perjantai 14. tammikuuta 2011

Hormoneja ja hiljaiseloa

Vaihtelevat pakkaset ovat hankaloittaneet etsijäkoira-alokkaittemme harjoitteluja, sillä -10 pakkasraja on yllättäen ylittynyt aina kun olemme onnistuneesti saaneet ilmoittauduttua treeneihin. Niinpä Vappu ja Siiri ovat sitten remunneet pihalla ja maanneet kotona. Aiko on puuhastellut lempipuuhassaan siirrelleen ja leikkien pehmoleluilla. Sen hoivaamisvietti on yhtä herkkä kuin japanilaisella kainolla koiralla hyvin sopiikin.

Kaikilla kolmella tytöllä on samaan aikaan juoksuaika, ja ilma on sakeana hormoneista. Pihalla ulvotaan poikia susilaumana. Kun ilta tummenee, meno vain kovenee. Onneksi on korkea aita ja naapurustossa ei ole poikakoiria ihan pihan tuntumassa. Olisi siellä ihmeteltävää kun neitomme kutsuvat.

torstai 16. joulukuuta 2010

Siirin Joulu

Siirillä on varaa :-) Sen pienessä kehossa asuu ISO ja TERVE ego, joka ei estä joulutamineiden pukemista ja poseerausta ihmiseläinten kummallisiin kortteihin. Päinvastoin. Siiri istuu tomerana paikallaan pipa reippaasti tupsu tähtenä. Siinä olisi ihmiseläimille onnellisuuden opettelun alkeet osa I
Että Joulua vaan itsekullekin ja sellaista.
t.Siiri

torstai 25. marraskuuta 2010

Suurvalta ja muita juttuja




Koiruksemme - kotoisasti: Kissukoira tai Tessu sai aivan uuden merkityksen, sillä vierailtuamme japanilaisessa majatalossa tulimme keskustelleeksi Daikoku nimestä. Sellaisenaan se merkitsee japaniksi SUURVALTAA. Niinpä, nimi on enne? Aikon oma valtakunta kotona ja elämä kuninkaallisena on tullut arjeksi. Siinä missä sirot eleet ja hienovarainen etäisyys vieraisiin on totta - on samassa karvasäkissä myös voimakas ja valtaa helposti käyttävä persoonapuoli. Soma paketti ja älyllisen haasteen joka päivä hauskalla tavalla tuottava. Lempinimi Aiko on taas puolestaan "Rakastettu lapsi".
Toinenkin mukava juttu on saatu maaliin: Vapusta(kin) tuli etsijäkoira-alkeiskurssin käynyt tyttö. Sen mieleen ovat kielileike ja hyvä koirusjälki metsässä.


tiistai 2. marraskuuta 2010

Kummajaisia :-)

Siiri, perheemme kummajainen :-) nukkuukin omalla tavallaan sylissä. Kirsu kämmenen sisään ja syvään uneen turvallisesti sylissä.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Etsijäkoiraserkukset

Vappu on siis kuvassa ruopinut maan muralle, sillä treenit odottavat ja joka puolella on IHANIA koiria etsittäviksi. Se ei malta pysyä karvapuvussaan kun harkat odottavat.

Siiri suoritti alkeiskurssin hyväksytysti samaisena päivänä ja nyt sille aukenivat treeniringin salat - Jasun ryhmässä todennäköisimmin. Siiri muisti vuoden takaiset jutut hyvin ja nyt sitten aletaan kokeilla monimutkaisempia juttuja. Vapulla on vielä perusharkkoja edessä - eli perheen autolliset kuljettavat jatkossakin "tyttöjä harkkoihin" viikonloppuisin.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Neiti etsivä - II

Syksy etenee ja aika rientää käsistä. Vappu aloitti uuden harrastuksen - etsijäkoirakoulutuksen. Ekat harkat ovat takana ja sitten onkin taukoa, sillä Helsingin seudulla on reipas kennelyskäepidemia ja treenikavereita on ns."kaatunut petiin". Meillä koirat elävät nunnaluostarielämää, joten tartunnat ovat minimissä. Hyvää varmaan siinä mielessä ja tässä tilanteessa :-) Emme myöskään suosi "meidän koira haluaa vain moikata teidän koiraa" -tyyppisiä "laitetaan kirsut yhteen" -tervehdyksiä kadulla kulkiessa.

Vappu saattaa kehittyä riittävän hyväksi etsijäksi, sillä sen rajaton ruokahimo saa sen seisomaan vaikka päällään tarvittaessa. Pienen epäselvyyden jälkeen sille valkeni ensimmäisessä harjoituksessa, mistä on kyse. Tuon välähdyksen jälkeen se meni toiselle jäljelle kuin juna ja vaikka "ohjaaja/minä" en millään uskonut, että maalikoira on jyrkän ryteikkörinteen alareunassa (=eihän tuonne mene erkkikään - eikä tuollaiseen paikkaan mene kukaan alkeiskurssilla maaliksi - eikä tuolla oleminen ole sovitun matkan päässä olemista) .

maanantai 27. syyskuuta 2010

Despi ja tyttöjen elämää

Voi epätoivo pientä koirarukkaa. Huokaukset kaikuvat pienen vikinän kera, kun Aiko hoitaa omassa pedissään pehmolelu lehmu-lehmää. Sen äidinvaistot ovat heränneet suuren hormonimyrskyn kera ja nyt tuskin piipahdetaan ulkona. Ainoa vaihtoehto on ottaa "poikanen" mukaan ja sitten leikkiä nopeasti pallolla. Sitten taas takaisin pesään. Jopa herkkupalat jätetään syömättä ja ne kätketään pesän patjan alle odottamaan pennun nälkää.

Ooooh, menisipä tämä tyttöjen juttu jo ohitse ja tulisi Aiko takaisin reippaana itsenään runollisen haikailijan sijasta :-) Toinen vaihtoehto olisi saada pentuja, mutta se onkin sitten isompi asia koko muulle perheelle....