Kolmen koiran tyttöhaaremin tarkempi analyysi paljasti, että Siirin ja Aikon kiistat liittyvät 99%:sti mustasukkaisuuteen "ison koiran huomiosta = mieheni". Aiko ottaa omakseen voimakkaasti ja haluaa olla IHAN EKA PRINSESSA. Ihailut ja huomio uoopavat kuin kuuma veitsi voihin. Siiri ja Vappu taas ovat kuin arkirukkaset. Ne eivät kaihda läheisyyttä ja rapsutuksia, mutta hommassa ei ole - ainakaan ihmisen silmin nähtynä - taka-ajatuksia. Rapsu on rapsu ja läheisyys on läheisyys. Siinä ei ole mutkia eikä sivumerkityksiä.Aiko sen sijaan on kuin amerikkalaisen saippuasarjan Pamela. Se katselee ja viehkoilee etäisyyden päästä. Joskus tullaan lähelle, mutta usein ollaan kaukana. Se saa naisellisuudellaan huomion itseensä ja sen jälkeen se säätelee ja pelaa tekemisellään koko ajan.
Olen itse paikan emäntänä kuin Siiri Angerkoski tukkilautan köksänä. Kaulin kädessä ja ruokakaapin avaimet vyötäisillä. Vetoamiset ja silmäpelit eivät auta, vaan selkeä ja tiukka kuri. Kun sitten haaremissamme seikkailee MIES, niin Aiko alkaa mustasukkailla ja on tunneskaalassaan ehdottoman omistava AINOAKSI pyrkivä prinsessa. Draaman ainekset ovat kasassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti