Erityisesti Vappu menetti ihmiskavereistaan kaikkein parhaimman, kun Jorma kuoli maaliskuun alussa syöpään taisteltuaan tautia vastaan useita vuosia. Hautajaiset eilen ja nyt ilman tärkeää ystävää Vappu-koirus. Oli aina ilo katsella noiden kahden tapaamisia: hillitön ilo, riehuminen ja totaalinen antautuminen jälleennäkemisen ilolle. Riemulla ei ollut rajaa - puolin ja toisin. Vappu oli tottunut jo pennusta vierailemaan Jorman luona. Siellä oli tarvittaessa myös yöpaikka jos olimme matkoilla. Kaikkea kivaa tapahtui noina kertoina: Vappu näki paljon muita koiria, leikki lasten kanssa ja nautti ollessaan lellitty ainokainen.Sairaus kävi loppuaikana Jorman voimille niin, että tapaamisia ei enää ollut. Kuin viimeisenä viestinä jo kuoleman tiedon jälkeen eräänä iltana Vappu ryntäsi ulko-ovelle. Se riehui innoissaan ja taukoamatta villiten Siirinkin samaan riemuun. Kun menimme ovelle, siellä ei ollut ketään - ei ainakaan ihmissilmälle nähtävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti