Valkoinen ihme

Jokavuotinen lumen ihme on koettu ja haistelussa tarvitaan uutta tekniikkaa - tarkkuutta ja syvän kontaktin välttämistä :-)

Etsijäkoiraoppilas-Siiri

Siiri on avannut koulutustilinsä eilen. Ensimmäinen etsijäkoiraoppitunti maastossa on takana ja Siiri on kiitänyt sujuvasti ryteikössä kymmenen metrin pituinen liina perässään hakien huolellisesti piiloutunutta 40kg kokoista rottistyttöä! Pete-villakoira löytyi helpommin, sillä sen "katoamiseen" sai näköhavainnon. Rottis sen sijaan sai piiloutua rauhassa emäntänsä kanssa. Energiaa Siirissä on vaikka muille jakaa. Illalla ei näkynyt väsymyksen merkkiäkään, vaan meno oli samanlaista kuin muinakin iltoina. Ehkä sitten kun ollaan käyty koko kurssi ja josko vaikka oltaisiin kunnolla sitten harjoitusringissä jäsenenä ja....sitten....ja....kun.....jos.....vaikka.....

Markkinoilta tarttunut poutapilvi :-)

Aikokin löysi poutapilven tänään :-) Ulkona sataa ja myrskyää, mutta ei huolta, sillä lammastalja on pehmoinen ja nautinnollinen.

Syksy koittaa ja oli aika hankkia uudet lammastaljat vuoden aikana viruneille. Aiko on lisäksi tehnyt askareitaan ja paloitellut melkoisia osia vanhoista taljoista. Siiri on kuin poutapilvellä uuden taljan syleilyssä. Antaa talven tulla!

Taas kulkee

No niin, jo löytyi Siirillekin makupalaa. Luomu-Limousine-Lehmää sekä jauhelihana että rustoluina :-) Onneksi on monipuolisia ystäviä, joilla on ostopaikat tiedossa. Siiri, Vappu ja Aiko tuijottavat minua kuin puolijumalaa kun palottelen kirveellä isoja rustoluita sopiviksi annospaloiksi. Jeeeeeeeeee.......koiranelämää.

Siiri ja ruokailu

Siiri päätti, että tehdastekoinen koiranruoka saa riittää. Se ei edes maista ainuttakaan raksunappulaa, vaan kävelee pois ruokakipolta. Ongelmana on tietenkin se, että Siiri on muutenkin luuta ja nahkaa ja tarvitsee ruokansa. Väliaikaisena ratkaisuna on riisi ja jauheliha. Ruoka ei vain ole kovin monipuolista ja Siiri huomaa heti jos ruokaan on lisätty öljyä tai jotain koiralle periaatteessa hyväksi tarkoitettua lisää.

Siirin ruokailu on näytelmä sinänsä. Riisin jyviä on pitkin ja poikin lattiaa ja kun kuppi on tyhjä, kutsumme paikalle "cleanerin" kun mafiaelokuvissa. Vappu puhdistaa näytelmän roiskeet viimeiseen atomiin saakka. Vaikka CSI:n tutkijat saapuisivat paikalle kemikaaleineen, niin mitään todisteita ei enää löydy. Ammattilainen-Vappu-cleaner asialla :-)

Feminiinistä herkkyyttä

Jos on epäselvää, millaiselta näyttää "erittäin harvinainen feminiininen shiba"(*, niin kuvaajana Jasmine - kiitos - on onnistunut ikuistamaan Aikon herkkyyden. *)japanilainen tuomari Heinolan erikoisnäyttelyssä

Etsijäkoirat ja Siirin haaste

Misumarkkinat on tältä vuodelta katsottu. Aiko ei voi sietää näyttelytoimintaa, sillä ei siinä todellisuudessa olekaan mitään järkeä :) jos minulta suoraan silmiin katsoen kysytään. Häntä nousee jo näyttelyalueen reunalla - huom! pois mennessä, ja se kertoo omaa sanomaansa tuosta ihmisten keksimästä kummallisesta kekkaloinnista.

Mieluiten palkitsemme koiria olemalla niiden kanssa monella tavalla ihan vain arjessa. Onnellisuus näkyy sitten luonteessa, tekemisessä ja terveessä kokonaisuudessa. Jotain hyvää kuitenkin poiki matka Porvooseen näyttelyyn, sillä Siiristä aletaan suunnitella etsijäkoiraa - ainakin alkeisiin mennään, sitten katsotaan, miten ura mahdollisesti jatkuu.

Siirillä riittää energiaa enemmän kuin duracellissa, siksi olisi mukava saada mustalle salamalle hyvä harrastus. Siirin isä Lasse (ruotsalainen) on komea borderuros, joka on ansainnut kannuksia mm. läpäisemällä villisikakokeen. Siiriin - pieneen mustaan hippuseen - on siirtynyt isän komea mieli ja rohkea asenne sekä rakastava luonne. Siiri on koiristamme se, joka ottaa hellyysannoksen ämpärillä joka päivä. Samalla se antaa saavillisen läheisyyttä täysin varauksetta. Kävelyretkillä ja pihalla temmeltäessä Siirillä on aina "projekteja", joissa nenä ja jälki ovat läsnä. Kuvissa Siiri pihallamme - menossa ja tulossa, kuten tapaansa kuuluu.