Vakiokamaa - koirat repsottavat pörröturkkeina talvipäivän aamuna lämpöisellä pedillä. Sen sijaan vakiokamaa ei ole se, mitä luin muutama päivä sitten shibayhdistyksen keskustelupalstalta. Siellä joku kyseli neuvoja suunnitellessaan pennun hankkimista. Kirjoittaja kysyi kokemuksia siitä, miten shiba viihtyisi häkissä hänen työpäivänsä ajan kotona. Joku vastasi siihen - minusta ainoalla oikealla tavalla - lainaamalla suoraan lakitekstiä, jossa häkissä pitäminen on rajattu vain ja ainoastaan erityistilanteisiin, valvotussa ympäristössä ja minimiajan. Tuon vastauksen luettuaan, alkuperäinen kysyjä totesi yksikantaan, että hän tietää monta häkin käyttäjää, joilla ei ole ollut mitään ongelmia ja miten koti on säilynyt rikkoontumatta.
Joopa joo. Miten voisi vääntää rautalangasta vastauksia ihmisille, jotka ovat kuin vieraalta planeetalta? Pitäisi varmaan ensin keskustella siitä, miksi ylipäänsä hankkia koira, jos se ei voi elää maksimaalisen normaalisti ---- vaikka ihminen on vanginnut sen itsekkäästi huvikseen, hyödykseen tai muuten vaan. Olin koko kirjoituksesta niin ärsyyntynyt, että teki mieleni vastata: "kasva aikuiseksi, mene töihin, ansaitse sen verran rahaa omien menojesi kattamisen lisäksi, että voit käyttää häkkiin suunnittelemasi rahat palkataksesi koirallesi ulkoiluttajan keskellä päivää. Tuo toiminta tukisi suomalaista kansantaloutta, opettaisi uusille nuorille työn tärkeyttä ja antaisi taskurahaa laajalle sukupolvelle --- vaikka sitten 4H-nuoria.
Meille tuli isosta ruotsalaisesta huonekalujätistä Aikon hoivattavaksi Rätsä eli pikkuruinen pehmohiiri. Aikohan on tunnettu siitä, että se nauttii yli kaiken kaikesta pehmeästä hoivattavasta. Rätsä toivotettiin tervetulleeksi kattavalla shibatanssilla ja päiviä kestävällä hiirulin joka-paikkaan-kantoprojektilla.
