Huomaan olevani usein jonkinlainen julistaja. No, julistan taas - enemmänkin itselleni - mutta suureen ääneen kuitenkin.
Olipa kerran Siiri, joka lakkasi syömästä. Ensin se söi vähemmän. Sitten se alkoi tulla vastahakoisesti ruoka-aikana kupilleen. Lopulta se ei tullut enää lainkaan ja menimme sen luo kuppi kädessä. Ihan viimeksi yritimme houkutella sen syömään edes vähän.
Kukkani kärsivät Siirin syömisestä. Se ahmi muraattia ja oksensi lehdet matolla. Seurasi nuhteluita. Sitten syömisestä tuli muka krantun koiran syndrooma. Muistelimme monia saamiamme ja kuulemiamme juttuja siitä, miten koira alkaa valita ruokaansa ja syö vain herkkuja eikä maista ns. normaalia ruokaa. Niin mekin ajattelimme ja mietimme, miten pitkään Siiri voisi olla syömättä laihtumatta rangaksi.
Jokin kuitenkin muistutti meitä siitä, että nuo kaikki olivat taas kerran nokkelien ja kaikkitietävien ihmisten ajatuksia. Koirat eivät ehkä kuitenkaan mieti moisia syy-seuraussuhteita. Vai miettivätkö?
Veimme Siirin osaavalle eläinlääkärille, sillä ruoaksi ei kelvannut enää kuin naudan kuivamaha ja kuivatut kalat. Mikään muu ei maistunut. Siiri todettiin periaatteessa terveeksi. Vain pieni lämmönnousu oli ainoa indikaatio mahdollisesta vaivasta. Onneksi osaava eläinlääkäri antoi antibioottikuurin ja kipulääkekuurin. Meni useampi päivä ja ihme alkoi sarastaa. Siiri alkoi piristyä. Sen kierrokset lisääntyivät ja ruoaksi kelpasi kypsä kana...sitten muutakin ja nyt jo kaikkea kuten ennen.
Meidän oppimme oli kova. Jos koira on terveenä vilkas kuin elohopea, nopea kuin elosalama ja reipas kuin elohiiri niin on vaikeaa huomata ja verrata sen tilannetta ns. tavallisen temperamentin omaaviin muihin koiriin kotona. Nyt kun Siiri on taas oma itsensä se kiitää hankikantoa kuin musta kostaja ovelta aidalle. Sisään tullessa se oikaisee vauhdilla sohvan selkämyksen yli ja rientää suukottamaan ihmishölmöjä - hävitäkseen pallon perässä toiseen huoneeseen.
Vannomme, että emme enää koskaan sorru tulkitsemaan koiran käytöstä ihmisen normein. Jos koira ei syö, se ei ole kranttu, vaan kyseessä voi todella olla sairaus. Jokainen olennainen muutos reippaan ja hyväluontoisen koiran tekemisessä on merkki jostain muusta kuin "pelaamisesta ja näyttelemisestä tai oveluudesta". Edelliset toiminnot ovat ihmisen toimintoja, vaan eivät koirien. Kuvassa Siiri lepäilee jo taas terveenä lempipaikallaan ja sulattelee aamiaista ihmishölmön kainalossa.
