Taas kulkee

No niin, jo löytyi Siirillekin makupalaa. Luomu-Limousine-Lehmää sekä jauhelihana että rustoluina :-) Onneksi on monipuolisia ystäviä, joilla on ostopaikat tiedossa. Siiri, Vappu ja Aiko tuijottavat minua kuin puolijumalaa kun palottelen kirveellä isoja rustoluita sopiviksi annospaloiksi. Jeeeeeeeeee.......koiranelämää.

Siiri ja ruokailu

Siiri päätti, että tehdastekoinen koiranruoka saa riittää. Se ei edes maista ainuttakaan raksunappulaa, vaan kävelee pois ruokakipolta. Ongelmana on tietenkin se, että Siiri on muutenkin luuta ja nahkaa ja tarvitsee ruokansa. Väliaikaisena ratkaisuna on riisi ja jauheliha. Ruoka ei vain ole kovin monipuolista ja Siiri huomaa heti jos ruokaan on lisätty öljyä tai jotain koiralle periaatteessa hyväksi tarkoitettua lisää.

Siirin ruokailu on näytelmä sinänsä. Riisin jyviä on pitkin ja poikin lattiaa ja kun kuppi on tyhjä, kutsumme paikalle "cleanerin" kun mafiaelokuvissa. Vappu puhdistaa näytelmän roiskeet viimeiseen atomiin saakka. Vaikka CSI:n tutkijat saapuisivat paikalle kemikaaleineen, niin mitään todisteita ei enää löydy. Ammattilainen-Vappu-cleaner asialla :-)

Feminiinistä herkkyyttä

Jos on epäselvää, millaiselta näyttää "erittäin harvinainen feminiininen shiba"(*, niin kuvaajana Jasmine - kiitos - on onnistunut ikuistamaan Aikon herkkyyden. *)japanilainen tuomari Heinolan erikoisnäyttelyssä

Etsijäkoirat ja Siirin haaste

Misumarkkinat on tältä vuodelta katsottu. Aiko ei voi sietää näyttelytoimintaa, sillä ei siinä todellisuudessa olekaan mitään järkeä :) jos minulta suoraan silmiin katsoen kysytään. Häntä nousee jo näyttelyalueen reunalla - huom! pois mennessä, ja se kertoo omaa sanomaansa tuosta ihmisten keksimästä kummallisesta kekkaloinnista.

Mieluiten palkitsemme koiria olemalla niiden kanssa monella tavalla ihan vain arjessa. Onnellisuus näkyy sitten luonteessa, tekemisessä ja terveessä kokonaisuudessa. Jotain hyvää kuitenkin poiki matka Porvooseen näyttelyyn, sillä Siiristä aletaan suunnitella etsijäkoiraa - ainakin alkeisiin mennään, sitten katsotaan, miten ura mahdollisesti jatkuu.

Siirillä riittää energiaa enemmän kuin duracellissa, siksi olisi mukava saada mustalle salamalle hyvä harrastus. Siirin isä Lasse (ruotsalainen) on komea borderuros, joka on ansainnut kannuksia mm. läpäisemällä villisikakokeen. Siiriin - pieneen mustaan hippuseen - on siirtynyt isän komea mieli ja rohkea asenne sekä rakastava luonne. Siiri on koiristamme se, joka ottaa hellyysannoksen ämpärillä joka päivä. Samalla se antaa saavillisen läheisyyttä täysin varauksetta. Kävelyretkillä ja pihalla temmeltäessä Siirillä on aina "projekteja", joissa nenä ja jälki ovat läsnä. Kuvissa Siiri pihallamme - menossa ja tulossa, kuten tapaansa kuuluu.

Missit, marsut ja häntä

Aiko oli viikko sitten näyttelyssä. Vastentahtoisuus oli aidosti sekä emännän että Aikon mielessä ja se näkyi ns. kehon kielessä :) Kuola valui sitkona suupielistä kuin kunnon berharndilaisella ja häntä roikkui tiskirättinä perässä. Kun kaikenpuolinen kekkaloiminen kehässä oli ohitse, niin kipin kapin autoon - elämä odotti taas.

Ruotsalainen tuomari lausui: Hyvät mittauhteet, hieno pää ja hyvät silmät ja korvat. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja selkä mutta pitäisi kantaa häntänsä paremmin. Vahva ja voimakas rintakehä. Hieman liikaa painoa ja se häiritsee kokonaisvaikutelmaa ja saa aikaan sen, että liikkeet vaikuttavat raskailta. Tiheä ja hyvä turkki ja hyvä luonne.

Oh jaa..... melkoisella joukolla esittäjiä oli joku soma pienen pieni vinkulelu kehässä nyrkissä piilossa. Mutta.....kun Aikon rakkain lelu on MARSU, joka ei mahdu mihinkään :-) Sitä tuskin voi heitellä ja innostaa hännän nostoon. Häntää ei kannata muutenkaan nostaa, jos ei ole syytä. Kuten sellaista, että olisi onnellinen. Painoa Aikolla on tuomarinkin ihastelemien erinomaisten lihasten lisäksi juuri se määrä, mikä on raksuista saatu kerättyä. Missikisat jäävät elämässä kakkoseksi, sillä Marsuleikki ja bodaus voittavat kauniin kuulaassa syksyn säässä.