torstai 16. joulukuuta 2010

Siirin Joulu

Siirillä on varaa :-) Sen pienessä kehossa asuu ISO ja TERVE ego, joka ei estä joulutamineiden pukemista ja poseerausta ihmiseläinten kummallisiin kortteihin. Päinvastoin. Siiri istuu tomerana paikallaan pipa reippaasti tupsu tähtenä. Siinä olisi ihmiseläimille onnellisuuden opettelun alkeet osa I
Että Joulua vaan itsekullekin ja sellaista.
t.Siiri

torstai 25. marraskuuta 2010

Suurvalta ja muita juttuja




Koiruksemme - kotoisasti: Kissukoira tai Tessu sai aivan uuden merkityksen, sillä vierailtuamme japanilaisessa majatalossa tulimme keskustelleeksi Daikoku nimestä. Sellaisenaan se merkitsee japaniksi SUURVALTAA. Niinpä, nimi on enne? Aikon oma valtakunta kotona ja elämä kuninkaallisena on tullut arjeksi. Siinä missä sirot eleet ja hienovarainen etäisyys vieraisiin on totta - on samassa karvasäkissä myös voimakas ja valtaa helposti käyttävä persoonapuoli. Soma paketti ja älyllisen haasteen joka päivä hauskalla tavalla tuottava. Lempinimi Aiko on taas puolestaan "Rakastettu lapsi".
Toinenkin mukava juttu on saatu maaliin: Vapusta(kin) tuli etsijäkoira-alkeiskurssin käynyt tyttö. Sen mieleen ovat kielileike ja hyvä koirusjälki metsässä.


tiistai 2. marraskuuta 2010

Kummajaisia :-)

Siiri, perheemme kummajainen :-) nukkuukin omalla tavallaan sylissä. Kirsu kämmenen sisään ja syvään uneen turvallisesti sylissä.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Etsijäkoiraserkukset

Vappu on siis kuvassa ruopinut maan muralle, sillä treenit odottavat ja joka puolella on IHANIA koiria etsittäviksi. Se ei malta pysyä karvapuvussaan kun harkat odottavat.

Siiri suoritti alkeiskurssin hyväksytysti samaisena päivänä ja nyt sille aukenivat treeniringin salat - Jasun ryhmässä todennäköisimmin. Siiri muisti vuoden takaiset jutut hyvin ja nyt sitten aletaan kokeilla monimutkaisempia juttuja. Vapulla on vielä perusharkkoja edessä - eli perheen autolliset kuljettavat jatkossakin "tyttöjä harkkoihin" viikonloppuisin.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Neiti etsivä - II

Syksy etenee ja aika rientää käsistä. Vappu aloitti uuden harrastuksen - etsijäkoirakoulutuksen. Ekat harkat ovat takana ja sitten onkin taukoa, sillä Helsingin seudulla on reipas kennelyskäepidemia ja treenikavereita on ns."kaatunut petiin". Meillä koirat elävät nunnaluostarielämää, joten tartunnat ovat minimissä. Hyvää varmaan siinä mielessä ja tässä tilanteessa :-) Emme myöskään suosi "meidän koira haluaa vain moikata teidän koiraa" -tyyppisiä "laitetaan kirsut yhteen" -tervehdyksiä kadulla kulkiessa.

Vappu saattaa kehittyä riittävän hyväksi etsijäksi, sillä sen rajaton ruokahimo saa sen seisomaan vaikka päällään tarvittaessa. Pienen epäselvyyden jälkeen sille valkeni ensimmäisessä harjoituksessa, mistä on kyse. Tuon välähdyksen jälkeen se meni toiselle jäljelle kuin juna ja vaikka "ohjaaja/minä" en millään uskonut, että maalikoira on jyrkän ryteikkörinteen alareunassa (=eihän tuonne mene erkkikään - eikä tuollaiseen paikkaan mene kukaan alkeiskurssilla maaliksi - eikä tuolla oleminen ole sovitun matkan päässä olemista) .

maanantai 27. syyskuuta 2010

Despi ja tyttöjen elämää

Voi epätoivo pientä koirarukkaa. Huokaukset kaikuvat pienen vikinän kera, kun Aiko hoitaa omassa pedissään pehmolelu lehmu-lehmää. Sen äidinvaistot ovat heränneet suuren hormonimyrskyn kera ja nyt tuskin piipahdetaan ulkona. Ainoa vaihtoehto on ottaa "poikanen" mukaan ja sitten leikkiä nopeasti pallolla. Sitten taas takaisin pesään. Jopa herkkupalat jätetään syömättä ja ne kätketään pesän patjan alle odottamaan pennun nälkää.

Ooooh, menisipä tämä tyttöjen juttu jo ohitse ja tulisi Aiko takaisin reippaana itsenään runollisen haikailijan sijasta :-) Toinen vaihtoehto olisi saada pentuja, mutta se onkin sitten isompi asia koko muulle perheelle....

maanantai 13. syyskuuta 2010

Serkukset sohvalla - juuri pesty päiväpeitto alle rytättynä - tietysti :-)

lauantai 11. syyskuuta 2010

Ah ihana kesä

Syksy kertoo tulostaan jo monin merkein. Aiko nautti kesästä ja kävelyistä matkoillamme. Nyt se keskittyy lähinnä lepoon ja nukkumiseen - etenkin jos ulkona sataa. Samoin on myös Vapun ja Siirin laita. Kaikki sängyn päälle unohtuneet vaatteet mytätään hetkessä mukaviksi pehmikkeiksi tai niiden alle pujottaudutaan nukkumaan. Olohuoneeseen kantautuu vain kevyt KUORSAUS tai sitten "ajetaan takaa punaista KETTUA" unessa reippaasti haukkuen.

Siiri on ainoa todellinen työkoira siinä mielessä, että se menee ulos tarkistamaan tilukset, satoi tai paistoi. On tosin päiviä, jolloin vesisade lannistaa koko lauman. Mikä nautinto onkaan itsekin painua patjan syvyyksiin ja lämmittää itseään "lämpimillä koiratyynyillä". Vappu tosin hakeutuu pään päälle nukkumaan kun sen hellyysvajaus on maksimissaan.

tiistai 24. elokuuta 2010

yöpalaa

Sysipimeänä syysyönä talon läpi kuuluu tasaisin välein äänisarja. Kahdeksat silmänvalkuaiset räpsähtävät esiin ja katseet haravoivat läpipääsemätöntä pimeyttä. Kuluu hetki ja arvoitus ratkeaa: Siiri pallottelee kerta kerran jälkeen suosikkipallollaan: olohuoneen sohvalta lattialle, pomppusarja, hyppy alas ja pallon nouto sohvalle....pallo suusta BANG, BAng....

"Siiri - heti nukkumaan!" Pimeys hiljenee.



lauantai 21. elokuuta 2010

Siiri ja Suuri maailma


Siiri päätti kokeilla suuren maailman iloja aamulla kuuden aikaan. Matkalle lähtöä oli valmisteltu edellisen illan pimeydessä. Pihan perällä oleva aidanaluslauta oli irrotettu ja kun aamupissalenkki koitti, Siiri siirsi laudan syrjään ja pinkaisi maailmalle. Sen "Pirkka-keskiruskeat-sukkissääret" vain vilahtivat ja matka alkoi. Ensin kuitenkin tynnättiin kakat aidan ison maailman puolelle. Pikku Siirin veressä paloi isän "Den-stora-Lasse-hunden" saalistusvaisto, sillä Siiri on aina ollut koiratytöistämme se, joka kuumenee pelkästä siilin iltajäljen haistamisesta aidan vieruksella.

Lähtö huomattiin vasta kun olisi ollut aika tulla sisälle takaisin aamutorkuille. Alkoi vimmatunmoinen etsintä. Ihmiset kokosivat taskut täyteen nameja, taluttimet mukaan ja Vappu valjastettiin koko joukkion mukaan etsimään pihalta poistunutta. Aamun autoliikenne alkoi lisääntyä läheisellä väylällä ja mielessä vilisivät kauhukuvat kintaiksi litistyneestä koirapolosta.

Juuri kun olin soittamassa superetsijä-Lunaa emäntänsä kanssa apuun, pääovellemme ilmestyi naapurin isäntä Siiri kainalossaan. Vappu oli ratketa nahoistaan ja aina niin viileä ja etäinen Aiko hyppi karkulaisen tuojaa vastaan innokkaana.

Siiri oli juossut suoraan naapurin ovelle. Siellä se oli ollut täysin ymmällään ja täristen - miten tässä nyt näin kävi? Mihin oikein jouduinkaan? Kun Siiri pääsi kyynnyksen yli, se juoksi salaman lailla sisälle. Samainen päivä on vietetty kovin lähellä ihmisiä ja ulkona Siiri vain piipahtaa. Kaikesta päätellen koko reissu oli pelkkä hetken huuma - siilin tai kissan jäljestyksen jälkimainingissa tapahtunut virhearvio. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kainaloinen kananen

Missä ihmiseläimen lämmin kainalo - siellä Siiri. Ruoka ja muut huvit saavat jäädä jos vain on tarjolla läheisyyttä :-)

lauantai 14. elokuuta 2010

Johtajattaren vesileikit







Vapulla on aivan erityinen suhde veteen - sitä kuvaisi lähinnä klassinen "viha-rakkaus" -sanonta. Kun se oli pieni pentu, luulimme, että koiria pitää pestä suhteellisen säännöllisesti. Aina kun tuo toimitus oli menossa, Vappu otti pesun alistuneesti vastaan, mutta sen jälkeen se riehui kuin viitapiru puutarhassa juosten kuin radaltaan eksynyt risteilyohjus sinne ja tänne. Menoa siivitettiin kovalla haukunnalla ja metelillä.

Sittemmin olemme luopuneet koirien pesuista, sillä miksi pestä koiraa jos sen turkissa ei ole mitään erityistä likaa. Aikoa emme ole pesseet kertaakaan ja Siiriäkin vain kerran tai kaksi tähän mennessä ja kaikilla on mitä parhain turkki ja erinomaisessa kunnossa oleva iho. Kenelläkään ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia turkin kanssa. Karvat vaihdetaan Siirillä ja Vapulla pari kertaa vuodessa nyppien. Nyt kun tunnustuksia tekee niin ei meillä kyllä harjatakaan koiria - miksi pitäisi?

Vapun erikoinen harrastus veden kanssa on "tappaminen". Nähdessään kasteluveden virtaavan, se syöksyy paikalle ja alkaa tappaa vesisuihkua. Koko koira ajaa itsensä metsästyshurmioon ja sen villitsemänä se ottaa kaiken irti vesisuihkusta. Tässä leikissä ei välitetä siitä, että turkki kastuu. Päinvastoin. Kuvat kertovat tarinan eilisestä. Lopussa sitten lady lepää kauniisti ja rennosti uimahetken jälkeen :-)

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Kesä helteineen väsyttää kaikki. Aiko ei päässyt luonnetestiin, sillä juoksun loppuvaihe esti osallistumisen Jokelassa eilen ja tänään pidettyyn tapahtumaan. Olisi ollut mukava nähdä, miten Aiko reagoi kokeessa, mutta se jäänee tuleviin kokeisiin. Ulkona ei huvita olla, sillä sisällä on viileää ja mukavaa levätä :-)

torstai 22. heinäkuuta 2010

Retkellä Norjassa



Taas on jokavuotinen vaellus tehty - Norjaan Lofoteille. Aiko oli hoidossa ja "työkoirat" Vappu ja Siiri matkassa. Vappu oli tajunnut parin kotiin jäämisen jälkeen, että huutaminen asuntoautossa ei ole kaikkien hienoin juttu. Olin tosin ottanut matkapahoinvointilääkkeitä mukaan, mutta niitä ei tarvittu kun parivaljakko oli hiljaa ja kauniisti koko toista viikkoa kestäneen matkan. Siiri on aina matkalla ja kotiinpaluu on sille haittatekijä. Vappu sen sijaan kierii kotona matoilla ja on selvästi helpottunut, kun taas kerran ihmisten kummalliset ajoretket ovat ohitse.


Aiko oli valloittanut hoitajiensa mielet. Se oli käyttäytynut kauniisti, hillitysti ja kovasti älykkäästi koko vierailun ajan. Helle ja juoksuaika olivat painaneet päälle, mutta niistä huolimatta koirus oli esiintynyt edukseen ja sai kutsun jatkossakin hoitoon.


Lapissa, Norjan rajalla, koettiin sekin ihme, että rajavartija pysäytti meidät, tutki koirien paperit ensin auton vieressä ja sitten vielä toimistolla. Aloimme jo miettiä, että näinkö jää matka tekemättä jonkin muuttuneen määräyksen takia. Onneksi molemmilla on rabiesvasta-aineet tutkittu ja hyviksi havaittu. Samoin rokotukset ja muut jutut kaikki kunnossa. Tytöthän ovat molemmat itse asiassa Ruotsin koirapasseilla matkassa. Ehkä se vakuutti virkailijan kuin suomalainen sakkimme :-)

torstai 8. heinäkuuta 2010

Palloilun maailmanmestari :-)

Ihan vain tiedoksi, kun nyt kuitenkin vietetään näitä palloilun MM-kisoja jne. Meillä olisi yksi luonnonlahjakkuus palloaddikti, joka kuolettaa pallon kuin pallon taivaalta tulevana tai maasta sinkoavana. Että tänne voi laittaa ostotarjouksia ja sopimusehdotuksia. Mukana seuraa personal trainer-Vappu, joka nuolee pelaajan naaman ja tassut ja pitää huolen siitä, että pelaajaltamme jäävät ruoanmuruset eivät houkuttele kärpäsiä. Että sellaisia...

maanantai 21. kesäkuuta 2010

On the road again

Mikäs meillä maatessa omassa yksiössä mukana kotoa otettu sänky ja pehmikkeet. Aiko matkailuauton takatallissa retkellämme. Hiljainen veijari, jonka kanssa matka sujuu mukavasti ja mielyttävästi. Toista on Siirin ja Vapun kanssa. Vappu huutaa kuin kidutuslennolla ja Siiri voisi matkustaa energiallaan vaikka kuuta kiertävälle radalle.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Grand Slam




Aiko ja pallo - ikuiset ystävät. Heittoja ja noutoja kertyy kesän aikana. Aiko aloittaa itse pelin pyytämällä pallon pöydältä. Turkki alkaa olla nyt käännekohdassaan. Vielä irtoaa karvaa hännästä ja kaulasta. Karvanlähtöprosessi on kestänyt vasta hieman yli kaksi kuukautta! Sen aikana Aikosta on kuoriutunut karkeakarvainen ja aikaisempaa vaaleampi aikuinen neito.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Karvaiset tytöt




Kaikessa on kyse KARVOISTA. Kolmen tytön saldo on tällä hetkellä kovin erilainen. Aiko on poistanut turkkiaan vimmaisesti kaksi!! kuukautta ja koko pohjavilla on nyt siirtynyt taivaan tuuliin. Tai ei aivan sitten kuitenkaan, sillä kun kokeilin furminaattorilla eilen, niin vielä irtosi niin paljon kaulasta, että ison Dysonin säiliö tuli täpötäyteen. Mistä noita karvoja oikein tulee? :-)

Vappu ja Siiri ovat puolestaan kehittäneet kunnolliset karvanaamat. Huomaa, että vakituinen trimmaaja on ollut vaihdossa vuoden ulkomailla. Kohta alkaa koiruksille häämöttää ura sirkuksessa karvaisten naisten revyssä.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Karvasade

Karvasade kiihtyy kun Aiko vaihtaa turkkiaan. Takatassulla rapsutetaan niin makoisasti, että ilme muuttuu Keijo Kojootiksi. Saman saa aikaan kun ihmiseläin rapsuttelee kylkiä. Takatassuun tarttuu iso pallo irtoavaa höytyvää. Ulkona lenkkireitillä linnuille ja oraville riittää pehmikkeitä kun Furminatori tulee muutamalla vedolla täyteen. Kaksivuotiaana näemmä Aikon pentuvilla vaihtuu aikuisen koiran karkeaksi karvaksi kyljissä ja reisien ulkoreunoissa. Selässä sillä onkin ollut jo vuoden verran karkea punainen harjamainen alue.


Aikuistuminen on tuonut Aikolle myös varmuutta. Se kulkee iloisesti ja haluaa tervehtiä kaikki naapuritalojen asukkaat korvat takana ja tanssien. Lähellä olevan koulun lapset piirittävät koiran ja taputuksista ei tule loppua. Erityisesti koiraihmiset saavat Aikolta superhuomion. On vain muutamia "tapauksia", jotka eivät kiinnosta. Syytä emme ihmispoloiset tiedä, lieneekö vastenmielisyys koiria kohtaan ylipäänsä vai mikä - kehon kieli kertoo koiralle enemmän kuin ihmiselle.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Vappu 5 vuotta - synttärijuhlat menossa

Vapulla on tänään 5-vuotissynttärit ja kuten kuvasta näkyy, enää on loppusiivouksen aika. Synttärisankari Vappu sai ison levyn kuivattua mahaa, jonka se ahmaisi omassa rauhassa työhuoneessa parempiin suihin. Sitten piti vielä mennä uudelleen Siirin kanssa "imuroimaan" viimeisetkin hituset maton pinnalta.

Niin se aika kuluu. Ensin oli yksi koira, sitten kahden vuoden kuluttua haettiin Siiri (3 v) ja sitten runsas vuosi nyt on sitten kolme koiraa talossa. Aiko (2 v) tosin elää omaa elämäänsä saman katon alla, mutta erillään resupekoista.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Iltahetki perheen kanssa kruunataan muutamalla popcornilla! Kaikki pitävät niistä :-) Aiko istuu hievahtamatta paikallaan saadakseen yhden - ehkä toisenkin. Karvanlähtö on alkanut. Onneksi keväällä on ulkona kysyntää untuvanpehmeille karvapalloille. Pikkulinnut nukkuvat hyvästi vaaleissa hahtuvapesissään. Aikolla on varaa antaa patjoja lintusille - vaikka koko parvelle. Kannattaa vain katsoa, että ei pesi pihallamme, sillä silloin Aikon saalistusvietti vie voiton ja kohta ovat linnut ja poikaset paremmissa suissa.

torstai 1. huhtikuuta 2010

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Hienoisten vaikeuksien kautta kuva on otettu ja tipu vielä jotenkin kunnossa :-)

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Voiko pehmoleluja olla liikaa?

Meillä kolmen tytön otteet poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Vappu on voimakoira, jota eivät pidätä verkot, lautaseinät, häkin kalterit - eikä mikään, minkä voi raudanlujin leuoin raadella repaleiksi. Kuvassa Vapun revinnäistyö tältä viikolta. Se ei vain tykännyt olla portin ja verkon takana kun se on yksin kotona.

Molemmat, Vappu ja Siiri pistävät lelut salamana päreiksi. Kaikki revitään ja katsotaan, "mitä siellä on sisällä?"


Aiko puolestaan on itse lempeys. Se kantelee pehmolelujaan kauniisti paikasta toiseen ja kun jompikumpi ihmiseläin tulee kotiin, Aiko tanssii shibatanssia lelu suussaan, korvat luimussa ja lahjaa tarjoten. Se oli tänään hieman hämmentynyt, kun lahjalelua ei löytynyt heti annettavaksi ihmispololle. Aiko säntäili edes ja takaisin eikä osannut alkaa tervehtimispoljentoakaan kun tulijalle ojennettava lelu uupui. Tanssia säestetään pehmeällä ääntelyllä ja hyminällä pehmolelun ollessa koko ajan sordinona suussa.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Kevään valoa ja levon rauhaa

Jos kevättä on se, että vesi virtaa ja lepoa piisaa, niin kevät on meillä nyt! Turkeista on yritetty nypiä pahin takkukarva pois, mutta vielä(kin) riittää karvapalloja pitkin ja poikin kotia. Tyttöjen parrat ovat haastavin hoidettava. Revi siinä sitten kynsin ja hampain toisen harmaita turpahaivenia :-) En osaa enkä raaski. Siirillä on jo kohta niin pitkät haituvat, että se muistuttaa kiinalaista munkkia pitkine viiksineen.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Luolakoira henkeen ja vereen

Vain mielikuvitus on rajana kun Siiri etsii luolakoiramaisesti nukkumapaikkoja. Erityisen suosittuja ovat "isojen koirien" vaatteet, pehmeät peitot ja mikä tahansa rakennelma, josta voi tehdä nukkupesän. Siiri on puikahtanut villiksen alle ja nukkuu siellä sikeästi pitkän tovin.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Ystävä kallehin

Erityisesti Vappu menetti ihmiskavereistaan kaikkein parhaimman, kun Jorma kuoli maaliskuun alussa syöpään taisteltuaan tautia vastaan useita vuosia. Hautajaiset eilen ja nyt ilman tärkeää ystävää Vappu-koirus. Oli aina ilo katsella noiden kahden tapaamisia: hillitön ilo, riehuminen ja totaalinen antautuminen jälleennäkemisen ilolle. Riemulla ei ollut rajaa - puolin ja toisin. Vappu oli tottunut jo pennusta vierailemaan Jorman luona. Siellä oli tarvittaessa myös yöpaikka jos olimme matkoilla. Kaikkea kivaa tapahtui noina kertoina: Vappu näki paljon muita koiria, leikki lasten kanssa ja nautti ollessaan lellitty ainokainen.

Sairaus kävi loppuaikana Jorman voimille niin, että tapaamisia ei enää ollut. Kuin viimeisenä viestinä jo kuoleman tiedon jälkeen eräänä iltana Vappu ryntäsi ulko-ovelle. Se riehui innoissaan ja taukoamatta villiten Siirinkin samaan riemuun. Kun menimme ovelle, siellä ei ollut ketään - ei ainakaan ihmissilmälle nähtävää.

lauantai 20. helmikuuta 2010

Susi nukkuu

Kun ulkona tuiskuaa ja pakkasta on enemmän kuin kotitarpeiksi, Aiko ja muut koirukset nukkuvat - pitkään ja sikeästi :-) Talvella suuri osa ajasta kuluu olosteluun. Venytellään, syödään makupala ja NUKUTAAN.

torstai 18. helmikuuta 2010

Aurinkokylpyjä


Kevät on kääntytynyt jo voiton puolelle ja kun on paksu turkki niin voi huoletta pysähtyä pieneksi hetkeksi kuono kohti aurinkoa :-) Ei silti, rusketus ei ole tavoitteena - kunhan vain hieman häikäisee kesken kauniin päiväkävelyn.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Aiko 2-v

Synttärisankari on tänään elänyt jälleen onnellisen kotipäivän :-) Kolme ylimäääräistä lihapullaa juhlisti kahden vuoden kilometripylvään koirulin elämässä. Aiko on tasoittunut ja kehittynyt tasaisesti ja se on mitä älykkäin koiratyttö. Kommunikointi sujuu pienin elein ja kuiskauksin kävelylenkeillä. Aiko on aina ottanut kontaktia mielellään ja sen kanssa kokee olevansa yhdessä kävelyllä. Reitin valinnassa sekä ihmiseläin että koiratyttö tekevät yhdessä valintoja eikä ongelmia ole ollut. Aikoa on helppo pitää fleksissä, sillä se ei koskaan vedä hihnassa - sitä ei ole opetettu tuohon huomaavaiseen tapaan, vaan se on sille luontaista. Samoin sanat "reuna, yli, odota jne." olivat heti selviä ja Aiko toimii mielellään yhteistyössä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Mitä tänään syötäisiin?

