Despi ja tyttöjen elämää

Voi epätoivo pientä koirarukkaa. Huokaukset kaikuvat pienen vikinän kera, kun Aiko hoitaa omassa pedissään pehmolelu lehmu-lehmää. Sen äidinvaistot ovat heränneet suuren hormonimyrskyn kera ja nyt tuskin piipahdetaan ulkona. Ainoa vaihtoehto on ottaa "poikanen" mukaan ja sitten leikkiä nopeasti pallolla. Sitten taas takaisin pesään. Jopa herkkupalat jätetään syömättä ja ne kätketään pesän patjan alle odottamaan pennun nälkää.

Ooooh, menisipä tämä tyttöjen juttu jo ohitse ja tulisi Aiko takaisin reippaana itsenään runollisen haikailijan sijasta :-) Toinen vaihtoehto olisi saada pentuja, mutta se onkin sitten isompi asia koko muulle perheelle....

Serkukset sohvalla - juuri pesty päiväpeitto alle rytättynä - tietysti :-)

Ah ihana kesä

Syksy kertoo tulostaan jo monin merkein. Aiko nautti kesästä ja kävelyistä matkoillamme. Nyt se keskittyy lähinnä lepoon ja nukkumiseen - etenkin jos ulkona sataa. Samoin on myös Vapun ja Siirin laita. Kaikki sängyn päälle unohtuneet vaatteet mytätään hetkessä mukaviksi pehmikkeiksi tai niiden alle pujottaudutaan nukkumaan. Olohuoneeseen kantautuu vain kevyt KUORSAUS tai sitten "ajetaan takaa punaista KETTUA" unessa reippaasti haukkuen.

Siiri on ainoa todellinen työkoira siinä mielessä, että se menee ulos tarkistamaan tilukset, satoi tai paistoi. On tosin päiviä, jolloin vesisade lannistaa koko lauman. Mikä nautinto onkaan itsekin painua patjan syvyyksiin ja lämmittää itseään "lämpimillä koiratyynyillä". Vappu tosin hakeutuu pään päälle nukkumaan kun sen hellyysvajaus on maksimissaan.

yöpalaa

Sysipimeänä syysyönä talon läpi kuuluu tasaisin välein äänisarja. Kahdeksat silmänvalkuaiset räpsähtävät esiin ja katseet haravoivat läpipääsemätöntä pimeyttä. Kuluu hetki ja arvoitus ratkeaa: Siiri pallottelee kerta kerran jälkeen suosikkipallollaan: olohuoneen sohvalta lattialle, pomppusarja, hyppy alas ja pallon nouto sohvalle....pallo suusta BANG, BAng....

"Siiri - heti nukkumaan!" Pimeys hiljenee.

Siiri ja Suuri maailma

Siiri päätti kokeilla suuren maailman iloja aamulla kuuden aikaan. Matkalle lähtöä oli valmisteltu edellisen illan pimeydessä. Pihan perällä oleva aidanaluslauta oli irrotettu ja kun aamupissalenkki koitti, Siiri siirsi laudan syrjään ja pinkaisi maailmalle. Sen "Pirkka-keskiruskeat-sukkissääret" vain vilahtivat ja matka alkoi. Ensin kuitenkin tynnättiin kakat aidan ison maailman puolelle. Pikku Siirin veressä paloi isän "Den-stora-Lasse-hunden" saalistusvaisto, sillä Siiri on aina ollut koiratytöistämme se, joka kuumenee pelkästä siilin iltajäljen haistamisesta aidan vieruksella.

Lähtö huomattiin vasta kun olisi ollut aika tulla sisälle takaisin aamutorkuille. Alkoi vimmatunmoinen etsintä. Ihmiset kokosivat taskut täyteen nameja, taluttimet mukaan ja Vappu valjastettiin koko joukkion mukaan etsimään pihalta poistunutta. Aamun autoliikenne alkoi lisääntyä läheisellä väylällä ja mielessä vilisivät kauhukuvat kintaiksi litistyneestä koirapolosta.

Juuri kun olin soittamassa superetsijä-Lunaa emäntänsä kanssa apuun, pääovellemme ilmestyi naapurin isäntä Siiri kainalossaan. Vappu oli ratketa nahoistaan ja aina niin viileä ja etäinen Aiko hyppi karkulaisen tuojaa vastaan innokkaana.

Siiri oli juossut suoraan naapurin ovelle. Siellä se oli ollut täysin ymmällään ja täristen - miten tässä nyt näin kävi? Mihin oikein jouduinkaan? Kun Siiri pääsi kyynnyksen yli, se juoksi salaman lailla sisälle. Samainen päivä on vietetty kovin lähellä ihmisiä ja ulkona Siiri vain piipahtaa. Kaikesta päätellen koko reissu oli pelkkä hetken huuma - siilin tai kissan jäljestyksen jälkimainingissa tapahtunut virhearvio. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kainaloinen kananen

Missä ihmiseläimen lämmin kainalo - siellä Siiri. Ruoka ja muut huvit saavat jäädä jos vain on tarjolla läheisyyttä :-)

Johtajattaren vesileikit

Vapulla on aivan erityinen suhde veteen - sitä kuvaisi lähinnä klassinen "viha-rakkaus" -sanonta. Kun se oli pieni pentu, luulimme, että koiria pitää pestä suhteellisen säännöllisesti. Aina kun tuo toimitus oli menossa, Vappu otti pesun alistuneesti vastaan, mutta sen jälkeen se riehui kuin viitapiru puutarhassa juosten kuin radaltaan eksynyt risteilyohjus sinne ja tänne. Menoa siivitettiin kovalla haukunnalla ja metelillä.

Sittemmin olemme luopuneet koirien pesuista, sillä miksi pestä koiraa jos sen turkissa ei ole mitään erityistä likaa. Aikoa emme ole pesseet kertaakaan ja Siiriäkin vain kerran tai kaksi tähän mennessä ja kaikilla on mitä parhain turkki ja erinomaisessa kunnossa oleva iho. Kenelläkään ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia turkin kanssa. Karvat vaihdetaan Siirillä ja Vapulla pari kertaa vuodessa nyppien. Nyt kun tunnustuksia tekee niin ei meillä kyllä harjatakaan koiria - miksi pitäisi?

Vapun erikoinen harrastus veden kanssa on "tappaminen". Nähdessään kasteluveden virtaavan, se syöksyy paikalle ja alkaa tappaa vesisuihkua. Koko koira ajaa itsensä metsästyshurmioon ja sen villitsemänä se ottaa kaiken irti vesisuihkusta. Tässä leikissä ei välitetä siitä, että turkki kastuu. Päinvastoin. Kuvat kertovat tarinan eilisestä. Lopussa sitten lady lepää kauniisti ja rennosti uimahetken jälkeen :-)