Esikuvan voima

Meille tuli isosta ruotsalaisesta huonekalujätistä Aikon hoivattavaksi Rätsä eli pikkuruinen pehmohiiri. Aikohan on tunnettu siitä, että se nauttii yli kaiken kaikesta pehmeästä hoivattavasta. Rätsä toivotettiin tervetulleeksi kattavalla shibatanssilla ja päiviä kestävällä hiirulin joka-paikkaan-kantoprojektilla.

Esimerkin voima oli arvaamaton. Iltana yhtenä Aiko palasi sisäpihalta ja se laittoi tuttuun tapaan käytävän matolle hiirulin. Ooooops.... tuolla hiirulilla olikin varpaat ja karvaton häntä! Aiko oli ihmeissään kun se yhdessä hujauksessa vaihdettiin kemilliseen korvikkeeseen :-) dental-stixiin.

Tassut nipussa

Vakiokamaa - koirat repsottavat pörröturkkeina talvipäivän aamuna lämpöisellä pedillä. Sen sijaan vakiokamaa ei ole se, mitä luin muutama päivä sitten shibayhdistyksen keskustelupalstalta. Siellä joku kyseli neuvoja suunnitellessaan pennun hankkimista. Kirjoittaja kysyi kokemuksia siitä, miten shiba viihtyisi häkissä hänen työpäivänsä ajan kotona. Joku vastasi siihen - minusta ainoalla oikealla tavalla - lainaamalla suoraan lakitekstiä, jossa häkissä pitäminen on rajattu vain ja ainoastaan erityistilanteisiin, valvotussa ympäristössä ja minimiajan. Tuon vastauksen luettuaan, alkuperäinen kysyjä totesi yksikantaan, että hän tietää monta häkin käyttäjää, joilla ei ole ollut mitään ongelmia ja miten koti on säilynyt rikkoontumatta.

Joopa joo. Miten voisi vääntää rautalangasta vastauksia ihmisille, jotka ovat kuin vieraalta planeetalta? Pitäisi varmaan ensin keskustella siitä, miksi ylipäänsä hankkia koira, jos se ei voi elää maksimaalisen normaalisti ---- vaikka ihminen on vanginnut sen itsekkäästi huvikseen, hyödykseen tai muuten vaan. Olin koko kirjoituksesta niin ärsyyntynyt, että teki mieleni vastata: "kasva aikuiseksi, mene töihin, ansaitse sen verran rahaa omien menojesi kattamisen lisäksi, että voit käyttää häkkiin suunnittelemasi rahat palkataksesi koirallesi ulkoiluttajan keskellä päivää. Tuo toiminta tukisi suomalaista kansantaloutta, opettaisi uusille nuorille työn tärkeyttä ja antaisi taskurahaa laajalle sukupolvelle --- vaikka sitten 4H-nuoria.

Terveisiä koiraplaneetalta

Täällä taas! Aiko olkoon laumamme edustaja talvikuvissa, sillä oli sen vuoro leikkiä lumileikkejä kun painimme valkoisen massan kanssa lapioin ja lumilingon avulla. Koirilla on jokatalviseksi muodostunut juoksurata aidatulla takapihalla ja kiirettä pitää pallon kanssa - ainakin Siirillä.

Aikolla on turkki vaihtunut parahiksi kohtaamaan talven haasteet. Vapulla ja Siirillä puolestaan sellaiset turrikat päällä, että ei paremmasta väliä. Borderterrierien alkuperämaassa oltaisiin varmasti tyytyväisiä jos näkisivät nuo "villielukat" mahtavine karvoineen. Jokainen koira on syönyt kuivattua kalaa jo kolmatta vuotta välipaloina ja se näkyy turkissa ja voinnissa. Muutenkin meillä ollaan oltu perinteisen terveitä.

Syksyllä Vappu ja Siiri kävivät eläinlääkärissä hammaskivihoidossa. Eka kerta kumpaisellekin. Ei ollut paljoa putsattavaa. Liekö syy Plaque offin säännöllisen syötön koko niiden elämän ajan. Saimme sitä aikanaan Ruotsista hakiessamme Siirin sieltä samasta kennelistä kuin Vapunkin kuusi vuotta sitten. Aikolla hampaat ovatkin valkoiset ja puhtoiset. Toinen, mikä voi olla vaikuttava asia on, että kukaan kolmesta ei ole koskaan syönyt viljoja sisältäviä koiranruokia ja lisäpaloina on vain kuivaa vatsaa tai dental-stix noin kerran päivässä.

Siinä olivat terveysuutiset - kuin presidenttiehdokkailla - terveitä ollaan oltu eikä mitään näköpiirissä. Juoksut olivat kaikilla samaan aikaan ja meno oli sen mukaista. Mietimmekin, että olisi todella vauhdikasta jos jokainen saisi pennut samaan aikaan :-) Eipä ole kuitenkaan sulhoja sallittu ja elämä soljuu koiraluostarissa entiseen malliin.

Matkalla

Kesä on matka-aikaa. Kolme koiraa ja asuntoauto on haaste, sillä Aiko vaatii oman erillisen tilansa muilta. Siiri rakastaa kulkemista. Sen sielu on vaeltajan ja mikään matka ei ole kyllin pitkä taltuttaakseen Siirin uteliaisuutta. Aina välillä tosin väsy voittaa ja silloin syli maittaa.

Etsintäharjoitukset alkoivat syksyn osalta tänään. Vappu haki ja Siiri oli rekrytoitu maalikoiraksi kolmen kilometrin hakuharkkaan toiselle koiralle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kesä rientää kohti viilenevää syksyä. Vielä on kuitenkin aurinkoisia päiviä jäljellä. Koirat ovat olleet pahimmat helteet sisällä ilmastoidussa viileydessä. Jos yritti houkutella niitä kävelylle, ne katsoivat kuin sanoen: "mene Sinä vain jos Sinulla on jotain asiaa tuonne leivinuuniin". Vappu ja Siiri saivat ansaitsemansa ammattimaisen turkinsiivouksen ja nyt on jo ehditty kasvattaa kunnollinen peruskarva uudelleen - myös Aiko - joten talvi voi huoletta tulla.

Lepo on aina paikallaan. Hetken voi toteuttaa vaikka ihmisen sängyssä tai sitten vain repsahtaen juuri palasiksi askarrellun talouspaperirullan viereen. Leikki, lepo ja syöminen muodostavat pyhän kolmiyhteyden koiriemme elämässä. Syksy tuonee taas mukavat etsintäharjoitukset - kunhan vain saamme aikaa ja säät ja sallivat. Onneksi kaikilla on perusdiplomit kasassa ja voi alkaa pyöriä treeniringeissä. Tavoitteena on naivisti tuottaa koirille hauskaa - ja sitä se on - reaktioista päätellen. Siiri torin jäljestää aina kotipihallamme ja siilit saavat kyytiä.

Estijäkoirakolmikko ja tyttökoirien elämää

Aiko on saanut kolmantena koirana valmiiksi etsijäkoira-alkeiskurssinsa. Nyt kaikki kolme ovat iskussa treenirinkeihin....jos vain pääsemme niihin, sillä usein samasta perheestä ei saakaan olla mukana kahta koiraa ja kahta ohjaajaa.....sääntöjä sikiää sitä mukaa kun harrastus alkaa saada suosiota.

Siirillä on puutarhassa aina rajattomasti touhuttavaa. Kaikki aidan takana kulkevat pitää tarkistaa ja pensaiden alla on rajattomasti piilopaikkoja ja puuhattavaa. Kesä on koirille nautinnollista aikaa.

Aiko on vihdoinkin saanut jokavuotisen karvanlähdetysprojektinsa melkein päätökseen ja kaiken alta on kuoriutunut hoikka koira. Nyt voikin alkaa taas kasvattaa uutta alusvillaa kun ihokin on vaihdettu hilseilevän alusvillan kanssa.

Pihallamme on ollut varispariskunta pentunsa kanssa. Yhteiselo muuttui taisteluksi kun yritimme säästää poikasen henkeä lintupaisteja pyydystävältä tyttökoiratriolta. Varikset olivat sitä mieltä, että hyökkäys on paras puolustus. Sain äkäisen variksen kimppuuni ja päähäni kaksi haavaa ja kynsimäjäljet. Samana päivänä pariskunta seurasi minua kadulla pitkän matkaa hyökkäillen Siiriä ja Vappua ja minua kohden kun luulimme menneemme turvalliselle alueelle kävelylle.

Tuon episodin jälkeen kuljimme kolmisen päivää harava kädessämme omalla pihallamme. Kerroimme tosin naapureille syyn outoon käytökseemme, jotta saisimme maineemme pysymään joten kuten pinnan päällä. Siiri kulki pitkin pihan reunoja ja pensaiden alusia. Sekään ei juossut enää reippaasti haukkuen, vaan luimuili pitkin nurkkia. Kotimme ja pihamme oli vallattu! Ainoa keino oli ottaa käsineet käteen, siepata variksen poikanen ja heittää se kerta kerran jälkeen aidan yli naapureiden pihalle. Onneksi se kasvoi lopulta lentokykyiseksi ja nyt taas meillä on rauha - ja HELLE!