Kun elämä on taas palannut arkisiin uomiinsa, voikin alkaa pohtia, mikä maistuu koiralle? Vastaus on: melkein kaikki. Vappu on kieltäytynyt ainoastaan raasta maksasta. Siiri on paljon valikoivampi - ei aina, mutta joskus. Aiko on taas kovin tarkka kaiken uuden suhteen. Kaikille maistuu appelsiini, vihannekset, leipäjuusto on suosikki ja ylitse kaiken on kuitenkin pinaattiohukainen. Kun vaalean vihreän lätyn vielä lämmitää pikkuisen niin se on kaikkien herkku!

Kuvassa Siiri esittää epätoivoista kun se vieressä syödään leipäjuustoa :-)

perjantai 22. tammikuuta 2010

Epätoivoa hormonimyrskyissä

Kolme koiratyttöä samassa talossa aiheuttaa noin puolen vuoden välein hormonien sakean myrskyn ja monenlaista erikoista. Jokainen koira on juoksuaikana erilainen: Siiri on epätoivoinen. Se haahuilee kuono maassa ja on todella henkistyneen oloinen neito. Vappu taas on tomera ja urostelija. Se astuu alempiaan minkä kerkiää ja ruopii maata kuin espanjalainen mahtihärkä. Aiko on kaino japanilainen, joka ei tee isoa juttua asiasta.

Kaikille kolmelle - sudenpennulle - juoksu alkaa samoihin aikoihin. Valmistautuminen mahdollisten pentujen hoitajiksi on perimää menneisyyden kehityspolusta, jolla susien alfapari sai pennut ja muut hoitivat niitä. Meillä koko porukka odottaa turhaan valmiudessa. Ei pentuja kennelkään, ainakaan näistä juoksuista.

torstai 7. tammikuuta 2010

Elämä on koiran parasta aikaa :-)




Matti Nykästä vapaasti mukaillen voisi sanoa, että "ELÄMÄ ON KOIRAN PARASTA AIKAA". Aikon lumirakkaus on selkeä - lujaa, kovaa ja koko ajan ulkona temmeltäen. Turkki on paksu kuin itämainen villamatto eikä pakkanen häiritse. Toisin oli, kun hölmö emäntä puki -25C pakkaseen mennessä Hurttaviitan päälle. Aiko jähmettyi kuin patsas, ja sitä sai vetää pulkan lailla perässä. Ei auttanut muuta kuin sormet kohmeessa vetää moinen retale valjaiden välistä pois ja ---- häntä nousi hienolle kaarelle, askel oli korskea ja matka jatkui.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Helvetinurut ja feromonimaja

Taas on yksi pommitusten juhlayö vältetty ja säästytty koirien pommikammoilta. Kaikenlaiset "helvetinturut, rautaa rajalle, sikapommi VII jne" -mallit ovat räjähdelleet nurkissa keskellä yötä, mutta koirukset ovat nukkuneet nojatuolissa "feromonimajassaan" sikeästi. Mainostajat uutisoivat feromonipantoja tuomaan turvaa luonnollisella tavalla. Rauhallinen koira erittää ko. hormonia ja viestittää kemiallisesti kavereille, että ei ole huolta. No, meillä onneksi koko kolmikon luontainen rauhoitushormonituotanto on toiminut odotetusti.

Varmistelimme tilannetta kuitenkin niin, että menimme aina koiruksen mukaan pihalle seuraksi, jos joku ylipäänsä halusi mennä kovaan pakkaseen. Vain Siiri käyttäytyi tavoilleen uskollisena. Se juoksi vetävällä askeleella pitkin lumista vartiopolkuaan. Kinokset ovat niin korkeat, että ainoastaan korvalehtien kärjet ja neulasuoran hännän pää vilkkuivat lumikoulurusta kun reipas askel heitti korvalehdykät rytmikkäästi pystysuoriksi. Iso pommi räjähti ilmassa ja valaisi taivaan. Siiri tervehti pamausta haukahtamalla reippaasti kerran: "täällä minä, siellä sinä!".