Näyttelyssä näyttäytymässä

Aiko oli ensimmäistä kertaa oikeassa näyttelyssä Heinolassa. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma, mutta onneksi koiria kokonaisuudessaan vähän. Shiboja tosin oli ihan kunnolla. Aiko oli junioriluokassa ja sai vaaleanpunaisen nauhan - huolimatta siitä, että turkki oli kadoksissa ja häntä ei noussut vatsan alta kuin pieneksi hetkeksi kaareksi selän päälle.

"Feminiininen, todella harvinainen, sekä korvat että silmät ovat naiselliset. Hieman huonossa turkin kunnossa" lausahteli Mr. Yuichi Tomimoto Japanista :-)

Aiko katsoikin arvon tuomaria alentuvasti kuin kotimaansa prinsessa eikä vaivautunut mielistelemään ketään eikä mitään. Liekö tuo etu vai haitta? Sellaisia.

PS. piti kaivaa kuva esiin, jotta ymmärtäisi, mitä tuo "todella harvinainen" sitten tarkoittaa(kaan) :-)

Koirankarvapesä

Aiko kehitti kesäretkellämme massiivisen talvikarvan irtilähdetysoperaation. Yli viikon kestäneellä matkallamme koko aluskarva vaihtui :-) Liki jokaiselle yöpymispaikalle jäi kunnollinen kasa ketunpunaista karvaa mahtavana pallona. Koira tuntui välillä hajoavan käsiin kun sitä harjasi ja alusvilla lähti paakkuina irti. Nyt on tyttö taas kunnossa ja valmiina kasvattamaan kunnollisen talvitakin.

Ruotsia ja Norjaa ristiin ja rastiin

Siirillä ja koko muulla tyttöjoukolla on ollut vaiherikas matka asuntoautossa toista viikkoa reissaten Ruotsissa ja Norjassa. Meno on ollut päivä päivältä sujuvampaa. Jokainen on löytänyt oman mielipaikkansa autossa ja elo on sujunut leppoisasti.

Siirille reviiri on laajentunut Jäämerelle saakka. Tarkka ja lauman turvallisuutta vartioiva ote ei ole herpaantunut hetkeksikään. Vappu puolestaan on lakannut kerjäämästä joka käänteessä!! Käsittämätöntä. Se on sijoittautunut omaan boksiinsa auton takatalliin ja asuu siellä kuin murkkunen nuori, ovi vain heilahtaa ja voisi odottaa kuulevansa heavy-rock-musaa korvat kuumina :-)

Aiko puolestaan on ollut oma itsensä. Sen kummajaisista suurin on ollut ison meren liike rannassa aaltoina ja tunturipurojen kuohu. Aiko on hiipinyt matalana kohti vettä ja rynnännyt heti kauemmas kun tassuihin on meinannut osua vettä. Samaan aikaan Vappu on jo kahlannut mahaa myöden vedessä ja Siiri juonut kuin viimeistä päivää purosta jääkylmää vettä. Tuore siika voissa paistettuna maistui iltapalana kaikille ja uni on ollut mitä makoisinta.

Kotiin päästyämme Vappu on ollut onnellinen - kummallinen matka on VIHDOINKIN ohi ja arki tässä ja nyt. Siiri taas on ollut selvästi pettynyt - tässäkö kaikki oli, MIKSI MATKA EI JATKU loputtomiin? Aiko ei näytä tunteitaan, vaan on kuin japanilainen prinsessa, jonka kantotuolimatka on hetkeksi tauonnut.

PS: Siiri ja karitsa

Siiri koki matkalla MIELETTÖMÄN RAKKAUDEN, sillä pieni valkoinen karitsa ihastui Siiriin täysin avoimin mielin ja estoitta. Menimme Siirin kanssa katsomaan leiripaikan kupeessa olevaa emon ja kahden karitsan aitausta. Siiri lähestyi KUMMALLISIA eläimiä innosta täristen, mutta kuitenkin selvästi niin, että se ei tiennyt, mistä on kyse ja mitä oikein pitäisi tehdä. Pieni karitsa kurottautui aitauksen välistä ja mojautti suuren suukon suoraan Siirin kuonoon. OOH - miten oikein tapahtui? Siiri meni hämilleen ja lähestyi uudelleen karitsaa, joka tunki kuononsa uudelleen aitauksen välistä ja alkoi natustaa Siirin valjaita kevesti koko kaulan pituudelta. Tuo oli jo liikaa Siirille, joka oli muutenkin ihmetyksestä sykkyrässä. MISTÄ OIKEIN ON KYSE, MIKÄ TUO ON? Kysyi Siiri.....

Jouduimme käymään aitauksella monta monituista kertaa Siirin kanssa illan aikana, sillä tuo estoton ja ehdottoman ystävällinen karitsa oli saanut kerralla Siirin sydämen ja mielen omakseen. Kun sitten myöhemmin Norjassa näimme lampaita, Siiri ei meinannut suostua lähtemään lainkaan pois aitaukselta. NIIN IHANIA ovat karitsat :-)

Terveyden- ja kauneudenhoitoa

Kesä ja korvat. Aikolla on toisessa korvassa tulehdus - arvaa kummassa :-) Lääkkeiden laitosta on kehitetty...arvaa kumpi?...hauska "juostaan peräkanaa ja maksimoidaan palkintonamit" -leikki. Eläinlääkäri sai sata suudelmaa, leikkituokion ennen ja jälkeen tutkimuksen ja sitten kuitenkin lopuksi vielä kasan karvoja turkkiaan vaihtavalta koiratytöltä.

Siiri ja Vappu saivat vieraakseen tutun trimmaajan. Talviturkit katosivat linnuille pesäpehmikkeiksi. Ellei Siiri tuntisi meitä niin väittäisimme kotiimme tulleen Vaihdokkaan. Niin paljon pikku Siirimme muuttui kun turrikkaturkki hävisi nopeasti. Siiri istui nätisti trimmauspöydällä ja painoi välillä päänsä trimmaajan rinnalle ja huokaisi syvästi.

Vapulle trimmaus on tuttua puuhaa, samoin kynsien leikkaaminen. Se ei reagoi mitenkään kynsisaksiin ja trimmaajakin rasittaa ainoastaan kun hän nyppii jalkojen vanuttunutta karvaa. Muuten tytöt ovat tyttöjä ja kaunis ulkomuoto tuo piristystä. Syksyksi voi sitten taas kasvattaa kunnon turkin sateiden ja viiman suojaksi.

Kesä on täällä

Kesä on tässä ja nyt. Välillä aurinkoa ja sitten lepoa viilentävällä nurmella. Palloista ja heittäjistä on kova kysyntä. Siiri on nopein kolmesta palloleikeissä. Aiko on kakkonen ja Vappu ei juurikaan viitsi :-). Jos taas mitataan nopeutta takaa-ajossa, Vappu on ehdoton ykkönen, Aiko ja Siiri vaihdellen kakkosia. Kärsivällisen vaaninnan mestari on Aiko, Vappu kakkonen ja Siiri tulee perässä kolmantena.

Toisaalta Siiri on EHDOTON pihan virkamiesvahti. Se lähtee kierroksilleen kuin mestariluokan yövartija. Ensin kirkastetaan kurkkuääni jo ensimmäisten askelten aikana ja häntä viipottaa neulamaisena vinkkarina täysin pystyssä askelta rytmittäen.

Ameeeerikan ihmeitä

Nyt se on vihdoin keksitty, koiruksen talutusväline, joka ei haittaa eikä häiritse koiraa, mutta poistaa vetämisen. Premier Easy Walk taluttimet ovat Siirin ja Vapun valikoimissa ja askeltaminen sujuu. Ensimmäistä kertaa Vappu kävelee vieressä kuin tottelevaisuusvalio.

Nerokkaan valjaan idea on, että talutin kiinnitetään keskeltä rintaa tulevaan lenkkiin, ja jos koira vetää kuin veturi taluttajansa edessä, niin taluttimen kiinnityskohta kääntää koko koiran kohti omistajaansa. Lempeää, tehokasta ja koiramme tajusivat jutun heti. Saimme vinkin koirakouluttajalta, joka tuo valjaita itse Suomeen. Lisäksi vielä sovitus ja opetus kaupan päälle.

Toisen tappio, toisen voitto

Kaiken ihmisten kokeman surun ja alakulon keskellä, Vappu vietti tänään Vappuna 4-vuotissynttäritään. Vappu oli isäni ykkönen. Heti alusta alkaen noiden kahden välillä oli erityinen luottamus ja suhde. Vapun eleettömyys, mutta samaan aikaan vahva, sitkeä tahto, sekä suoraan silmiin katsominen saivat isäni aina muistuttamaan, että heillä käydessämme antaisimme koirien olla koiria. Hän jaksoi nauraa makeasti Vapun kaikille touhuille ja ruokapöydän ympärillä vaanimisille.