Misumarkkinat on tältä vuodelta katsottu. Aiko ei voi sietää näyttelytoimintaa, sillä ei siinä todellisuudessa olekaan mitään järkeä :) jos minulta suoraan silmiin katsoen kysytään. Häntä nousee jo näyttelyalueen reunalla - huom! pois mennessä, ja se kertoo omaa sanomaansa tuosta ihmisten keksimästä kummallisesta kekkaloinnista.Mieluiten palkitsemme koiria olemalla niiden kanssa monella tavalla ihan vain arjessa. Onnellisuus näkyy sitten luonteessa, tekemisessä ja terveessä kokonaisuudessa. Jotain hyvää kuitenkin poiki matka Porvooseen näyttelyyn, sillä Siiristä aletaan suunnitella etsijäkoiraa - ainakin alkeisiin mennään, sitten katsotaan, miten ura mahdollisesti jatkuu.
Siirillä riittää energiaa enemmän kuin duracellissa, siksi olisi mukava saada mustalle salamalle hyvä harrastus. Siirin isä Lasse (ruotsalainen) on komea borderuros, joka on ansainnut kannuksia mm. läpäisemällä villisikakokeen. Siiriin - pieneen mustaan hippuseen - on siirtynyt isän komea mieli ja rohkea asenne sekä rakastava luonne. Siiri on koiristamme se, joka ottaa hellyysannoksen ämpärillä joka päivä. Samalla se antaa saavillisen läheisyyttä täysin varauksetta. Kävelyretkillä ja pihalla temmeltäessä Siirillä on aina "projekteja", joissa nenä ja jälki ovat läsnä. Kuvissa Siiri pihallamme - menossa ja tulossa, kuten tapaansa kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti