Muutama ajatus ja kokemus koiralaumasta: Meillä oli ensin yksi koira. Sitten päätimme, kun Vappu on aikuinen eli 2 vuotta vanha, harkitsemme toista. Perheeseen tuli Siiri, joka on samalta tutulta kasvattajalta - Siiri on Vapun serkku. Olimme toki huomanneet jo yhden koiran kanssa sen, että Suomessa on koko ajan kasvava "ei koiria" -maailma, jossa koiria ei saa ulkoiluttaa tietyillä alueilla, ei ottaa hotelliin, lomamökkiin, kyläpaikkoihin, kauppoihin, ostoskeskuksiin, leikkipuistoihin, puutarhoihin, tilaisuuksiin jne. jne. jne.Siiri tuli ja muutimme juuri ennen sitä maalle omakotitaloon. Toinen koira, pienikokoinen rotu, meni hienosti. Kunhan vain sinulla on koirat, jotka tulevat toimeen keskenään. Meillä kävi onni. Vappu ja Siiri ovat kuin kaksoset, tai rakastava äiti ja pikkutytär. Mutta kahden jälkeen kukaan ei enää otakaan koiria hoitoon mielellään kun menet matkoille tai paikkaan, johon koiria ei saa viedä. Ratkaisuna ovat olleet kotiin matkan ajaksi asumaan tulevat hoitajat. Hienoa, mutta vaatii järjestelyjä, rahaa ja osaavan hoitajan, joka tietää, miten toimia jos tulee jotain ekstraa.
Sitten kolmas koira - Aiko. Päätöstä tehdessämme tiesimme, että nyt alamme elää elämää, jossa asioita tehdään paljolti koirien ehdoilla. Kukaan ei varmasti ota enää kolmea hoitokoiraa jos tarvitsemme paikan niille. Kotona pitää miettiä, miten kaksi aikuista ja pentu ovat keskenään. Opetimme Aikon olemaan omassa huoneessan kun olemme poissa. Ulkoilutus pitää miettiä, sillä kolmen kanssa kaikki menee ok, mutta jos tulee jotain ylimääräistä niin olet pulassa. Minulla pulapaikka tuli kun naapurin kovia kokenut Kaukaasian Paimenkoira oli kokemattoman käsissä lenkillä ja koira päätti, että se tulee vauhdilla laumamme joukkoon - tekemään ties mitä. Selvimme tilanteesta, komentaen vierasta koiraa ja sen taluttajaa, ilmoittamalla asiasta poliisille ja koiran omistajalle. En haluaisi kokea samaa uudelleen.
Sellaisia. Emme vaihtaisi elämäämme toiseen ilman koiria. Laumassa kaikki kolme viihtyvät hyvin. Työtä on tehty lauman kouluttamiseksi tasapainoiseksi ja pelisäännöt tunteviksi ja noudattaviksi. Jokainen päivä kaikkien kanssa on hauska ja antoisa, mutta uudenlainen elämä, josta moni asia on suljettava myös pois ja otettava jotain uutta tilalle.
Sellaisia. Emme vaihtaisi elämäämme toiseen ilman koiria. Laumassa kaikki kolme viihtyvät hyvin. Työtä on tehty lauman kouluttamiseksi tasapainoiseksi ja pelisäännöt tunteviksi ja noudattaviksi. Jokainen päivä kaikkien kanssa on hauska ja antoisa, mutta uudenlainen elämä, josta moni asia on suljettava myös pois ja otettava jotain uutta tilalle.
3 kommenttia:
Mielenkiintoista pohdintaa! Meilläkin on harkinnassa toinen shiba, mutta monet asiat mietityttävät. Yksi niistä onkin juuri tuo hoitajan saaminen.
Lisäksi jotkut sanovat, että kahdesta koirasta on kolminkertainen vaiva. Mene ja tiedä, pentukuume kun on niin kova :).
Hei
Itse asiassa kaksi koiraa on helpompi kuin yksi ... jos tulevat hyvin toimeen, sillä silloin ne alkavat olla koiria, jolla tarkoitan sitä, että saavat kovasti seuraa toisistaan ja leikkivät ja puhuvat koiraa - ovat onnellisia ja omimmillaan. Meillä ainakin sellainen jatkuva ja kalvava huono omatunto hälveni kun näimme, miten Vappu heräsi eloon kun se sai "Siiri-pennun" jota se hoiti ja opetti. Vapppu oli ainokaisena kovasti meistä riippuvainen. Se haki meitä leikkimään ja oli koko ajan jotenkin nilkoissa. Nyt se viettää rouvan päiviä lauman johtajattarena ja lapset leikkivät. Ainoa, mikä toisiaan kannattaa miettiä on se kova tosiasia, että jo kahden koiran kanssa on tosi moni asia hankalaa - jopa kyläily monen tutun luo, sillä kaksi koiraa voi tuottaa melkoisen härdellin kahvipöydässä, olohuoneessa jne. Mutta, tosiaan jos tykkää olla laumana, kokea jokaisen koiran persoonallisuuden ja vaikka itse päikkäreillään on uskomattoman mukava tunne, kun eri puolille kehoa hakeutuu koira lämmittämään ja olemaan vain lähellä laumana. En vaihtaisi pois :-)
ai niin vielä sellainen, että kannattaa miettiä kun suunnittelee toista koiraa, että ensimmäinen olisi jo aikuinen (n. 2 vuotias) ja sen myötä luonne olisi kasvanut kypsäksi ja samalla myös näkisi, millaiseksi. Aikuistuminen oli meille ainakin Vapun, ensimmäisen kanssa yllätys, vaikka olimme siitä lukeneetkin. Vappu rauhoittui ja muuttui todella aikuiseksi: se kuunteli, oppi ja malttoi opetella asioita. Se ei saanut enää pentuhepuleita ja se otti selvästi aikuisen koiran aseman ja vastuun perheessä. Nyt kun sen on kerran nähnyt niin osaa arvostaa asiaa. Siiri on ikuinen pentu ja sen kanssa aikuisuutta ei varmasti näe noin selvästi. Uroksella on tärkeää kasvaa pojasta aikuiseksi ja sen luonne usorksena tulee valmiiksi. Siihen on helpompi sitten miettiä kaveria.
Asiasta ollaan varmaan montaa eri mieltä, mutta.
Lähetä kommentti