perjantai 22. huhtikuuta 2011

Perheemme koirusten palloilukausi on virallisesti alkanut. Aamut, päivät, iltapäivät ja kuulaat illat kuluvat palloillessa. Mitä sitten tuosta jää, sijoitetaan etsintätreeneihin ja kuhertelevien kyyhkysten tuijottamiseen ja naapurissa satunnaisesti vierailevien pikkukoirien vaanimiseen. Siiri pyrkii pidemmälle - se tassuttelee noin kerran viikossa parin talon päähän (omine lupineen) tuijottamaan 5 pikkukoiran kotina toimivaa omatkotitaloa. Sitten joku ystävällinen naapuri kantaa karkulaisen taas kerran kotiovellemme.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Aiko on liittynyt etsijäkoiriemme tyttöjoukkoon, sillä alkeiskurssin ensimmäinen harjoitus on takana. Räntä- ja vesisateessa alku ei ollut lupaava, sillä Aiko laski hännän tiskirätiksi ja murisi koko joukolle ja pyrki takaisin autoon. Harjoitusten alkaessa Aikolla ei ollut mitään kokemusta etsimisen alkeistakaan ja ensimmäinen näkölähtö menikin asiaan tutustuessa. Koiria oli kahdeksan ja määrä tuotti osaltaan tosiasiassa hienon tuloksen - kaikille ei selvästikään kannattanut murista ja häntäkin piti nostaa ylös, jotta olo olisi normaali.


Toinen jälki olikin sitten käännekohta. Haettava maali oli viehättävä ja kaunis spanielipentu. Aiko seurasi huolellisesti ja täsämällisesti jälkeä, katsoi pari kertaa taakseen ja kun sai vahvituksen siitä, että tätä oli tarkoitus tehdä, se meni suoraan maaliin. Makkarat eivät Aikolle maistu, eikä muukaan syötävä kun tilanne on uusi. Sen sijaan mieliala oli korkealla loppuillan vaikka koko harkkoihin meni kolme ja puoli tuntia melkoisen keljuissa sääolosuhteissa. Jatkoa siis seuraa :-)

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Etsijäjoukon harjoittelua

Taas on harjoittelupäivä takana. Siiri ja Vappu ovat (äitini sanoja lainaten) aamusta alkaen kuin "seinästä repäistyjä". Levotomuus tarttuu kaikkiin ja kun sitten lopulta koittaa aika lähteä etsintäHARKKOIHIN, autossa huudetaan häkissä suoraa huutoa niin, että sisäkaton velurit ovat rullalla. Kaikki tuo reuhtominen ja itsensä kiihdyttäminen huimiin sfääreihin ennakoi näemmä selkeää suoritusta etsinnässä :-) ... siis ainakin eilen.


Siiri haistoi maalikoiran pantaa ja sitten se seisoi terävänä paikallaan niin pitkään, että kouluttaja alkoi jo ehdotella erilaisia "istu vieressä ja mennään" -käskyjä. En hennonut sanoa, että turhaan olisivat nuo tarjolla Siirille. Kunhan tuo hetken tuumaa ja sitten menee. Ja niin meni. Kuivalla asfaltilla, taajamassa, kuuden alle kouluikäisen lapsen pöyräkilpailujen maalialueen läpi ja sitten eteenpäin kulmat kulkien tuulessa, joka repi melkein hiukset päästä. Häiriöt eivät haitanneet Siiriä työssä :-)) Se kipitti koko matkan suoraan kuin kiskoilla ja maalikoiran nähdessään seisoi hetken ja sitten olikin makkarahetken aika. Sellaisia. Vappu teki samanlaiset ja sitten joukolla ihan hiljaisina takaisin kotiin.