maanantai 29. joulukuuta 2008

Koirien Uusi Vuosi





















Uusi vuosi on tulollaan. Ihmiset ostavat kasseittan pommeja ja raketteja. Meillä odotellaan, mitä ilta tuo. Vapun ollessa ainokaisemme, se kehitti aikuisena huolestumisen rakettien räjähtelyä kuunnellessaan. Vantaalla paukkuja riitti ihan omiksi tarpeiksi. Onneksi reaktio oli vain sellainen, että Vappu tuli viereen istumaan ja katsoi levottomana meitä, mistä on oikein kyse?

Kun Siiri rantautui laumaamme, Vapun oli otettava uusi kanta räjähteisiin. Siiri on pikkuiruisesta koostaan huolimatta kuin musta ninjasoturi, joka menee häntä tikun suorana keskelle pihaa seisomaan juuri kohdalla olevan salamoinnin ja infernaalisen ryminän keskelle - kivaa...jeeee.....ja se juoksee sinne ja tänne uteliaana metelistä välittämättä. Vapun oli pakko koota itsensä ja olla välittämättä metelistä. Kun ei kerran tuo pieni lepakkokaan välitä :-)

Aiko ei olekaan vielä kokenut ilotulitusta. Toivoa sopii, että Siirin esimerkki tarttuu siihenkin ja koko lauma puuhailee omiaan taivaan paukkuessa ja valojen vilkkuessa.

lauantai 27. joulukuuta 2008

Lammasjuttu



Meillä lammastaljoilla on monikäyttömoodi. Yöllä niiden päällä nukutaan ja päivisinkin taljalla saa hyvät päikkärit. Tärkeintä on kuitenkin taljan napostelu ja pienten karvatupsujen sirottelu pitkin ja poikin kotia. Aiko aamupuuhissaan.

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Lepoa ja rauhaa kaikille ja kaikkialle

perjantai 19. joulukuuta 2008

lauantai 13. joulukuuta 2008

Pölynimuri

Pölynimurieläimen tarina
Liki kaikissa koiranpentujen kasvatusoppaissa on tarina siitä, miten pennut totutetaan kodin puuhiin ja ääniin. Sen myötä siirtyminen uuteen kotiin on sitten helppoa. Pentu ei hermostu pesukoneesta, eikä pölynimuri herätä ihmetystä.

Sellaisia. Meillä pölynimurit ovat aina olleet RIISTAA!!! Kun koneen ottaa kaapista, Vappu rientää paikalle, ottaa tukevan nelijalkaseisonnan ja vain odottaa, että kone alkaa surista. Pienikin liike suulakkeella saa PEDON esiin koirista. Ne riehuvat raivokkaasti suulakkeen kimpussa, roikkuvat siinä hampaillaan ja syöksyilevät salaman lailla jättimäisiä saalistusloikkia poukkoillen. Mikään komentaminen ei auta.

Televisiossa meitä ihmisiä riemastuttaa amerikkalaisen koirakuiskaajan oma ohjelma. Siinä tämä helmenvalkoisen hymyn omaava pieni arogantti mies ottaa koirasta kuin koirasta luulot pois pelkällä ajattelun energialla. Miehen suosikkiohje pölynimuria käyttävälle naiselle koiransa riehuessa kuin viimeistä päivää imurin kimpussa on: "ota imuri itsellesi, se on sinun koneesi, ei koiran". Ja ... kuin ihmeen kaupalla raivotautikohtausta imitoiva koira irrottaa otteensa ja katsoo rauhallisesti sivusta emännän siivotessa kodin puhtoiseksi.

Meillä kaikki meni hieman eri tavalla. Koirat ovat olleet siivouksen ajan ulkona. Vappu alkoi kyllästyä kyyhöttämään ulkona oven takana imuroinnin ajan. Sen korvat olivat pitkin päätä ja katse apea. Takamusta palelsi ja muutenkaan ei ollut kivaa. Vappu pääsi kerran vahingossa sisälle kun imuroin. IHME oli tapahtunut. Se ei olisi voinut olla vähemmän kiinostunut pölynimurista. Vaihtokauppa ulkona istumiselle ja odottamiselle voitti, sillä typerä imuri ei voita lämmintä omaa lammastaljaa, jolla voi leppoisasti maata ja tarkkailla tilannetta sen sijaan, että riehuisi koneen kimpussa ja lentäisi kaaressa ulos.

Ai niin, muu lauma seurasi luonnollisesti Vapun mallia ja jätti sekin imurin rauhaan.
Kummallista? Onkohan minulla ensimmäinen kiinnitys koirakuiskaaja -arvonimeen? Vai olikohan tuo ihme vain sattumaa.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Turkinhoitoa x 3

Turkinhoitoa x 3
Talvi on jo melkein totta kun sekä Siiri että Vappu saavat vihdoinkin karvaturkkinsa hoidatettua. Vakioturkkihoitajamme taikoo kassillisen irtokarvaa kahdesta korasta nyppiessään molempien turkit kuntoon. Samaan aikaan Aikolla on karvanlähtö. Se alkaa kuin varkain. Toisessa takakankussa on irtotupsu ja sitten seuraavaksi koko koira hajoaa tupsuiksi. Onneksi olen investoinut karvaturkkien megahoitovälineeseen "Furminatoriin", joka on kyllä avaruuskävelyn jälkeen eräs merkittävimmistä amerikkalaisista tuoteinnovaatioista. Kaksi kunnollista harjauskertaa - kasapäin karvaa muovikassiin ja Aikosta sukeltautuu esiin sutjakka punainen kettutyttö, jonka lihakset näkyvät kuin Kike Elomaalla nuoruusvuosina bodauksen MM-kisoissa. Sellaista. Koti viimeistellään Dyson-animal-Pro imurilla ja voimme alkaa odotella Joulua.