maanantai 27. huhtikuuta 2009

Terapiakoirat

Olemme toki tienneet ja kuulleet koirien terapeuttisista vaikutuksista, mutta kokemus kolmen terapiakoiran kanssa asumisesta on taas jotain uutta ja hämmästyttävää. Isäni kuoli yllättäen viikko sitten ja äitini muutti asumaan luoksemme. Äidillä on alzheimer ja muisti on huono.

Surun ja alakulon hetkinä koirat ovat aivan lähellä. Vappu on ollut aina erikoistunut sairaan vieressä olemiseen. Se ottaa paikkansa aivan läheltä ja nojaa uskollisesti vaikka tunteja kylki kylkeä vasten hiljaa ja empaattisesti. Se on ollut sellainen jo pienestä pitäen. Sairaanhoitaja-Vappu.

Siiri on sylissä ja haluaa kovasti kontaktia. Se on kolmikosta omalla pentumaisella tavallaan avoin ja koko kehollaan läsnä. Äitini ei ole koskaan ollut koirien kanssa sinut. Alzheimer ei paranna asiaa. Siiri keksi kuitenkin keinot murtaa muistamattomuuden muuri. Se asettui äitini nojatulin jalkajakkaralle aivan hiljaa paikoilleen. Siiri, joka tavallisesti kiipeää heti syliin, tarjoaa tassua naamaan ja ottaa heti hellyyttä itselleen. Nyt se oli täysin liikkumatta, odotti, odotti ja odotti - kunnes äidin käsi hakeutui varovasti silittämään sen päätä. Siiri oli liikkumatta ja otti silityksen vastaan ja antoi äidin rauhassa tutustua koiran pehmeään turkkiin. Se malttoi pitkiä aikoja olla vain paikallaan ryntäämättä mihinkään ja vaatimatta mitään.

Aiko taas tuo rakkaimman karvapalansa äidille heti aamusta. Se on vielä pentumaisen villi ja kuitenkin Aikokin osaa rauhoittua äidin lähellä. Ulkona istuessamme Aiko alkoi kantaa äidin lähelle palloa eikä aikaakaan kun äitini alkoi heittää palloa Aikolle. Kummallista :-) Minulle Aiko ei anna palloa kuin pienen takaa-ajon jälkeen ja silloinkin se tiputetaan metrien päähän. Äidille pallo tuodaan aivan tuolin viereen ja sievästi ja rauhallisesti.

Vappu puolestaan asettui ulkona äidin käden ulottuville silitettäväksi. Kului hetki ja äitini alkoi puhua Vapulle - pitkiä aikoja seurustellen - nuo kaksi tyttöä keskenään.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Rakkaat pääsiäisvieraat

Kun TODELLA mukavat ja tärkeät vieraat saapuvat, koiratyttömme eivät voi olla näyttämättä tunteitaan suoraan ja selvästi. Pusua satelee, korvia pestään ja hiuspohjaa pörrötetään.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Veikko-poika kylässä

Tyttökolmikolla menivät konseptit sekaisin kun kasvattajan Veikko-poika (7kk) kävi näyttelyreissulla kylässä. Ei olekaan aikaisemmin ollut poikaa kylässä! Koko ryhmä oli enemmän tai vähemmän otettu. Aiko kiipesi suurimman lumikasan päälle pihalle ja joikhasi oikein kunnolla ulvonnat kohti taivasta. Vappu ja Siiri juoksivat kuin viimeistä päivää koko ajan haukkuen ja iloisuuttaan ilmaisten. Lopulta ryhmä rauhoittui sisälle. Siiri tosin halusi leikkiä ja ihmetellä moista veijaria lähietäisyydeltä melkein koko ajan. Kun Veikko sitten lähti, maistuivat unet kaikille kolmelle makoisasti. (kuva Erja Lajunen)

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Siiri ja WilttiWetissi

Siiri ei voi kertakaikkiaan vastustaa fleece-peittoja ja -puseroita. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun puseron rintamukset ovat reijillä ja torkkupeitot rytyssä Siirin alla ja nautinnollinen nukkuhetki rakennettu sohvan nurkkaan. Kuvassa Siiri suosikkipuuhassaan Wiltti-Wetissin kourissa :-)

Testiajo jatkuu

Vapun melko uuden, mutta rakkaaksi muodostuneen, koirapedin testiajovaihe jatkuu. Nyt ovat vuorossa kierteiset poistumiset vuoteesta lämpotila-anturin annettua hälytyksen. Suoritus hipoo maailman bordersankareiden huippua ja paalupaikka on taattu. Kukaan muu koiruksistamme ei edes unelmoi samanlaisesta taitonukkumisesta Vapulle räätälöidyssä komentomodulissa.