perjantai 26. maaliskuuta 2010

Voiko pehmoleluja olla liikaa?

Meillä kolmen tytön otteet poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Vappu on voimakoira, jota eivät pidätä verkot, lautaseinät, häkin kalterit - eikä mikään, minkä voi raudanlujin leuoin raadella repaleiksi. Kuvassa Vapun revinnäistyö tältä viikolta. Se ei vain tykännyt olla portin ja verkon takana kun se on yksin kotona.

Molemmat, Vappu ja Siiri pistävät lelut salamana päreiksi. Kaikki revitään ja katsotaan, "mitä siellä on sisällä?"


Aiko puolestaan on itse lempeys. Se kantelee pehmolelujaan kauniisti paikasta toiseen ja kun jompikumpi ihmiseläin tulee kotiin, Aiko tanssii shibatanssia lelu suussaan, korvat luimussa ja lahjaa tarjoten. Se oli tänään hieman hämmentynyt, kun lahjalelua ei löytynyt heti annettavaksi ihmispololle. Aiko säntäili edes ja takaisin eikä osannut alkaa tervehtimispoljentoakaan kun tulijalle ojennettava lelu uupui. Tanssia säestetään pehmeällä ääntelyllä ja hyminällä pehmolelun ollessa koko ajan sordinona suussa.

Ei kommentteja: