Sadetta pitää

Neiti Etsivän koulutuksessa on enää jäljellä loppukoe ja sitten voikin siirtyä treenirinkeihin harjoittelemaan alkeiskurssilla opittuja juttuja. Eilinen vanhan jäljen harjoitus sujui kaatosatessa - kuten edellisenäkin viikonloppuna. Nyt tarvittiin jo lisää maalikoiria, sillä maalissa piti kykkiä kuusen alla vähintään tunti ja Vappu sai myös luvan lähteä talkoisiin. Se meni sammalikossa kuin veturi sillä seurauksella, että läpimärkä sammalmätäs liukui mudan päällä ja emäntä suistui selälleen rinnettä pitkin. Matka jatkui kohti ryteikköä ja löytämistä odottaessa kaatosadekin lakkasi.

Siiri teki töitä kunnolla kuonollaan, sillä sade ja aikaviive tekivät tehtävänsä ja oli pakko ottaa hajua maasta ilman sijasta. Kun kohde löytyi, niin Siiri istui pienen matkan päähän ja tokaisi elekielellä: "tuossa ne ovat!". Mutkat tahtovat mennä aina välillä suoriksi, mutta toisaalta jäljeltä tippumisen huomaa, sillä Siiri alkaa leikkiä ja touhuta omiaan työn sijasta :-)

Kuvassa Siiri on sadeviitassaan. Se ego mahtuu mihin tahansa vaateparteen. Sen sijaan Vappu katoaa kuin taikaiskusta jos sille alkaa sovittaa ihmisten rakentelemia tamineita päälle. Kuvassa Vappu varmistelee hajulla: "Eihän ole minulle, mutta mistä oikein on kyse?"

Hajustaminen jäi päälle

Siirillä on lepo samanlaista luottamusta kuin koko elämä. Se asettautuu mukavasti minne kunne keksii ja sitten unijukka yllättää. Jäljestämisestä on tullut jo elämäntapa, sillä Siiri kulkee kirsu maassa lenkin kuin lenkin. Askellusta säestää kunnollinen tuhina ja röhkiminen merkkinä muille, että "nyt seurataan jälkiä = neiti etsivä työssä". Pitää olla tarkkana, sillä voi olla, että Joulupukin pajassa vinkki otetaan huomioon ja ompelukoneessa surautetaan Siirin iloksi työviitta :-) etsijäkoiramerkein....kuin Team-Ahman pojat telkkarissa....

Metsän sokkeloissa kaverien kanssa

Siiri kulkee tyytyväisenä kouluttajan ja isännän kanssa kohti metsän saloja. Talven ensimmäinen kylmä päivä torjuttiin kunnon takilla. Piilossa mutkien ja matkan takana on kurssikaveri Iines. ...toisinaan taas Pete-villis tai Ansa-rottis. Kun oma vuoro maalina koittaa, Siiri osaa olla hiiren hiljaa kuusen takana odottamassa "löytämistä". Kaikki kurssikaverit ovat vuorollaan toistensa palveluksessa. Siirillä riittää energiaa ja intoa vaikka muille jakaa. Jokainen harjoituskerta on hauskaa täynnä ja alkeiskurssin jäljen seuraaminen ei tuota ongelmia :-) Miksiköhän etsijäkoirien pitäisi olla Kennelliiton kannanoton mukaan ainoastaan palveluskoiraroduista ---- kysyvät Siiri ja kumppanit. Ihmisten kummallista taipumusta rasismiin :-(

Iines

Neiti etsivä

Siirin etsijäkoira-alkeiskurssin toinen tapaaminen on takana. Nyt löytyi 100% idea koko juttuun! Siiri meni kiskoilla jälkeä pitkin ja kun ilmavainu tuli kuvaan, se saattoi oikaista suorita reittiä rottistytön piilopaikalle. Tunnit kuluivat loskaisessa metsässä välillä maalina istuen ja välillä jälkeä seuraten. Ainoa "yllätys" oli se, että Siiri ei ollut harjoitusten jälkeen(kään) lainkaan väsynyt, vaan sama meno jatkui kotona kuin aina aikaisemminkin. Sille on varmaan asennettu koirapentutehtaalla ydinkäyttöinen ekstrapatteri turkin uumeniin, sillä mikään ei saa energiaa edes heikkenemään - saati loppumaan.

Kuvassa Siiri on rennosti käsivarrella, johon se sijoitti itsensä omalla rakastettavalla tavallaan venytellen kun sen piti jäädä itse asiassa tuoliin istumaan. Se roikkuu mukana kuin apinan poikanen mitä kummimmissa asennoissa - luottamus on 300% luokkaa aina ja kaikkiin ihmisiksi kutsuttuihin :-)