Team-dream

Nyt on sitten tämäkin ihme nähty. Kuvan voisi siirtää suoraan tiimioppikirjan ensimmäiseen päälukuun nimellä "team-dream". Uni on erityisen makoisaa kun saa kosketuksen kaveriin ja kaikki sillat voi lopulta ylittää jne. jne.

Punaturkki

Nyt on Aikon turkki taas talvea ajatellen kunnossa - paksu, kiiltävä ja kauniin punainen. Samoin Vapulla. Vakituinen trimmaaja lähti vaihtoon ulkomaille ja oli pakko tarttua härkää sarvista ja nypittävä turkki itse. Onneksi olen joskus ostanut timmausveitsen. Se antoi tarpeeksi tukea otteelle, että turkki irtosi itse asiassa melko helposti. Vappu on rauhallinen ja antaa siivota karvapeitteensä ja vain muutamassa kohdassa se yritti osoittaa, että nyt riittäisi tämä nyppiminen. Lopputulos kruunasi työn - jota tosin tein kahtena päivänä :-)

Takkatulen loimussa

Aaaaaahhhh, vihdoinkin takkaan on laitettu tuli ja makea makoilu lämmössä voi alkaa. Aiko ja Siiri eivät epäröi hetkeäkään ottaessaan kaiken irti pehmeästä lämmöstä ja sateen ropistessa ulkona. Kaukana poissa paha maailma :-)

Sadepäivän hauskaa

Sängyille on käyttöä kun ulkona sataa - vihdoinkin. Koko päivä voi kulua täysin sujuvasti vain kylkeä kääntäen. Ulkona piipahdetaan ainoastaan ehdottoman pakon edessä. Olihan kesä kaunis ja puuhia tulvillaan ja nyt voi pikku hiljaa alkaa valmistautua SUUREEN LEPOON :-) Harjoittelu on kuitenkin aloitettava pikaisesti, että jaksaa sitten nukkua kunnolla ja pitkään kun todelliset pimeät sadepäivät koittavat jonossa yksi toisensa jälkeen.

Onnellisen koiran uni

Leikkipäivä on takana ja uni on vallannut Siirin. Kuono kohti kattoa ja antaa palaa!

Haaremissa tapahtuu

Kolmen koiran tyttöhaaremin tarkempi analyysi paljasti, että Siirin ja Aikon kiistat liittyvät 99%:sti mustasukkaisuuteen "ison koiran huomiosta = mieheni". Aiko ottaa omakseen voimakkaasti ja haluaa olla IHAN EKA PRINSESSA. Ihailut ja huomio uoopavat kuin kuuma veitsi voihin. Siiri ja Vappu taas ovat kuin arkirukkaset. Ne eivät kaihda läheisyyttä ja rapsutuksia, mutta hommassa ei ole - ainakaan ihmisen silmin nähtynä - taka-ajatuksia. Rapsu on rapsu ja läheisyys on läheisyys. Siinä ei ole mutkia eikä sivumerkityksiä.

Aiko sen sijaan on kuin amerikkalaisen saippuasarjan Pamela. Se katselee ja viehkoilee etäisyyden päästä. Joskus tullaan lähelle, mutta usein ollaan kaukana. Se saa naisellisuudellaan huomion itseensä ja sen jälkeen se säätelee ja pelaa tekemisellään koko ajan.

Olen itse paikan emäntänä kuin Siiri Angerkoski tukkilautan köksänä. Kaulin kädessä ja ruokakaapin avaimet vyötäisillä. Vetoamiset ja silmäpelit eivät auta, vaan selkeä ja tiukka kuri. Kun sitten haaremissamme seikkailee MIES, niin Aiko alkaa mustasukkailla ja on tunneskaalassaan ehdottoman omistava AINOAKSI pyrkivä prinsessa. Draaman ainekset ovat kasassa!

Turpiin tulee

Aiko on kasvamisen myötä aina silloin tällöin haastamassa Siiriä nokkapokkaan. Rähinää enteilee tuijottaminen ja patsastelu kaula kaarella kuin merihevosella - Aikon aikeet ovat vain aggressiviset merihevosten hienojen vesileijumisten sijasta. Komentaminen on myöhäistä useimmiten kun ensimmäinen murina kuuluu. Sitten pöllyää. Siiri on tulinen kuin pieni mustapippuri. Periksi ei anneta milliäkään. Aiko taas riehuu kuin dramaattinen diiva.

Seurauksena on hetkellinen sekaannus ja sitten vessan ovi heilahtaa ja yksi-A istuu jäähyllä kopissa ja miettii, mitä taas tulikaan tehtyä. Muutaman minuutin totaalinen lauman ulkopuolelle sulkeminen lisää miettimisen voimaa. Aiko matelee, vikisee ja mielistelee kuin viimeistä päivää.

Kokonaan ei noita rähinöitä ole mahdollista kitkeä. Vuosi ilman tappelua ihmistenkään kesken saman katon alla ei ole todellisuutta. Käsiksi ei saa käydä, mutta koirilla ei ole muuta kuin tuo tappelun nujakointi. Olemme tosin päättäneet, jos meno kovenee tai tihentyy, joskus mietimme, että murkkuinen Aiko saa pian ikioman kuonokopan, jota se saa pidellä turvassansa kunnes tavat muuttuvat. Kotonamme on nollatoleranssi ja me ihmiset päätämme, miten ja missä järjestyksessä eletään ja arki jaetaan.

Uukuniemi here we come

Takana kolmen yön reissu itärajalle. Vappu ilmoitti tällä kertaa selvästi ja voimakkaasti, että voitte sitten tehdä noita TYPERIÄ retkiänne jatkossa IHAN ITSEKSENNE KIITTI VAAN!!! Aiko ja Siiri sen sijaan nauttivat reissuista. Siinä missä Vappu huusi suoraa huutoa autossa heti kun se sai pienimmänkin aiheen - nopeus hidastui, pysähdyttiin liikennevaloihin tai kaupan pihaan tms. Auton ulkopuolella olevat ihmiset tuijottivat meiltä kaikuvaa VAKAVAN KIDUTUKSEN KILJUNTAA kuin ounastellen, pitääkö soittaa poliisille vai muuten vain seurata, mitä tuossa asuntoautossa oikein tapahtuu.

"Kidutuslento nro. 001 menossa etelästä itään. Häkeissä revitään huudoista päätellen kidutettavilta raajoja irti tai jotain vielä vakavampaa. Kun pääsimme jälleen retkeltä kotiin niin Vappu kieri pitkin mattoja, heilutti häntää vimmatusti ja juoksi kuin luvattuun maahan päässyt pyhiinvaeltaja pitkin huoneita ja oli sen näköinen, että EI KOSKAAN ENÄÄ MINULLE TUOTA kiitos!

Aiko tutustui matkalla aiempaa tarkemmin veteen. Se jopa kastoi tassunsa varovasti kirkkaaseen järveen ja maistoi hieman hillitysti vettä. Donaldsit - sorsat - saivat sen huomion. Joskin tarkastelu ja havainnointi oli japanilaisittain kovin siveää ja esteettistä. Siiri otti taas maisemat haltuunsa. Kaikki, mikä liikkui tai oli uutta (=kaikki :-) sai sen huomion ja häntä oli pystyssä kuin neula koko ajan.