Kesä - ja elämä - on rentoutumista

Siiri oppii nopeasti ihmisten puuhista. Se on alkanut järjestellä tyynyjä meidän Hölmöjen tavoin kasoihin ja sitten se valitsee sopivan rennon asennon joko tyynyn päältä, osaksi tyynyihin nojaten tai miten kuten kulloinkin sopivaksi katsoo. Uni on taas kerran makeaa ja syvää kun keho lepää anatomisesti oikein?

Kesä on sujunut entiseen malliin muutenkin. Aikolla oli kahden kuukauden ajan massiivinen karvanlähtö ja kylvimme haahtuvissa. Linnut saivat joka-aamuisen karvapallonsa pesän pehmikkeiksi kun harjasin Aikoa furminaattorilla. Nyt on koiru timmissä kunnossa kun aluvilla on tiessään. Kun se kasvaa takaisin, naapurit taas kyselevät kainosti: taitaa olla Aiko hieman tuhdissa kunnossa. Kerrankin on koira, joka todella kasvaa silmissä karvapeitteensä myötä.

Terveysrintamalla ei uutta - kaikki kunnossa ja mitään ei ole kärsitty. Vain kynsien leikkuu on ainainen rumba. Aiko on ainoa helppo, sillä sen kynnet ovat vaaleat ja verisuoni näkyy hyvin. Toista on Siirillä ja Vapulla, joilla onkin aivan mustat kynnet. Pari virhemittaa on kärsitty ja siksi kuivakalapalkintoja menee liukuhihnalta kun kynsihuolto on menossa.

Koirilla on ollut hyviä doggysittereitä kotona ja sama meno jatkuu. Selvästi niille on mukavinta olla kotona ja joku pitämässä hauskaa koiraleikkiseuraa. Kiitos paikallisen 4H toiminnan, taso on ollut todella hyvä ja tytöt mukavia ja ammattitaitoisia :-)

Kampaajan käytyä




 

Tuoliin tunkijat

Meillä koirat tunkevat syliin heti kun ihmispoloinen saa takamuksensa tuoliin. Kuin varkain alkaa koiruja tiputtautua syliin hämähäkkien lailla. Siiri erityisesti hiipii hidastetuin liikkein kohti maalia. Sen toimintaa on mielenkiintoista seurata: Siiri katselee vaivihkaa muualle ja esittää jonkinasteista "kissakoiraa" asetellen varovasti tassu kerrallaan ja kehonsa painoa siirtäen itsensä KOHTEEN syliin. Hetken kuluttua se on kellahtanut selälleen vaturapsuasentoon tai kauniille kerälle - kuin olisi asunut paikallaan koko elämänsä ajan. Ihmiset ovat niiden mielestä melko harmittomia makuualustoja - oli sitten kyseessä perheenjäsen tai kylään piipahtanut tuttava. 

Takkuturkkien sarja jatkuu

Laumamme Johtajatar - Vappu kuvassa. Sen(kin) turkki on kuin karvakasa, mutta minkä voit kun talvi on ja lämpö on tärkeää. Ehtii sitä keväällä sitten siivota turkkeja kun aurinko paistaa ja voi lämmitellä patiolla kevään ensimmäisten kauniiden päivien aikana. Sitä ennen ollaan kuten talossa on tapana - rennosti ja sikin sokin :-)

....ai niin.....

Aiko pyysi vielä kertomaan - lainaten jotain sarjakuvapiirtäjää - että tämän vuoden toive olisi kaikkien kolmen osalta "koiran taivas, eli yksi pitkä, loputon vaturapsu".

terveisin, Vappu-k, Siiri-k ja allekirjoittanut Aiko-k

Terveisiä myös Siiriltä - joka on edelleen turkkinsa kanssa kuin jonkinasteinen lattiamoppi. Pakkaset ovat olleet sen verran kovia rajavartiallemme, että en ole nyppinyt vanhaa pintakarvaa pois. Siirin turkinhoito on onneksi helppoa - kun sen aika on - sillä sekä koira, että karvapeite ovat myönteisiä ja vanha karva lähtee helposti.

Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille!

Aikolla alkoi uni paikaa jo kymmenen aikoihin kun ensin oli todettu, että rakettien paukuttelusta ei ole vaaraa laumalle. Siiri ja Vappu ottivat tottuneesti vuoden vaihtumisen vastaan - ne nukkuivat! Sen verran katsomme koirien perään, että kukaan ei ole pihalla ulkona yksin kun rakettiaika on. Koskaan ei voi tietää, lentääkö jostain räjähde suoraan omalle pihalle. Se olisi liikaa jo konkarikoirillekin.

Sataa vettä ja piha on lasinen liukumäki kadun puolelta. Sisäpihalla on vielä talven tuntua. Aikolla on vatsapuolella talvikarva ja varpaiden väleissä turkisvuoraukset, jotta voi huoletta kulkea tai istua -20 asteen pakkasessa. Ulvominen kovalla pakkasella on hauskaa, sillä kun nostaa kuonon kohti taivasta ja antaa mennä, kirsusta ylöspäin syntyy pieniä pilvipalloja kuumasta ilmasta. Kerrankin ulvontaa voi kuulemisen lisäksi myös katsoa.