torstai 12. toukokuuta 2011

Karva- ja kakkasadetta

Elämä soljuu arkisesti. Aikolla on vuosisadan karvanlähtö (taas kerran) ja kotimme kylpee päivittäin karvapalloissa kuin amerikkalaisen westernin tuulessa pyörivien aavikkopensaiden lailla. Linnut ovat saaneet hyvän osan turkista, sillä harjaan irtokarvaa kasa kaupalla aamuisin. Tiaiset käyvät noutamassa turkkitupot pesiin poikasten lämmikkeiksi. Kysyntää koirankarvalakanoille on riittänyt.

Kävelyretkemme päättyi dramaattisesti, sillä kauhein mahdollinen asia, Aikon mielestä, pääsi yllättämään: KAKKAKIKKARA KARVAHOUSUISSA KIINNI! Tuon onnettoman ilmiön yllätettyä koiraneidon alkoi vimmatunmoinen vaakatasoinen pyöriminen ja hätääntyminen nousi kierros kierrokselta. Aikon mielestä jotain noin häpeällisen kaameaa ei voi sattua HÄNELLE. Sain esimakua siitä, millainen voisi olla takapäästään osaksi halvaantuneen koiran kävely kun Aiko kiemurteli kotiin raahaten takapäätään puolimastossa ja välillä romahtaen ruohikkoon. En voinut olla vertaamatta mielessäni Siiriä ja Vappua samassa tilanteessa. Niillä on harva se kerta jotain kokkareita kalsareissa, joista ei voisi vähemmän välittää. Ne tippuvat joka tapauksessa sitten aikanaan kun kuivuvat kylliksi - ajattelevat Siiri ja Vappu :-).

Ei kommentteja: