Valkoinen paimenkoiramme Kerttu (Angry Brigade's Victoria) 7 kk iässä keväällä 2005. Kerttu matkasi ensin takaisin kasvattajalleen ja on nyt 2008 lähtien onnellisesti isossa perheessä Pohjanmaalla. Se on saanut jo kaksi pentuetta ja menestynyt erinomaisesti näyttelyissä. Meille Kerttu oli liiankin energinen ja nerokas paimenkoira ensimmäiseksi kasvatettavaksi. Kasvattaja Pirjo Rajakangas sen sijaan otti Kertun innolla takaisin laumaansa ja jalostuskoiraksi Kertun voimakkaan luonteen ansiosta.
Borderterrierimme Vappu muutaman kuukauden iässä. Vappu on virallisesti Vis Á Vis Anja, mutta koska se on syntynyt 1.5.2005, annoimme sille nimeksi Vappu. Vappu sai ensimmäisessä näyttelyssään (Tre KV 2006/3) EH:n ja (Hki 2006/9) Borderterrierien erikoisnäyttelyssä se oli luokkansa neljäs. Mainesanoja erinomaisesta turkista, päästä, hännästä ja liikkumisesta. Vappua kiinnostaa bordereitten yleismaailmalliseen tapaan RUOKA ja lähinnä vain RUOKA. Temput on helppo oppia jos vain PALKINTOJA löytyy. Vappu on laumamme tuumaaja. Sen täytyy ensin miettiä kunnon tovi ja toimia vasta jos löytyy kunnon syy - siis sen omasta mielestä :-)
Borderterrierimme Siiri on syntynyt Vapun serkkuna kesällä 2007. Tässä Siiri muutaman kuukauden ikäisenä. Virallinen nimi on Vis Á Vis Siri. Siiri on rotunsa siro edustaja - 5,9 kg - eli juuri sen kokoinen, millaisia borderterrierien kuuluisi olla, mutta joita harva enää hyvinvointivaltiossamme otollisten ruokakuppien ja karvapuvuistaan ulos kasvaneiden kavereidensa joukossa on. Siiri on laumamme temperamentikas ja tunteikas helyyden jakaja. Se kiipeää aina syliin ja ruoka maistuu vasta jos on ensin saanut kunnolla halata ja olla lähellä. Siiri pitää myös huolen siitä, että jokainen aitamme ulkopuolella kulkeva tulee varmasti tietoiseksi siitä, että TÄMÄ ON MEIDÄN PIHA! Lenkille lähdetään aina, satoi tai paistoi, ja vauhti on ovelta lähtien sellainen, että muilla pitää kiirettä pysyä mukana.
Shiba Aiko, virallisesti Blackroyal's Daikoku on kuvassa 5 kuukauden ikäinen. Aiko on tullut meille Pyhärannasta keväällä 2008.
KOIRAJUTTUJA:
Vappu on laumamme vakain johtajatar. Se ei turhista hötkyile. Siiri purjehti Vapun elämään Ruotsista kuten Vappukin kesäisenä iltana lentokoneella. Vappu otti pienen pennun vastaan ensin totaalisen tunnekuohun vallassa, mutta hyvin pian se päätteli, että "turhaan puhuvat raskauksien rasituksista ja synnytyskivuista - minulla koko homma meni huomaamatta ja nyt on mitä ihanin pentu tuossa vieressä kasvatettavana". Aikon suhteen Vappu oli jo tottuneempi ja se opetti nopeasti Siirin leikkimään sopivassa riehumistilassa uuden pennun kanssa. Nyt Siiri ja Aiko ovat parhaita kavereita.
Aiko hiipi eräänä iltana kohti vessaa. Se avasi kuonollaan näppärästi hieman raollaan olevan oven ja kurkisti sisään. Seuraavaksi peruutettiin ovelta takaisin eteiseen ja haettiin Siiri mukaan "hommiin". Aikon johdolla hiivittiin yhdessä vessaan ja siellä vessapaperirullaan päästä reippaasti kiinni ja juoksuksi. Koko rulla paperia liehui parin perässä kuin sotalippu tyttöjen kiitäessä olohuoneen päästä päähän.
Borderterrierien turkki on erittäin hyvin sään kestävä. Alussa pesimme Vappua aina kun se oli kurastanut itsensä jossain ryteikössä, mutta koirus sai sellaisen hepulin pesusta, että toimituksesta alkoi tulla meille painajainen. Vappu ryntäsi suoraan suihkukopista risteilyohjuksen lailla pihalle. Suihku oli toisessa kerroksessa ja monasti Vappu kieri muutaman portaan vaakakierteellä päästäkseen ulos vauhdilla. Menoa säestettiin vimmatulla haukkumisella ja rähinällä. Saimme koiruksen rauhoittumaan hetkellisesti suurella siankorvalla. Kun se oli ahmittu niin pahimmillaan protesti alkoi uudelleen. Sitten joku armelias kirjoitti, että pelkkä rätillä pyyhkiminen riittää ja on itse asiassa parasta, jotta turkin luonnollinen rasva ei mene viemäristä alas.
Siiri puolestaan ei voisi vähemmän välittää suihkuista ja sateesta. Sille on aivan sama, mitä taivaalta tai putkista tulee. Kaikki on ok. Samoin on sadetakkikin, jos ulkona on todella kova viima ja räntäsade. Vappu on toista maata. Se ei voi sietää minkäänlaisia vaatteita. Ei vaikka pakkasta olisi -30 astetta ja kova tuuli. Kun batmanviittaa - joksi näppärää mustaa viittaa kutsumme - otetaan eteisen laatikosta niin Vappu katoaa kuin taikaiskusta. Sen löytää kovan etsimisen jälkeen joko nojatuolin alta aivan litteänä lattiaan painautuneena tai vaatenaulakon viimeisestä kulmasta korvat päätä myöden kuin uimalakkina. Matka ulkona on hidas ja häpeällinen - sen mielestä.
Aiko, shibamme on myös kaksinkertaisen turkin onnellinen omistaja. Pesua ei silläkään tarvita, eikä suositella. Siispä näyttelyesiintymiset suoritetaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Karvanlähtö on "kuulemma" pari kertaa vuodessa ja sen tulee huomaamaan kun aika koittaa :-)
"Pörrösiiri"
Vappu ja Siiri nauttivat turkin trimmaamisesta nyppimällä kaksi-kolme kertaa vuodessa. Onneksi molemmilla on niin hyvä karva, että turkki voi kasvaa huoletta pitkäksi ja tuuheaksi. Vasta karvan "kypsyminen" nypittävään kuntoon saa aikaan soiton tutulle luottoturkkihoitajalle, joka tulee kotiimme ja kuluttaa sitten aikaa noin viitisen tuntia yhteensä kahden koiran kanssa. Linnuille on pihalla pesäaineksia - vaikka merikotkaparille jos määrää ajattelee.
"IrokseesiVappu"
Kaikki kolme koiraamme ovat olleet terveitä ja varmasti osan kunniasta saa koiramainen ruokinta ja reippaat elämäntavat - jotka koiruksemme valitsevat omatoimisesti ja itse. Turkit kiiltävät ja hammaskivestä ei ole tietoakaan. Ainoastaan Vappu on kerran joutunut onnettoman osaamattoman eläinlääkärin hoiteisiin. Siitäkin selvittiin vaihtamalla ammattilaisten hoitoon Apex-asemalle Malmille. Todella osaamaton eläinlääkäri "dignostisoi" Järvenpäässä eläinlääkäriasemalla Vapulla todennäköisesti kohtutulehduksen. Saimme kahta eri antibioottia ja suosituksen poistattaa kohdun - Vappu 2 vuotias!! - leikkauksella, "sillä harvoin tällaiset menevät muuten ohitse". Olimme kuin maamme myyneet. Onneksi kyselimme leikkausaikaa varataksemme parhaan mahdollisen osaajan tuon operaation tekijäksi. Menimme syömättä ja juomatta (hermoraunioina) aamulla varhain Malmille, jossa asianasa erinomaisesti osaava eläinlääkäri tutki vielä Vapun ennen leikkaukseen valmistautumista. Olin tippua tuolilta, sillä hän totesi: "Vapullahan on juoksu" eikä leikkaukseen, saati lääkkeisiin ole syytä. Oppirahat on maksettu ja tästä eteenpäin käymme vain ja ainoastaan OSAAVILLA eläinlääkäreillä.
Kolmen koiran kynsien leikkaaminen on aina ohjelmanumero sinällään. Näimme kerran, miten lemmikkieläinliikkeessä leikattiin "asiakaskoiran" kynsiä maksusta. Toimenpide oli yksinkertainen: emännälle kourat täyteen herkkuraksuja ja määräys syöttää niitä tauotta liukuhihnalta "asiakaskoiran" suuhun niin, että tämä ei tiedä tuon taivaallista siitä, mitä tassuissa touhutaan. Sama pätee meillä kotosalla. Aiko on uusin tapauksemme. Se on vielä "koulutusvaiheessa" ja siksi kuivaa kuorretta menee tasaiseen tahtiin kun minä leikkaan kynsiä vauhdilla. Siirille riittää jo muutama palkinto toimituksen aikana ja Vappu ojentelee tassu tassulta manikyyriin ja pedikyyriin kyntensä - tietäen, että "lopussa kiitos seisoo". Kuulumme kaikessa palkitsijoiden koulukuntaan, sillä koirien lienee vaikea ymmärtää, miksi turkkia pitäisi haroa kummallisella piikkilaitteella, saati, miksi joku katsoisi minua korviin tai nyppisi punkkeja turkista ilman palkintoja minulle :-)
Hampaisto pysyy puhtaana kun syötämme ainoastaan viljatonta koiranruokaa sekä kaikki makupalat ovat erilaisia kuivattuja ja koirille tarkoitettuja: mahaa, keuhkoa, kuorretta, sian korvanreunuksia jne. Emme anna koskaan keksejä, makeisia emmekä mitään ihmisten herkkuja, sillä perusteemme on, että emme ole toistaiseksi vielä nähneet koirien omistamia karkkitehtaita maailmalla.
Murrosikä, ei sentään finnejä
Aikolla oli juoksu jo 5 kk iässä ja oletin - naivisti, etta siinä menivät koko nuoruuden puuskaisat ajat kuin poutapilvi taivaalla ratsastaen. Toisin kävi. Ei tullut finnejä eikä kuunneltu kovaa heviä, mutta sen sijaan heti kun silmä välttää, Siiriä komennetaan kunnolla ja Aiko pyrkii vähintään kakkospaikalle laumassa.... siis alhaalta lukien.
Olemme matkoilla ja kotonamme koirusten kanssa asuu väliaikaisesti erinomainen osaaja. Aiko on onneksi hyvän ohjauksen alaisuudessa - joskin temppuilua on tullut kuulemma kokeiltua: komentelua ja sänkyyn pissaamista. Sellaisia. No, pääsimme liiankin helposti Vapun ja Siirin kanssa, joilla ei ole ollut mitään erityistä muurrosikää.
Hampaat
Aiko oppi Vapun ja Siirin tavoin nopeasti, miten käyttää hampaitaan ja miten hampaita ei käytetä ihmisten pureskelemiseen. Tuo oppi on eräs tärkein opetettava pennulle. Kertun, ensimmäisemme kanssa, saimme monia "hyviä" neuvoja siitä, miten "pennut aina purevat" jne. Emme osanneet olla tarpeeksi tiukkoja ja seurauksena olikin jatkuvaa taistelua puremisen ja erilaisten vaatevaurioiden kanssa. Naapurin rouvan erinomaiset turkiskäsineet saivat pahimmin kyytiä Kertun päätettyä kokeilla niihin hampaitaan. Siinä sitten hymyiltiin vaivaantuneesti ja päiviteltiin pentukoiran hampaiden terävyyttä kun samaan aikaan rouvan hienot hanskat lepattivat riekaleina ranteissa.
Siirin alapuoliset maitokulmahampaat jouduttiin poistamaan leikkauksessa, sillä toinen hampaista kasvoi liian pystyyn painaen yläientä. Saimme taas kerran joukon neuvoja siitä, miten päivittäinen hampaiden venyttely asettaa pysyvät hampaat oikeaan asentoon.
Liekö syy uskossa - tai pikemminkin sen puutteessa, hoidosta ei nauttinut kukaan muu kuin Siiri itse, joka kuvassa nauttii rentona hampaiden venyttämisestä. Siiri on muutenkin koiristamme se, joka luottaa meihin ihmishölmöihin kuin vuoreen. Sen mielestä kaikki, mitä teemme on ok. :-)
Pesuainepallojen elämää pyykkikoneessa
Vappu rakastui aivan pikkuisena pentuna muovisiin pesuainepalloihin. Ihastuminen syntyi vahingossa kun purin puhdasta pyykkiä koneesta ja samalla lattialle putosi kopsahtaen pesuainepallo. Vappu säntäsi sen perään ja leikki alkoi. Pallo sinkoili muotonsa ansiosta arvaamattomasti ja koko hurja takaa-ajo muuttui huikeaksi leikiksi meidän ajaessamme Vappua takaa ja maanitellen siltä palloa takaisin. Ei ollut vaikea huomata, miten paljon pieni koirus nautti pallon metsästämisestä.
Aloimme keräillä pesuainepullojen mukana tulevia palloja. Seuraavassa vaiheessa addiktiomme kehittyi asteelle, jossa pyysimme asiakkaiden kauppoihin jättämiä pesuainepalloja ostosten yhteydessä mukaamme. Tiedustelimme ystäviemme hämmästykseksi heiltä, josko perheissä olisi "ylimääräisiä" pesupalloja. Suunnittelin jo ottavani yhteyttä pesuainevalmistajaan ostaakseni laatikollisen palloja varastoon. Aloimme olla koukussa :-)
Niin oli Vappukin. Kun olimme kylpyhuoneessa se ilmestyi hiljaa pesukoneen luokse ja tuijotti koneen lasista luukkua kuin odottaen "pesupalloeläimen" piipahtavan koneesta ulos. Hetken kuluttua tämäkään ei enää riittänyt, vaan Vappu alkoi vikistä vaimesti ilmoittaen: "voitko avata pesukoneen luukun, jotta voin tarkastaa pesupallojen pesän?". Teimme työtä käskettyä. Vappu kiipesi puoliksi koneen sisään ja seisoi odottaen pitkät tovit täysin liikkumatta.
Pesupallometsästys on edennyt vuoden aikana tilanteeseen, jossa selitämme Vapulle, että pesupallot eivät ole juuri nyt koneessa, vaan ne ovat vaeltaneet jonnekin omille retkilleen. Vappu katsoo meihin sydäntä särkevästi ja vikisee - kuin kysyen: "missä ne ovat ja koska ne tulevat?" Me selitämme mitä ihmeellisimpiä tarinoita pesupallojen elämästä ja siitä, miten ne eivät asu enää pesukoneessa. Mutta - aina joskus - kuin ihmeen kaupalla, pesupallo ilmestyy, loikkaa kaakelilattialle kolisten .... peli voi alkaa :-)
Kestävän kehityksen koiralauma
Perheemme karvaiset työläiset hoitavat tehokkaasti kaiken turhan jätteen pilkkomisen. Aiko on erikoistunut talous- ja vessapaperirullien tuhoamiseen. Koska sen ruokahalu on MYÖS rajaton, rullien selluloosa on niin maittavaa normaalin ruokailun ohella, että meidän pitää valitettavasti ottaa siltä nuo huikopalat pois pienen napostelun jälkeen.
Aiko on nyt puolivuotias ja sen luonne ja persoona alkavat tulla esiin. Selvimmin Aikossa huomaa sen fiksuuden. Mitään ei tarvitse sanoa kahta kertaa, vaan koirus ymmärtää heti, mitä tarkoitetaan. Shibojen sanotaan lukevan taitavasti ihmisen kehon kieltä - totta on. Aikon kanssa voi toisaalta paneutua "keskusteluun", jolloin se siristää katseensa, vetää korvat vaakatasoon ja katselee hieman sivuun käännetyn kuonon kupeesta. Sen häntä heiluu vimmatusti ja vastauksena ihmisen puheeseen, Aiko puhuu omaa koirakieltään hyvin ilmeikkäästi.
Aiko on pienestä pennusta alkaen kulkenut taluttimessa tempomatta. Se tulee kutsusta lentolaukkaa pihan perukoilta, eikä se odota tulemisestaan palkintoa. On vain kiva taas kerran nähdä, vaikka miljoona kertaa päivässä. Aamulla VARHAIN n. 05:30 nälkä yllättää - satoi tai paistoi. Silloin on aika saada ruokkija hereille. Siinäkin koirus on oppinut, että kova meteli ei saa haluttua tulosta aikaan, vaan hienoisesti kohoava, vaikeasti sanallisesti kuvattava, jodlaus.
Kielellisesti Aiko on oppinut borderterrierien "vietnamilainen-pikkusika-röhkimisen" leikkiessään. Talo raikuu kun shiba painii lattialla Vapun ja Siirin kanssa.... kaikki kolme RÖHKIEN railakkaasti.
Muistot kultaantuvat"
Kun eilen kirjoitin, että Aiko on aina kulkenut taluttimessa tempomatta, unohdin ensimmäisen kävelykerran "isoon maailmaan". Aiko oli automatkalla ja ulkoiluhetki oli ison rautakaupan nurmialueella. Kaikki meni hyvin niin kauan kun kaulapanta ei kiristynyt milliäkään....mutta kun niskassa tuntui pieninkin nykäys seurasi kaikkia sivullisia suunnattomasti huolestuttava NÄYTELMÄ. Aiko alkoi kirkua todella ÄÄNEKKÄÄSTI. Se loikkasi ja tempoili taluttimessa X-kirjaimena metrin ilmassa ja sai aikaan suunnattomasti huomiota. Mikä lienee ollut tarkoituksin. Onneton koiranpenturaukka brutaalien rääkkäjien kynsissä, "SOITTAKAA PÄIVYSTÄVÄLLE KOIRASOSIAALITYÖNTEKIJÄLLE JA ILMOITTAKAA VAKAVASTA PAHOINPITELYSTÄ JULKISELLA PAIKALLA!!!!"
Kissakoira vai koirakissa?
Shibojen sanotaan olevan kovasti kissamaisia. Totta on jossain määrin. Siinä missä Vappu ja Siiri seuraavat ihmiseläinten töihinlähtöä sängyltä etutassut ikkunalautaan tukien, Aiko kiipeää yhdellä hypyllä ikkunalaudalle kävelemään. Ei varmasti kuulosta kummalta, mutta kun katsoo 8 cm leveää ikkunan raamia ja koiraa, joka on lähemmäs 10 kiloinen, on ajatus kissasta lähellä.
Olimme viikonloppuna pieneen kyläämme rantautuneen uuden eläinlääkäriaseman match showssa. Ilmoittautumistiskillä reipas toimitsija kysyi: "saittehan jo makupaloja?" Vasta kotona aloin katsella makupalapussia tarkemmin - tuote oli AIKUISEN KISSAN HAMMASONGELMIEN hoitoon tarkoitettu näytepakkaus!!! Emme sentään ole vielä niin pitkällä 6 kuukauden ikäisen koiramme kanssa. Oli helppoa päättää, tuohon eläinlääkäriasemaan emme ihan heti turvaudu, vaan jatkamme entisen oivan hyvän asiantuntijamme leirissä edelleen :-)
Kotiboa ja hammaskiven ehkäisyKuten kunnolliset mainosten uhrit konsanaan, annamme aina silloin tällöin koiralaumallemme dental stix makupalat. Ideananahan on, että sitkeä, mutta kummallisella tavalla maukas (?), tervalta tuoksuva pötkylä pistää koiran pureksimaan tankoa kunnolla ja samalla hammaskalusto puhdistuu.
Niinpä, ainakin bordeterriereillämme on niin mittava puruvoima ja leikkurihampaat, että tuotteesta ei ole juurikaan havaittavaa hyötyä. Ajassa alitetaan Pekingin olympialaisten 100 metrin miesten juoksun ennätysaika, vaikka kaikki tassut olisivat kohti kattoa ja vatu kohti taivasta suorituksen aikana.
Siiri on erityisen kunnostautunut dental stixin "suorittajana". Se tempaisee puikon kerralla kitaansa, puraisee kerran...kaksi - muodon vuoksi - ja nielaisee koko kapistuksen kerralla. Meillä on kotona hetken boakäärmettä imitoiva karvainen kapistus ja sitten - tilanne ohi ja hampaat hoidettu!
Musiikkia korville
Huilunsoitto täytää talon. Samoin ensimmäisestä nuotista kumpuava ulvonta. Hätääntynyttä juoksua, hyppyjä, ravaamista edes takaisin. Pihan perältä kiitää viimeinenkin osallistuja - Aiko - rummuttaa vimmatusti oven lasia päästäkseen mukaan. MAMMA ULVOO!!!
Kerttu osoitti aikanaan susimaisen kumppanuuden osallistumalla soitantaan sydäntäsärkevällä ulvonnalla. Sitä ei sammuttanut edes suuri siankorva, joka sille annettiin, jotta ajatus olisi muualla kuin mamman musisoinnissa. Kerttu jyysti silmät ummessa korvaa ja lauloi kovalla äänellä suupielistään lakeuden kutsua.
Vappu puolestaan osallistuu laulantaan etupäässä mollisointuisissa kappaleissa. Se nojaa pohkeeseeni voimalla, nostaa kuonon kohti kattoa ja antaa laulun tulla.
Siiri on enemmänkin ymmällään. Se katsoo Vappua kummissaan ja tapailee laulua. Ei kuitenkaan kovin johdonmukaisesti. Mukana pitää kuitenkin olla.
Aiko osallistuu TÄYSILLÄ. Se hyppii, jodlaa, joukuaa ja ulvoo. Välillä meteli yltyy haukkumiseksi ja tunnetilat kuohuvat. Se saa kaikki muutkin hermostumaan ja jos näin ei tapahtu, Aiko alkaa juoksennella, hyppiä, metelöidä ja melskata sellaisella intensiteetillä, että jotain tapahtuu muissakin aivan välttämättä. 
Ulkoilua ja säiden armoilla olemista
Koiramme ovat hyvin erilaisia sekä temperamenteiltaan että myös päivän toimiltaan. Siinä missä Vappu miettii aina huolellisesti ja moneen kertaan, kannattaako aamulla kastella tassuja vessareissulle, Aiko rientää kiitolaukkaa sateessa ja tuulessa pitkin pihaa. Siiri seuraa mukana ja usein se SYÖKSYY häntä neulanterävänä ja piikkisuorana pitkin piha-aidan reunaa haukkuen äänekkäästi mennessään. Kun kierros on tehty, voikin palata pienempimuotoisiin puutarhatoimiin. Siiri seisoo mielellään keskellä pihaa, korkeimmalla kohdalla. Sieltä on hyvä monitoiroida kaikkea ympärillä tapahtuvaa.
Aiko lymyää pensaissa ja usein näkymättömissä. Se on keksinyt, että lintujen saalistaminen on järkevintä tiuhassa pensaassa, jossa pahaa-avistamaton lintu on vaarassa joutua "kissukoiramme" saaliiksi ymmärtämättömyyttään. Kovinkaan kaatosade ei pysy Aikon turkissa, vaan pisarat valuvat pois kiiltävästä turkista.
Vappu suostuu oleskelemaan pihalla vain jos koko lauma on paikalla. Sen mielestä se on ainoa hetki, jolloin voi varmistaa, että kukaan ei ole sisällä avaamassa jääkaappia tai maistelemassa mitään ruokapuolta. Tosin Vappu osaa kyllä avata itse ovet hyppäämällä oven kahvaan. Siksi meillä onkin kahvat asennettu ihmisten mielestä kummallisesti kohtisuoraan ylöspäin.
Naapurin ja meidän välillä on umpipuinen aita, jonka alareuna on peitetty kanaverkolla. Aina jos naapurista kuuluu pienikin risaus, koko kolmikko on "kerrostalokyttäämässä" aidan ali. MITÄ SIELLÄ OIKEIN TEHDÄÄN? Voimme vain aavistella, miltä naapurimme puolelta näyttää, kun 15 cm korkeasta aidan alusraosta tuijottaa ääneti kolme koiran uteliasta naamaa :-) Elä siinä sitten omassa rauhassa....
Työväenopistolla tavataan!
Aina silloin tällöin jokainen koiristamme kokee luomisen tuskaa. Jotain lähtemätöntä pitäisi saada aikaan - jälki maailmaan, tuleville sukupolville. Tuo tuska on ihmisillekin tuttu ja siihen markkinarakoon syksyn sanomalehdet ovat pullollaan erilaisia harrastuspiirien alkamisilmoituksia.
Koiraperheessämme olisi tänä syksynä tarjolla: korinpunontaa, mattorevinnäistöitä ja erikoisuutena sanomalehtiaskartelun kurssi pikästyneille. Tarkemmat teko-ohjeet voi kysyä Vapulta, Siiriltä ja Aikolta :-)
Koirat nukkuvat paljon. Pentuna nukutaan, jotta kasvettaisiin ja aikuisena nukutaan, jotta jaksetaan, tai ihan muuten vaan. Koirus nukkuu koiruksen unta. Hetkessä syvästi kuorsaten ja kun rasahdus kuuluu niin nuolena ikkunaan kiitäen. Meillä nukutaan erikseen ja yhdessä. Mitä kummallisimmissa asennoissa ja paikoissa. Suosittuja ovat omat tyynyt ja niiden päällä pehmeä lammastalja. Virkeinä hetkinä lammastaljaa vedetään pitkin taloa ja lattioita ja se pureskellaan reikiä täyteen. Kutsumme tuota ahkeraa tassutyöhetkeä "suorittamiseksi". Nukkuessa ollaan ehdottomasti kavereita ja silloin luotetaan 100%:sti.
