Kevään valoa ja levon rauhaa

Jos kevättä on se, että vesi virtaa ja lepoa piisaa, niin kevät on meillä nyt! Turkeista on yritetty nypiä pahin takkukarva pois, mutta vielä(kin) riittää karvapalloja pitkin ja poikin kotia. Tyttöjen parrat ovat haastavin hoidettava. Revi siinä sitten kynsin ja hampain toisen harmaita turpahaivenia :-) En osaa enkä raaski. Siirillä on jo kohta niin pitkät haituvat, että se muistuttaa kiinalaista munkkia pitkine viiksineen.

Luolakoira henkeen ja vereen

Vain mielikuvitus on rajana kun Siiri etsii luolakoiramaisesti nukkumapaikkoja. Erityisen suosittuja ovat "isojen koirien" vaatteet, pehmeät peitot ja mikä tahansa rakennelma, josta voi tehdä nukkupesän. Siiri on puikahtanut villiksen alle ja nukkuu siellä sikeästi pitkän tovin.

Ystävä kallehin

Erityisesti Vappu menetti ihmiskavereistaan kaikkein parhaimman, kun Jorma kuoli maaliskuun alussa syöpään taisteltuaan tautia vastaan useita vuosia. Hautajaiset eilen ja nyt ilman tärkeää ystävää Vappu-koirus. Oli aina ilo katsella noiden kahden tapaamisia: hillitön ilo, riehuminen ja totaalinen antautuminen jälleennäkemisen ilolle. Riemulla ei ollut rajaa - puolin ja toisin. Vappu oli tottunut jo pennusta vierailemaan Jorman luona. Siellä oli tarvittaessa myös yöpaikka jos olimme matkoilla. Kaikkea kivaa tapahtui noina kertoina: Vappu näki paljon muita koiria, leikki lasten kanssa ja nautti ollessaan lellitty ainokainen.

Sairaus kävi loppuaikana Jorman voimille niin, että tapaamisia ei enää ollut. Kuin viimeisenä viestinä jo kuoleman tiedon jälkeen eräänä iltana Vappu ryntäsi ulko-ovelle. Se riehui innoissaan ja taukoamatta villiten Siirinkin samaan riemuun. Kun menimme ovelle, siellä ei ollut ketään - ei ainakaan ihmissilmälle nähtävää.

Susi nukkuu

Kun ulkona tuiskuaa ja pakkasta on enemmän kuin kotitarpeiksi, Aiko ja muut koirukset nukkuvat - pitkään ja sikeästi :-) Talvella suuri osa ajasta kuluu olosteluun. Venytellään, syödään makupala ja NUKUTAAN.

Aurinkokylpyjä

Kevät on kääntytynyt jo voiton puolelle ja kun on paksu turkki niin voi huoletta pysähtyä pieneksi hetkeksi kuono kohti aurinkoa :-) Ei silti, rusketus ei ole tavoitteena - kunhan vain hieman häikäisee kesken kauniin päiväkävelyn.

Aiko 2-v

Synttärisankari on tänään elänyt jälleen onnellisen kotipäivän :-) Kolme ylimäääräistä lihapullaa juhlisti kahden vuoden kilometripylvään koirulin elämässä. Aiko on tasoittunut ja kehittynyt tasaisesti ja se on mitä älykkäin koiratyttö. Kommunikointi sujuu pienin elein ja kuiskauksin kävelylenkeillä. Aiko on aina ottanut kontaktia mielellään ja sen kanssa kokee olevansa yhdessä kävelyllä. Reitin valinnassa sekä ihmiseläin että koiratyttö tekevät yhdessä valintoja eikä ongelmia ole ollut. Aikoa on helppo pitää fleksissä, sillä se ei koskaan vedä hihnassa - sitä ei ole opetettu tuohon huomaavaiseen tapaan, vaan se on sille luontaista. Samoin sanat "reuna, yli, odota jne." olivat heti selviä ja Aiko toimii mielellään yhteistyössä.

Mitä tänään syötäisiin?

Kun elämä on taas palannut arkisiin uomiinsa, voikin alkaa pohtia, mikä maistuu koiralle? Vastaus on: melkein kaikki. Vappu on kieltäytynyt ainoastaan raasta maksasta. Siiri on paljon valikoivampi - ei aina, mutta joskus. Aiko on taas kovin tarkka kaiken uuden suhteen. Kaikille maistuu appelsiini, vihannekset, leipäjuusto on suosikki ja ylitse kaiken on kuitenkin pinaattiohukainen. Kun vaalean vihreän lätyn vielä lämmitää pikkuisen niin se on kaikkien herkku!

Kuvassa Siiri esittää epätoivoista kun se vieressä syödään leipäjuustoa :-)