Aiko oli viikko sitten näyttelyssä. Vastentahtoisuus oli aidosti sekä emännän että Aikon mielessä ja se näkyi ns. kehon kielessä :) Kuola valui sitkona suupielistä kuin kunnon berharndilaisella ja häntä roikkui tiskirättinä perässä. Kun kaikenpuolinen kekkaloiminen kehässä oli ohitse, niin kipin kapin autoon - elämä odotti taas.
Ruotsalainen tuomari lausui: Hyvät mittauhteet, hieno pää ja hyvät silmät ja korvat. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja selkä mutta pitäisi kantaa häntänsä paremmin. Vahva ja voimakas rintakehä. Hieman liikaa painoa ja se häiritsee kokonaisvaikutelmaa ja saa aikaan sen, että liikkeet vaikuttavat raskailta. Tiheä ja hyvä turkki ja hyvä luonne.Oh jaa..... melkoisella joukolla esittäjiä oli joku soma pienen pieni vinkulelu kehässä nyrkissä piilossa. Mutta.....kun Aikon rakkain lelu on MARSU, joka ei mahdu mihinkään :-) Sitä tuskin voi heitellä ja innostaa hännän nostoon. Häntää ei kannata muutenkaan nostaa, jos ei ole syytä. Kuten sellaista, että olisi onnellinen. Painoa Aikolla on tuomarinkin ihastelemien erinomaisten lihasten lisäksi juuri se määrä, mikä on raksuista saatu kerättyä. Missikisat jäävät elämässä kakkoseksi, sillä Marsuleikki ja bodaus voittavat kauniin kuulaassa syksyn säässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti