Hyvää Juhlapäivää vain kaikille itsenäisille. Meni hieman kaupalliseksi, kun ei löytynyt tekstitöntä sinistä nauhaa. No, somalle tytölle sopii hyvin korukaupan silkkinauha kunniamerkiksi :-)

minun

...unohdin mainita, että Siiri on siis MINUN!

Mekin kannatamme tasa-arvoista avioliittolakia :-)

 

Meillä ainakin on elämän kestävä kaveruus. Se ei ole keneltäkään pois eikä se vähennä muiden ystävyyden voimaa.

 

 

Kampaajalla ja kynsihoidossa

pörriäinen talviturkissaan 

karvaa alkaa irrota vauhdilla

vaihdokas valmiina

Siiri yrittää piiloutua ja tältä koirus näyttää ilman "viittaa"

 kynsihoito on osa siistimistä

eipä uskoisi tuota asentoa ja kynsien leikkamisen helppoutta :-)

Marraskuu: lämpöä sisällä ja ulkona märkä rättisumu

Jos maraskuussa on ongelmia saada koiristamme näköhavaintoja - syy on kuvassa. Jokainen pyrkii jonnekin lämpimän peiton alle tai takan/leivinuunin lämpöön. Ihan ymmärrettävää ja selkeä valinta. Siiri on kuvassa lepotilassa, liekö talviunessa?

Lelujen salattu maailma

Lehmu, Hiiru ja Naku - siinä Aikon tärkeimmät kaverit. Toki leluja on roima kasa lisää, mutta tuossa ovat suurimmat suosikit. Jokaisessa näkyy hieman käytön jälkiä. Naku on lähinnä siskonmakkaran kokoinen, pieni olio. Hiiru puolestaan on hieman vinossa, mutta muuten kunnossa. Lehmu on vanhin ja sen näkö ei ole enää aivan täydellinen -- mutta kenenpä olisi.

Ulos mennessä joku kavereista jää eteiseen odottamaan Aikon paluuta. Joskus tosin niitä myös ulkoilutetaan. Huolellinen kantomatka edes ja takaisin sisältä ulos ja taas kotiin leikkikaveriksi.

Japanilainen tunnelma

Syksy on tullut ja Katsura on saanut kauniin värin. Sen lähellä tuoksuu poltettu sokeri. Hieno japanilainen puu keskellä pihaamme. Sopii hyvin Aikolle. Sekin osui kuvaan. Mietteliäs koira, jonka turkki tuoksuu appelsiinille ja jasmiinille kuonon, päälaen ja niskan alueelta.

Talviturkki melkein valmiina

Nyt on taas syysturkki valmisteilla. Paksuus ja kiilto ovat kohdallaan. Vielä hieman lisää tuuheutta ja pakkaset voivat tulla. Ihmispolot saivat laittaa puolivuotiskarvanlähdön loputtua imurit kaappiin ja siirtyivät normaaliin siivousaikatauluun päivittäisen sijasta.

Melkein karvaton koira ja rapsutukset

Aiko on kohta lopettamassa karvojen vaihtamisen. Enää häntä on vielä projektissa. Siihen ei tosin saa ihmispolo, onneton avustajakaarti, henkilökunta koskea. Häntä on PYHÄ kapistus.

Niin on muuten pyhä myös vatunahka - varsin jos siellä on punkki. Päivänä yhtenä yksi onneton punkkipolo rämpinyt Aikon vatsapuolelle suunnitellen syöminkejä. Sieltä se sitten bongattiin ja alkoi melkoinen operaatio. Molemmat ihmispolot katsoivat toisiaan, kasvoista pakeni veri ja valkoinen, kylmän hikinen iho kertoi omaa sanomaansa. Piti keksi RATKAISU.

Aiko houkuteltiin hoitotoimenpiteeseen valjaat päällä ja kuonokoppa turvan tukena. Sitten koirus puoliksi selälleen ja ihmetyksen yllättämänä punkkipihdeillä koiranvaltaaja toiseen todellisuuteen. Loppu taas kerran hyvin ja niin ollen myös kaikki hyvin. Muita punkkeja ei ole koiruissa tavattu. Siiri ja Vappu toisaalta eivät välittäisi vaikka jalkoja vietäisiin... siis jos vain palkintopaljoja satelee toimenpiteiden aikana ja jälkeen.

Aikku on kuvassa rapsutustuokiossa. Hieman suupieli vipattaa, kun tekee niin makeaa. Hillitty ilme turvassa tosin, kun kerran kuvaus on menossa.

Siilijahti kiihtyy

"Suuri"-siilimetsästäjämme-Siiri pohtii illan strategiaa. Hän on siis samainen koiratyttö, joka rakastaa yli kaiken nukkua ns. "tiukoissa paikoissa"

Kuvassa Siiri pohkeen alle ahtautuneena. Välillä siitä näkyy vain korvan kärki. Meille ei ole selvinnyt kaikissa tilanteissa se, mistä se saa happea, mutta toistaiseksi se on itse valinnut huolella paikkansa ja asentonsa ihmispolojen alta, vierestä, kainaloista jne.

 

Illan koittaessa Siiri lähtee metsälle. Se katoaa pihalta kuin aavistus ja kun sitä yrittää huutaa takaisin, mitään ei tapahdu. Korsikaan ei värähdä pihanurmella eikä pensaiden katveessa. Tilanne on niin tuttu, että ihmispolon on syytä kiiruhtaa tontin rajalle. Siiri on TAAS kerran siilin kimpussa naapurin pihalla. Piikkejä uhmaten se yrittää kääntää vihaisena puhisevan siilin kyljelleen tai selälleen -- ONNEKSI onnistumatta. Turpa piikeissä ja tunteet kuumina se saalistaa tuota kummallista otusta, joka ei tosin pysähdy pihallemme, vaan majailee naapurin pensaissa.

Illat tuottavat ongelmia vielä pitkään syksyn aikana, sillä siilien reitit kulkevat maittemme halki. Siirin osalta on päätetty puuttua asiaan niin, että iltaulkoilu suoritetaan vastaisuudessa valvottuna. Siilit saavat rauhan ja me lakkaamme poukkoilemasta kummallisissa yö-/kotiasuissa naapurimme pihalla pimeän laskeuduttua.

Keskiyön aurinko Norjassa

 

Aiko oli kuin kotonaan Norjassa. Mikä ollessa, kun keskiyöllä valoa oli ja maisema mitä parhain. Turkki on vaihtomoodissa ja karvaa on saatu maistella kaikissa muodoissa ja joka paikassa.

 

 

 

Sadepäivän viettoa

Jos joku vielä miettii, osaavatkohan koirat nauttia levosta ja rauhasta sadepäivinä - oheinen kuva puhuu enemmän kuin tuhat haukkua...

Joskus pitää miettiä, laittaa tassut ristiin ja tuumata. Siirillä tuo miettiminen on harvinaista herkkua, sillä yleensä se menee eikä pohdi. Tuhatta ja sataa mieluiten. Kuva siis valehtelee, tai sitten on ollut ilta ja aika koota ajatukset - mene ja tiedä :-)

 

Kesä oli ainakin hetken verran. Aurinko paistoi ja olimme retkellä maalla. Aikon tiskirätti-häntä kertoo sen innostuksen vettä kohtaan. Aito Kissu-Koira siinäkin mielessä, että se ei ole koskaan pitänyt vedestä. Siinä on jotain outoa - ei silti, ei ole Aikoa koskaan sen elämässä pesty, joten kummajaiseksi on jäänytkin tuo virtaava materia. Turkin vaihto on taas kerran menossa ja höytyväisiä karvapalloja on imuroitavaksi päivittäin.

Parhaat kaverit - Vappu ja Siiri. Vappu täytti yhdeksän vuotta 1.5.2014. Kuonossa ja kulmakarvoissa on jo harmaata. Siiri on 7-vuotias ja mieli kuin pienen lapsen. Se ei varmaan koskaan aikuistu, hyvä niin. Nukkuminen kaverin kainalossa on mukavaa, turvallista eikä mikään voi olla nautinnollisempaa :-) Elämä soljuu rennosti.

Siiri leikkii luolakoiraa. Kuvassa oleva musta karvainen pötkylä on Siiri, joka leikkii luolakoiraa. Se kaivautuu mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja nukkuu liki hapettomasti peittokasojen alla. Se on tosin luonteeltaan joukkueemme luolakoira sanan varsinaisessa merkityksessä.

Taas on yksi räjähteiden yö ohitse. Elämä soljuu talven pimeydessä. Oma punkka on rakkaampi kuin koskaan ja joululahjaksi saadut lammashuovat ovat mukavia pedin pehmikkeitä. Kukaan koirista ei onneksi saa mitään kauhukohtauksia raketeista. Miellyttäviä ne eivät ole, mutta siedetään kun on pakko. Siiri on ainoa, joka ei välitä kerrassaan mitään vaikka taivas paukkuisi valkoisenaan.