Etsijäjoukon harjoittelua

Taas on harjoittelupäivä takana. Siiri ja Vappu ovat (äitini sanoja lainaten) aamusta alkaen kuin "seinästä repäistyjä". Levotomuus tarttuu kaikkiin ja kun sitten lopulta koittaa aika lähteä etsintäHARKKOIHIN, autossa huudetaan häkissä suoraa huutoa niin, että sisäkaton velurit ovat rullalla. Kaikki tuo reuhtominen ja itsensä kiihdyttäminen huimiin sfääreihin ennakoi näemmä selkeää suoritusta etsinnässä :-) ... siis ainakin eilen.

Siiri haistoi maalikoiran pantaa ja sitten se seisoi terävänä paikallaan niin pitkään, että kouluttaja alkoi jo ehdotella erilaisia "istu vieressä ja mennään" -käskyjä. En hennonut sanoa, että turhaan olisivat nuo tarjolla Siirille. Kunhan tuo hetken tuumaa ja sitten menee. Ja niin meni. Kuivalla asfaltilla, taajamassa, kuuden alle kouluikäisen lapsen pöyräkilpailujen maalialueen läpi ja sitten eteenpäin kulmat kulkien tuulessa, joka repi melkein hiukset päästä. Häiriöt eivät haitanneet Siiriä työssä :-)) Se kipitti koko matkan suoraan kuin kiskoilla ja maalikoiran nähdessään seisoi hetken ja sitten olikin makkarahetken aika. Sellaisia. Vappu teki samanlaiset ja sitten joukolla ihan hiljaisina takaisin kotiin.

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa?

No niin, nyt on sitten Aikokin ilmoitettu etsijäkoira-alkeiskurssille. Näinköhän mairea hymy hyytyy suupielistä, kun kysytään palveluhalua ja odotukset toimia kuten IHMISET HÖLMÖT (=IH) odottavat. Se nähdään. Ainakin Aikolla on nenä hallussa ja järki päässä. Koirakolmikkomme smartein jäsen voi vain olla luonteeltaan sellainen, että ei kiinnosta.

Etsintäharjoituksien paras anti on ollut tottuminen "työtilanteessa" toisiin koiriin. Varmaan me IH:t (*selitys yllä :-) käyttäydymme eri tavalla, sillä jopa Siiri on suhteellisen rauhallinen kun se tekee harjoitusta. Kummallista, mutta tosiaan toiminta on asiallista, ammattimaista ja selkeää --- siis ihan totta --- sellaista :-) Jatkoa seuraa kun koulutus on alkanut.

Sama meno jatkuu

Sunnuntaiaamun rauhaa. Siiri on omimmillaan nukkumassa taas kerran rennosti "ison koiran" päällä. Sen luottamus on 150%. Siksi nukkuminen voidaankin lopettaa raukeasti valumalla pää edellä kohti lattia ja luottaen siihen, että joku ottaa kiinni niin, että mitään ei pääse sattumaan.

Siiri ja Vappu ovat molemmat avanneet etsijäkoirakautensa 2011. Yhdet harkat ovat takana. Siiri osoitti selkeästi ammattimaista keskittymistä: yksi pitkä nuukaisu Luna-koiran suojaliivistä ja matkaan. Tassullistakaan ei epäröity kun oli TEHTÄVÄ :-) menossa. Se eteni kuin juna kiskoilla ja pysähtyi tasan tarkkaan paikoilleen osoittamaan maalikoiran metsästä. Vapun harkat eivät menneet yhtä täsmällisesti, sillä vaikka se on perheemme varsinainen nenä- ja ruokatyöläinen, etsiminen ei sujunut ihan häiriöttä. No, seuraavat treenit odottavat ensi viikolla.

Ei uutta aurigon alla

Meillä ei ole mitään uutta kerrottavaa - paitsi, että kun pakkaset vihdoinkin väistyivät, niin ulkoilukin alkoi maistaa eri mittakaavassa kuin ennen... siis Vapulle. Siirihän on ollut ulkona "rajavalvonnassa" läpi talven ja Aiko taas kulkenut lenkkinsä karvatassuillaan kuin ei mitään.

Kuvassa Siiri lepoasennossa rennosti vatukummulla, kuten illalla jo kuuluukin kun päivän askareet ovat ohitse. Pinaattilettu on saatu ja sitä pitää vielä sulatella hetkonen ennen yöunille siirtymistä. Korvatkin ovat rentoina kuin joogin syvämeditaatiossa ikään.

Hyvää karvaista ystävänpäivää

Karvaiset suudelmat Aikolta kaikille - tutuille ja tuleville tutuille. Koiruksemme on kasvattanut hetkessä kunnolliset karvavarpaat pakkaskelien ulkoilua ajatellen. Viittoja tai muita kummajaisia kun ei Aiko suostu edes ajattelemaan. Kerran on kokeiltu ja silloin sain vetää koiraa kuin haravaa perässä.

Hormoneja ja hiljaiseloa

Vaihtelevat pakkaset ovat hankaloittaneet etsijäkoira-alokkaittemme harjoitteluja, sillä -10 pakkasraja on yllättäen ylittynyt aina kun olemme onnistuneesti saaneet ilmoittauduttua treeneihin. Niinpä Vappu ja Siiri ovat sitten remunneet pihalla ja maanneet kotona. Aiko on puuhastellut lempipuuhassaan siirrelleen ja leikkien pehmoleluilla. Sen hoivaamisvietti on yhtä herkkä kuin japanilaisella kainolla koiralla hyvin sopiikin.

Kaikilla kolmella tytöllä on samaan aikaan juoksuaika, ja ilma on sakeana hormoneista. Pihalla ulvotaan poikia susilaumana. Kun ilta tummenee, meno vain kovenee. Onneksi on korkea aita ja naapurustossa ei ole poikakoiria ihan pihan tuntumassa. Olisi siellä ihmeteltävää kun neitomme kutsuvat.

Siirin Joulu

Siirillä on varaa :-) Sen pienessä kehossa asuu ISO ja TERVE ego, joka ei estä joulutamineiden pukemista ja poseerausta ihmiseläinten kummallisiin kortteihin. Päinvastoin. Siiri istuu tomerana paikallaan pipa reippaasti tupsu tähtenä. Siinä olisi ihmiseläimille onnellisuuden opettelun alkeet osa I

Että Joulua vaan itsekullekin ja sellaista.

t.Siiri