Vapun perintätoimisto,Pähkäilimme tuossa juuri, että voisiko koirilla olla yritystoimintaa? Ajatus kehkeytyi aamuisesta tilanteesta keittiössä. Vappu oli taas vuosien sinnikkäällä sitkeydellään keskittynyt velkojen perimiseen aamiaispöydästä. Sen vatu oli täppötäynnä aamun raksuannoksesta ja tuoreet kurkkusiivut olivat vielä osaksi hampaiden väleissä kun jo mieli halaji elättäjien annoksia. Tuon häikäisevän perintäsitkeyden ei soisi menevän kokonaan hukkaan. Voisiko Vappu perustaa perintätoimiston? Se olisi takuulla aina kuukauden työntekijä!
Aiko voisi puolestaan olla takavarana. Projektipäällikyys tai myyntijohtajuus sopisi sille hyvin. Aiko on sooloilija. Se tunkee häikäilemättä kauniin kuononsa tiukasti ruokailijan polvien väliin ja jos ihmispoloinen erehtyy vilkaisemaan kummallista lumpioiden lämmittäjää, pöydän reunan alta tuijottavat vinot ja viehkeät suklaanappisilmät suoraan takaisin. Anna tänne, kaikki, heti!
Siiri peesaa. Sille syliin pääseminen aamulehteä lukiessa on JÄTTIKIVAJUTTU.
Pihalla Vapun perintätoimiston kolmikko on perääantamaton. Myyrät saavat silmänräpäyksessä hampaat niskaansa ja matka katkeaa "asiakkalta" niin, että ei poloinen edes tiedä, mikä iski ja miksi. Mennyt vuosi on ollut lehtien mukaan vuosisadan myyrävuosi. Meillä piha on puhdas ja asiakkaat manan majoilla sitä mukaa kun uskaltavat ilmestyä alueelle kokeilemaan kulkemista ja kaivamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti