No niin Siiri jatkoi ninjaelämäänsä. Kun raketit alkoivat lennellä, Siiri suoritti pihan valvontaa häntä piikkinä kuten joka ilta aikaisemminkin. Aiko seurasi mukana ja koska mikään ei näemmä huolestuttanut Leppakko-Ninja-Siiriä niin ei sitten muitakaan. Voiko olla niin, että koirat katsovat enemmänkin sitä, miten kaverit käyttäytyvät ja toimivat sitten sen mukaan?
Olimme ennakoineet Uuden vuoden meteliä niin, että kävimme ennen kuutta lenkeillä ja kutsuimme vieraat kuudeksi. Vieraathan ovat oivan hyvää leikkimateriaalia koiriemme mielestä. Vieraiden korvia voi nuolla, niskahiuksissa voi piehtaroida jos pääsee yllättämään vieraan takaapäin sohvan selkänojalla hiipien. Sitten kun vieras on näännytetty jatkuvilla syliin-pois -riehuleikeillä sen jälkeen voi vielä yrittää kerjätä herkkupalat kahvipöydästä ja illan pimetessä voi lopulta käpertyä vieraan syliin kestorapsutettavaksi. Jotta pauke ei olisi häiriöksi, soitimme vielä taustamusiikkia tunnelman nostattamiseksi :-)
Vappu ei olisi voinut vähempää välittää juhlinnasta ja Aikokin katseli 24:00 hieman ihmetellen meitä, että eikö jo pääsisi nukkumaan. Emme antaneet koirien olla pihalla yksin, vaan toinen meistä meni mukaan kävelemään ja katsomaan, että mitään erikoista ei pääse tapahtumaan. Siiri ja Aiko ovat vielä kuitenkin enemmän tai vähemmän pentuja, eikä niiden aivoituksia yllättävissä tilanteissa voi ennustaa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Edellinen ei tarkoita, ettemme vastaisuudessakin suhtaudu sekä päällä riehuviin ukonilmoihin että ilotulituksiin niiden vaatimalla huolellisella ennakoinnilla. Sen myös opimme, että Vapun jo orastava paukkukammo on poistettavissa johdonmukaisella omalla toiminnalla.
Talvi on parhaimmillaan. Lunta on maassa ja aina silloin tällöin tulee vähän lisää puhtaan valkoista entisen päälle. Ulkona on kova pakkanen, mutta koirat nauttivat. Erityisesti Aikoa ei tunnu huolettavan mikään, sillä paksu kaksoiskarvaturkki pitää kylmän loitolla. Aiko makoilee lumessa puruluita syöden ja nauttien elämästä. Leikkiä riittää Siirin kanssa jokaiselle päivälle. 
Aikolla alkaa olla kohta vuoden päivät kasassa elämän polkua. Pieni karvahousu on kasvanut kauniiksi neidiksi ja luonne on hioutunut kahden borderterrierin kaverillisessa seurassa. Joskus tuntuu, että Aiko on mieleltään puoliksi terrieri, joskaan sen otteet eivät riitä pitämään vetoleikeissä narua edes Siiriä vastaan. Tyttöparven seikkailuissa parasta on, että ollaan kavereita, arvoasteikot ovat taustalla, mutta niitä ei tarvitse koko ajan koetella ja elämä on mukavassa mallissa. Kaikki sopivat nukkumaan samalle sohvalle ja lelut jaetaan - sillä niillähän leikitään ja se onnistuu harvoin yksin.
Vapun perintätoimisto,
Kurapetterit ovat tulleet!
Charlien Enkelit?
Voiko puista pudota lintuja?
