Hajustaminen jäi päälle

Siirillä on lepo samanlaista luottamusta kuin koko elämä. Se asettautuu mukavasti minne kunne keksii ja sitten unijukka yllättää. Jäljestämisestä on tullut jo elämäntapa, sillä Siiri kulkee kirsu maassa lenkin kuin lenkin. Askellusta säestää kunnollinen tuhina ja röhkiminen merkkinä muille, että "nyt seurataan jälkiä = neiti etsivä työssä". Pitää olla tarkkana, sillä voi olla, että Joulupukin pajassa vinkki otetaan huomioon ja ompelukoneessa surautetaan Siirin iloksi työviitta :-) etsijäkoiramerkein....kuin Team-Ahman pojat telkkarissa....

Metsän sokkeloissa kaverien kanssa

Siiri kulkee tyytyväisenä kouluttajan ja isännän kanssa kohti metsän saloja. Talven ensimmäinen kylmä päivä torjuttiin kunnon takilla. Piilossa mutkien ja matkan takana on kurssikaveri Iines. ...toisinaan taas Pete-villis tai Ansa-rottis. Kun oma vuoro maalina koittaa, Siiri osaa olla hiiren hiljaa kuusen takana odottamassa "löytämistä". Kaikki kurssikaverit ovat vuorollaan toistensa palveluksessa. Siirillä riittää energiaa ja intoa vaikka muille jakaa. Jokainen harjoituskerta on hauskaa täynnä ja alkeiskurssin jäljen seuraaminen ei tuota ongelmia :-) Miksiköhän etsijäkoirien pitäisi olla Kennelliiton kannanoton mukaan ainoastaan palveluskoiraroduista ---- kysyvät Siiri ja kumppanit. Ihmisten kummallista taipumusta rasismiin :-(

Iines

Neiti etsivä

Siirin etsijäkoira-alkeiskurssin toinen tapaaminen on takana. Nyt löytyi 100% idea koko juttuun! Siiri meni kiskoilla jälkeä pitkin ja kun ilmavainu tuli kuvaan, se saattoi oikaista suorita reittiä rottistytön piilopaikalle. Tunnit kuluivat loskaisessa metsässä välillä maalina istuen ja välillä jälkeä seuraten. Ainoa "yllätys" oli se, että Siiri ei ollut harjoitusten jälkeen(kään) lainkaan väsynyt, vaan sama meno jatkui kotona kuin aina aikaisemminkin. Sille on varmaan asennettu koirapentutehtaalla ydinkäyttöinen ekstrapatteri turkin uumeniin, sillä mikään ei saa energiaa edes heikkenemään - saati loppumaan.

Kuvassa Siiri on rennosti käsivarrella, johon se sijoitti itsensä omalla rakastettavalla tavallaan venytellen kun sen piti jäädä itse asiassa tuoliin istumaan. Se roikkuu mukana kuin apinan poikanen mitä kummimmissa asennoissa - luottamus on 300% luokkaa aina ja kaikkiin ihmisiksi kutsuttuihin :-)

Valkoinen ihme

Jokavuotinen lumen ihme on koettu ja haistelussa tarvitaan uutta tekniikkaa - tarkkuutta ja syvän kontaktin välttämistä :-)

Etsijäkoiraoppilas-Siiri

Siiri on avannut koulutustilinsä eilen. Ensimmäinen etsijäkoiraoppitunti maastossa on takana ja Siiri on kiitänyt sujuvasti ryteikössä kymmenen metrin pituinen liina perässään hakien huolellisesti piiloutunutta 40kg kokoista rottistyttöä! Pete-villakoira löytyi helpommin, sillä sen "katoamiseen" sai näköhavainnon. Rottis sen sijaan sai piiloutua rauhassa emäntänsä kanssa. Energiaa Siirissä on vaikka muille jakaa. Illalla ei näkynyt väsymyksen merkkiäkään, vaan meno oli samanlaista kuin muinakin iltoina. Ehkä sitten kun ollaan käyty koko kurssi ja josko vaikka oltaisiin kunnolla sitten harjoitusringissä jäsenenä ja....sitten....ja....kun.....jos.....vaikka.....

Markkinoilta tarttunut poutapilvi :-)

Aikokin löysi poutapilven tänään :-) Ulkona sataa ja myrskyää, mutta ei huolta, sillä lammastalja on pehmoinen ja nautinnollinen.

Syksy koittaa ja oli aika hankkia uudet lammastaljat vuoden aikana viruneille. Aiko on lisäksi tehnyt askareitaan ja paloitellut melkoisia osia vanhoista taljoista. Siiri on kuin poutapilvellä uuden taljan syleilyssä. Antaa talven tulla!

Taas kulkee

No niin, jo löytyi Siirillekin makupalaa. Luomu-Limousine-Lehmää sekä jauhelihana että rustoluina :-) Onneksi on monipuolisia ystäviä, joilla on ostopaikat tiedossa. Siiri, Vappu ja Aiko tuijottavat minua kuin puolijumalaa kun palottelen kirveellä isoja rustoluita sopiviksi annospaloiksi. Jeeeeeeeeee.......koiranelämää.