Siiri päätti kokeilla suuren maailman iloja aamulla kuuden aikaan. Matkalle lähtöä oli valmisteltu edellisen illan pimeydessä. Pihan perällä oleva aidanaluslauta oli irrotettu ja kun aamupissalenkki koitti, Siiri siirsi laudan syrjään ja pinkaisi maailmalle. Sen "Pirkka-keskiruskeat-sukkissääret" vain vilahtivat ja matka alkoi. Ensin kuitenkin tynnättiin kakat aidan ison maailman puolelle. Pikku Siirin veressä paloi isän "Den-stora-Lasse-hunden" saalistusvaisto, sillä Siiri on aina ollut koiratytöistämme se, joka kuumenee pelkästä siilin iltajäljen haistamisesta aidan vieruksella.
Lähtö huomattiin vasta kun olisi ollut aika tulla sisälle takaisin aamutorkuille. Alkoi vimmatunmoinen etsintä. Ihmiset kokosivat taskut täyteen nameja, taluttimet mukaan ja Vappu valjastettiin koko joukkion mukaan etsimään pihalta poistunutta. Aamun autoliikenne alkoi lisääntyä läheisellä väylällä ja mielessä vilisivät kauhukuvat kintaiksi litistyneestä koirapolosta.
Juuri kun olin soittamassa superetsijä-Lunaa emäntänsä kanssa apuun, pääovellemme ilmestyi naapurin isäntä Siiri kainalossaan. Vappu oli ratketa nahoistaan ja aina niin viileä ja etäinen Aiko hyppi karkulaisen tuojaa vastaan innokkaana.
Siiri oli juossut suoraan naapurin ovelle. Siellä se oli ollut täysin ymmällään ja täristen - miten tässä nyt näin kävi? Mihin oikein jouduinkaan? Kun Siiri pääsi kyynnyksen yli, se juoksi salaman lailla sisälle. Samainen päivä on vietetty kovin lähellä ihmisiä ja ulkona Siiri vain piipahtaa. Kaikesta päätellen koko reissu oli pelkkä hetken huuma - siilin tai kissan jäljestyksen jälkimainingissa tapahtunut virhearvio. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Lähtö huomattiin vasta kun olisi ollut aika tulla sisälle takaisin aamutorkuille. Alkoi vimmatunmoinen etsintä. Ihmiset kokosivat taskut täyteen nameja, taluttimet mukaan ja Vappu valjastettiin koko joukkion mukaan etsimään pihalta poistunutta. Aamun autoliikenne alkoi lisääntyä läheisellä väylällä ja mielessä vilisivät kauhukuvat kintaiksi litistyneestä koirapolosta.
Juuri kun olin soittamassa superetsijä-Lunaa emäntänsä kanssa apuun, pääovellemme ilmestyi naapurin isäntä Siiri kainalossaan. Vappu oli ratketa nahoistaan ja aina niin viileä ja etäinen Aiko hyppi karkulaisen tuojaa vastaan innokkaana.
Siiri oli juossut suoraan naapurin ovelle. Siellä se oli ollut täysin ymmällään ja täristen - miten tässä nyt näin kävi? Mihin oikein jouduinkaan? Kun Siiri pääsi kyynnyksen yli, se juoksi salaman lailla sisälle. Samainen päivä on vietetty kovin lähellä ihmisiä ja ulkona Siiri vain piipahtaa. Kaikesta päätellen koko reissu oli pelkkä hetken huuma - siilin tai kissan jäljestyksen jälkimainingissa tapahtunut virhearvio. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti