rennosti.