Koirien harjoitusmissikisat?

Ryhdistäydyimme viime viikonloppuna ja kiiruhdimme viime minuuteilla rapa renkaista roiskuen Mäntsälä match show:un. Oh jaa. Jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain.....sellaista, jota on vaikea käsittää.

Jonottaessamme paikkakunnan kauppiaan parkkihallissa näyttelynumeroa pentujen ilmoittautumispisteessä, korvissa soi infernaalinen haukunta ja monenlainen todella hermostunut ulvonta, mölinä, rähinä, murina jne.jne.jne. Koiria tuli ja meni massoina ohitse, sivuitse, aivan sivuitse, eteen ja takaisinpäin. Päätin heti alkumetreillä edetä Aikon ehdoilla. Se tekikin selväksi jutun: häntä apposen alas ja täysillä poispäin koko painajaisesta. Tarkoituksemme oli harjoitella muiden koirien näkemistä ja sen teimmekin. Kannoin Aikoa sylissä niin kauan, että sen tärinä lakkasi. Seuraavaksi katselimme menoa - molemmat omalla tavallamma huvittuneina ja ihmeissämme. Edes kuivatut kananpalat eivät maistuneet - mikä tarkoitti kyllä melkoista kriisiä :-)

Sitten pummasimme järjestäjiltä tuolin suojaisan nurkan varjoon ja istuimme edelleen sylikkäin ja juttelimme toisillemme kummastustamme. Sitten oli aika siirtyä vaihe 5:een eli Aikon istumaan lattialle ja hämmästelemään mm. varmasti sohvan kokoista pikimustaa koiraa, jota pitelivät kuristuspannssa identtiset kaksoisnaiset. He saivat koiran pysymään joten kuten kiinni syöttämällä sille koko ajan nameja. Kuolaa valui koiran suupielistä litrakaupalla.

Seuraavaksi kuljeskelimme hallin rauhaisia reunoja, ja kun Aikon häntä oli kohonnut takaisin kippuralle ja kehässä oli arvosteltavana pentu nro 22 oli aika lähteä kotiin :-) Aikon numero oli 73! eli tuskaa kylmässä ja painajaismaisessa yli 300 koiran ja varmaan vähintään 700 ihmisen metelissä ei olisi sietänyt kukaan täysipäinen. Kummestelimme molemmat sitä, miten huonosti moni kohteli koiraansa, veti täydellä kuristuspannalla sinne ja tänne ja komensi valmiiksi stressin huipulla olevia nuoria ja pentukoiria vailla selkeää suuntaa ja mieltä. Usein vain kun näyttääkseen, että täältä pesee - minä olen JOHTAJA ja tämä on MINUN koirani.

Oli kiva tulla kotiin ja todeta, että misseys ei ole meidän laji.