Parta ja lumi
Siirillä ja Vapulla parta painaa lumesta kun ulkoilu on ohitse. Kestää hetken sulatella sisällä lumi vedeksi lattialle. Aiko pääsee helpolla, sillä sen turkkiin ei tartu mitään.

Lumi

Lumi on satanut!
Aiko ei ole vähimmässäkään määrin kirjanoppinut shiba, sillä se syö kuin hevonen, kaikki maistuu, lumessa oleskellaan päivät pitkät ja kaikkia - tuttuja ja tuntemattomia - tervehditään vimmatusti ja kokovartalokontaktissa. Talviset leikit Siirin kanssa loppuvat vasta kun ilta on jo pitkällä ja mieli halajaa lammastaljalle nukkumaan kunnollisia yöunia.

Kolmen kerroksen väkeä

Kolmen kerroksen väkeä
Parhaimmillaan talossamme asuu kolmessa kerroksessa väkeä. Aiko on vallannut sohvan alusen, josta se puolustaa ja vaanii leluja. Vappu asuu sohvan keskikerroksessa siivosti käsinojan vieressä ja Siiri kiipeilee selkänojalla tai nukkuu kerällä selkänojan täysin "luovuttaneella" tyynyllä. Sohva on asunto, ajoneuvo, tähystysalusta, leikkipaikka ja vauhtirata - vaikka mihin.

Ruokaleikkejä

Serkut ovat nukkuessaan kuin kaksi marjaa, mutta valvelilla ollessaan kuin yö ja päivä. Vappu on tuumaaja, ahmatti ja sitkeä sissi, joka ei anna periksi. Se menee vaikka sementtiseinän läpi enemmittä meteleittä. Kun nyt tuli niin päätettyä :-)

Siiri on tulinen ja tunteikas. Kaksi päivää sitten se päätti, että nyt riitti nappularuoka - lakkaan syömästä. Nyt sitten Siiri syö ihan omaa ruokaa ja pysyy hengissä. Siiri ei saa kerrytettyä grammaakaan rasvaa kehoonsa, vaan se on aina menossa ja laiha kuin vesirotta. Nyt se saa syödäkseen Aikon mukana tulleet penturuoat, sillä ne ovat tällä hetkellä ainoita raksuja, jotka kelpaavat. Luonnollisesti kreikkalainen jugurtti kukkaishunajalla maistuu ja jauheliha sekä riisi. Sellaisia.

Onneksi lumi armahti meidät ja nyt pihalta tullessa tassuissa ei ole kuin lumikiteitä. Aiko on innoissaan. Lumi on sen ensituttavuus.

Varaslähtö jouluun

Varaslähtö jouluun
Siiri otti varaslähdön jouluun ja pikku juhlija on repsahtanut päikkäreille nojatuoliin kesken kuvaussession.

sohvan valtaajat

Sohvan valtaajat

Koiraperheessä tuo televisio-ohjelman nimi saa aivan uuden merkityksen. Jokainen, jolla on koira tai koiria tietää, miten jossain vaiheessa sohvasta tulee koirien mielestä ERITTÄIN KIVA JUTTU. Meillä se tapahtui jo kauan sitten. Kolmen koiran kanssa voi paikalle sattuessaan komentaa koirat pois sohvalta, mutta heti kun silmä välttää, ne kietoutuvat kauniille kerälle sohvan eri nurkkiin nukkuakseen sikeästi ja makeasti. Meillä sohvan selkämys on kaikkien kolmen suosikkipaikka. Siinä maatessa näkee KAUAS ja sieltä voi nopeasti ja notkeasti hypätä kuvitellun VIHOLLISEN kimppuun. Pallojen vaaniminen onnistuu parhaiten selkämyksellä seisten. Samoin omistajien VIMMATTU tervehtiminen on luontevaa oikealta korkeudelta. Kaikki edellä mainittu koiratoiminta on saanut sohvamme luovuttamaan. Selkänoja on lässähtänyt puolimetriseksi paakuksi - itse asiassa entinen tyylikäs design-sohva muistuttaa tämän päivän käsittämättömiä Dallas-sohvia, joissa onneton istuja ei tapaa takatukea selälleen. Meillä tapaa, jopa siinä määrin, että välillä ei oikein mahdu istumaan koirien ja tyynyjen sekaan. Koirat tosin antavat tilaa ja asettuvat mukavasti jalkojen ja rinnan päälle, Aiko makaa mielellää hartioiden korkeudella selkänojalla, josta se yltää putsaamaan ihmisten tahmaisia korvalehtiä :-)

Katosadetta ja kevään odotusta

Kaatosadetta ja kevään odotusta

Ulkona on tasaisen harmaata ja sumuista vuorokauden ympäri - marraskuu Suomessa. Kuraa kertyy joka paikkaan ja tassypyyhe on kova sana. Kaikkien muiden mielestä paitsi koirien. Kuivaa kalaa kuluu palkitsemioperaatioissa massoittain kun jokaisella on neljä pyyhittävää tassua ja ulkona pihalla pitää päästä käymään vähän väliä. Ulko-ovi on kuin vilkkaan lentoaseman pyöröovi, joka surraa taukoamatta. Aina on "asiakas" menossa tai tulossa, ilman matkalaukkua tosin. Suussa saattaa olla käpy, oksa tai jotain suurempaakin, josta päästäänkin luontevasti seuraavaan asiaan: tulppaanit ja syksy.

Vuosi sitten syksyllä istutin puutarhaamme toistasataa sipulia. Monenlaista erikoisuutta. Yllätys oli mekoinen kun kävin vielä ennen pakkasten tuloa katsomassa, että kaikki on kunnossa kukkapenkeissä. Ei ollut! Maassa oli sipulien mentäviä "porausreikiä" ja muutama sipuli lojui siellä sun täällä hampaanjäljet kyljissään. Vappu ja Siiri olivat löytäneet makoisat naposteltavat. Ne kävivät illan pimetessä kaivamassa koko rivin ylös mullasta syötäväksi. Seuraus oli ilmeinen: yällä kuului kumeaa "koiran-oksentamisen-kakomista". Aamulla sitten korjattiin sato tokaisten lakonisesti: "aha, täällä on taas joku oksentanut". Kaivaminen loppui vasta kun peitin sipulialueet kanaverkolla.

Keväällä Aiko liittyi laumaa ja alkoi uudenlainen harrastus: kukkaan puhkeavan tulpaanin metsästys. Kun aaveet, jokainen aamulla kukkansa avannut tulpaani sojotti hetken kuluttua varsi kohti taivasta kurottaen - ilman kukkaa!!! Kolmen koiran puutarhaparturointi oli tehokasta. Tarkinkaan valvonta ei estänyt kukkien katoamista. Vain kanaverkko auttoi. Kuvissa pikku-Aiko kiertää "Herkkuja". Vielä kesällä kukkien jo kadottua, sipuleita kaivettiin taas maasta kilvan. Olin jo luovuttanut taistelun.

Tänä syksynä sipulit odottavat jälleen kassissa pääsyä maahan. Nyt kuitenkin kaikki istutetaan talon etupuolelle, minne koirilla ei ole pääsyä. Mukava katsoa, onko sisäpihalla enää yhtään sipulia maan uumenissa. Tuoko kevät sinne kukkia?