Etsijäkoiraserkukset

Vappu on siis kuvassa ruopinut maan muralle, sillä treenit odottavat ja joka puolella on IHANIA koiria etsittäviksi. Se ei malta pysyä karvapuvussaan kun harkat odottavat.

Siiri suoritti alkeiskurssin hyväksytysti samaisena päivänä ja nyt sille aukenivat treeniringin salat - Jasun ryhmässä todennäköisimmin. Siiri muisti vuoden takaiset jutut hyvin ja nyt sitten aletaan kokeilla monimutkaisempia juttuja. Vapulla on vielä perusharkkoja edessä - eli perheen autolliset kuljettavat jatkossakin "tyttöjä harkkoihin" viikonloppuisin.

Neiti etsivä - II

Syksy etenee ja aika rientää käsistä. Vappu aloitti uuden harrastuksen - etsijäkoirakoulutuksen. Ekat harkat ovat takana ja sitten onkin taukoa, sillä Helsingin seudulla on reipas kennelyskäepidemia ja treenikavereita on ns."kaatunut petiin". Meillä koirat elävät nunnaluostarielämää, joten tartunnat ovat minimissä. Hyvää varmaan siinä mielessä ja tässä tilanteessa :-) Emme myöskään suosi "meidän koira haluaa vain moikata teidän koiraa" -tyyppisiä "laitetaan kirsut yhteen" -tervehdyksiä kadulla kulkiessa.

Vappu saattaa kehittyä riittävän hyväksi etsijäksi, sillä sen rajaton ruokahimo saa sen seisomaan vaikka päällään tarvittaessa. Pienen epäselvyyden jälkeen sille valkeni ensimmäisessä harjoituksessa, mistä on kyse. Tuon välähdyksen jälkeen se meni toiselle jäljelle kuin juna ja vaikka "ohjaaja/minä" en millään uskonut, että maalikoira on jyrkän ryteikkörinteen alareunassa (=eihän tuonne mene erkkikään - eikä tuollaiseen paikkaan mene kukaan alkeiskurssilla maaliksi - eikä tuolla oleminen ole sovitun matkan päässä olemista) .

Despi ja tyttöjen elämää

Voi epätoivo pientä koirarukkaa. Huokaukset kaikuvat pienen vikinän kera, kun Aiko hoitaa omassa pedissään pehmolelu lehmu-lehmää. Sen äidinvaistot ovat heränneet suuren hormonimyrskyn kera ja nyt tuskin piipahdetaan ulkona. Ainoa vaihtoehto on ottaa "poikanen" mukaan ja sitten leikkiä nopeasti pallolla. Sitten taas takaisin pesään. Jopa herkkupalat jätetään syömättä ja ne kätketään pesän patjan alle odottamaan pennun nälkää.

Ooooh, menisipä tämä tyttöjen juttu jo ohitse ja tulisi Aiko takaisin reippaana itsenään runollisen haikailijan sijasta :-) Toinen vaihtoehto olisi saada pentuja, mutta se onkin sitten isompi asia koko muulle perheelle....

Serkukset sohvalla - juuri pesty päiväpeitto alle rytättynä - tietysti :-)

Ah ihana kesä

Syksy kertoo tulostaan jo monin merkein. Aiko nautti kesästä ja kävelyistä matkoillamme. Nyt se keskittyy lähinnä lepoon ja nukkumiseen - etenkin jos ulkona sataa. Samoin on myös Vapun ja Siirin laita. Kaikki sängyn päälle unohtuneet vaatteet mytätään hetkessä mukaviksi pehmikkeiksi tai niiden alle pujottaudutaan nukkumaan. Olohuoneeseen kantautuu vain kevyt KUORSAUS tai sitten "ajetaan takaa punaista KETTUA" unessa reippaasti haukkuen.

Siiri on ainoa todellinen työkoira siinä mielessä, että se menee ulos tarkistamaan tilukset, satoi tai paistoi. On tosin päiviä, jolloin vesisade lannistaa koko lauman. Mikä nautinto onkaan itsekin painua patjan syvyyksiin ja lämmittää itseään "lämpimillä koiratyynyillä". Vappu tosin hakeutuu pään päälle nukkumaan kun sen hellyysvajaus on maksimissaan.

yöpalaa

Sysipimeänä syysyönä talon läpi kuuluu tasaisin välein äänisarja. Kahdeksat silmänvalkuaiset räpsähtävät esiin ja katseet haravoivat läpipääsemätöntä pimeyttä. Kuluu hetki ja arvoitus ratkeaa: Siiri pallottelee kerta kerran jälkeen suosikkipallollaan: olohuoneen sohvalta lattialle, pomppusarja, hyppy alas ja pallon nouto sohvalle....pallo suusta BANG, BAng....

"Siiri - heti nukkumaan!" Pimeys hiljenee.

Siiri ja Suuri maailma

Siiri päätti kokeilla suuren maailman iloja aamulla kuuden aikaan. Matkalle lähtöä oli valmisteltu edellisen illan pimeydessä. Pihan perällä oleva aidanaluslauta oli irrotettu ja kun aamupissalenkki koitti, Siiri siirsi laudan syrjään ja pinkaisi maailmalle. Sen "Pirkka-keskiruskeat-sukkissääret" vain vilahtivat ja matka alkoi. Ensin kuitenkin tynnättiin kakat aidan ison maailman puolelle. Pikku Siirin veressä paloi isän "Den-stora-Lasse-hunden" saalistusvaisto, sillä Siiri on aina ollut koiratytöistämme se, joka kuumenee pelkästä siilin iltajäljen haistamisesta aidan vieruksella.

Lähtö huomattiin vasta kun olisi ollut aika tulla sisälle takaisin aamutorkuille. Alkoi vimmatunmoinen etsintä. Ihmiset kokosivat taskut täyteen nameja, taluttimet mukaan ja Vappu valjastettiin koko joukkion mukaan etsimään pihalta poistunutta. Aamun autoliikenne alkoi lisääntyä läheisellä väylällä ja mielessä vilisivät kauhukuvat kintaiksi litistyneestä koirapolosta.

Juuri kun olin soittamassa superetsijä-Lunaa emäntänsä kanssa apuun, pääovellemme ilmestyi naapurin isäntä Siiri kainalossaan. Vappu oli ratketa nahoistaan ja aina niin viileä ja etäinen Aiko hyppi karkulaisen tuojaa vastaan innokkaana.

Siiri oli juossut suoraan naapurin ovelle. Siellä se oli ollut täysin ymmällään ja täristen - miten tässä nyt näin kävi? Mihin oikein jouduinkaan? Kun Siiri pääsi kyynnyksen yli, se juoksi salaman lailla sisälle. Samainen päivä on vietetty kovin lähellä ihmisiä ja ulkona Siiri vain piipahtaa. Kaikesta päätellen koko reissu oli pelkkä hetken huuma - siilin tai kissan jäljestyksen jälkimainingissa tapahtunut virhearvio. Loppu hyvin, kaikki hyvin.