Koirien Uusi Vuosi

Uusi vuosi on tulollaan. Ihmiset ostavat kasseittan pommeja ja raketteja. Meillä odotellaan, mitä ilta tuo. Vapun ollessa ainokaisemme, se kehitti aikuisena huolestumisen rakettien räjähtelyä kuunnellessaan. Vantaalla paukkuja riitti ihan omiksi tarpeiksi. Onneksi reaktio oli vain sellainen, että Vappu tuli viereen istumaan ja katsoi levottomana meitä, mistä on oikein kyse?

Kun Siiri rantautui laumaamme, Vapun oli otettava uusi kanta räjähteisiin. Siiri on pikkuiruisesta koostaan huolimatta kuin musta ninjasoturi, joka menee häntä tikun suorana keskelle pihaa seisomaan juuri kohdalla olevan salamoinnin ja infernaalisen ryminän keskelle - kivaa...jeeee.....ja se juoksee sinne ja tänne uteliaana metelistä välittämättä. Vapun oli pakko koota itsensä ja olla välittämättä metelistä. Kun ei kerran tuo pieni lepakkokaan välitä :-)

Aiko ei olekaan vielä kokenut ilotulitusta. Toivoa sopii, että Siirin esimerkki tarttuu siihenkin ja koko lauma puuhailee omiaan taivaan paukkuessa ja valojen vilkkuessa.

Lammasjuttu

Meillä lammastaljoilla on monikäyttömoodi. Yöllä niiden päällä nukutaan ja päivisinkin taljalla saa hyvät päikkärit. Tärkeintä on kuitenkin taljan napostelu ja pienten karvatupsujen sirottelu pitkin ja poikin kotia. Aiko aamupuuhissaan.

Lepoa ja rauhaa kaikille ja kaikkialle

Joulunaikaa

Pölynimuri

Pölynimurieläimen tarina
Liki kaikissa koiranpentujen kasvatusoppaissa on tarina siitä, miten pennut totutetaan kodin puuhiin ja ääniin. Sen myötä siirtyminen uuteen kotiin on sitten helppoa. Pentu ei hermostu pesukoneesta, eikä pölynimuri herätä ihmetystä.

Sellaisia. Meillä pölynimurit ovat aina olleet RIISTAA!!! Kun koneen ottaa kaapista, Vappu rientää paikalle, ottaa tukevan nelijalkaseisonnan ja vain odottaa, että kone alkaa surista. Pienikin liike suulakkeella saa PEDON esiin koirista. Ne riehuvat raivokkaasti suulakkeen kimpussa, roikkuvat siinä hampaillaan ja syöksyilevät salaman lailla jättimäisiä saalistusloikkia poukkoillen. Mikään komentaminen ei auta.

Televisiossa meitä ihmisiä riemastuttaa amerikkalaisen koirakuiskaajan oma ohjelma. Siinä tämä helmenvalkoisen hymyn omaava pieni arogantti mies ottaa koirasta kuin koirasta luulot pois pelkällä ajattelun energialla. Miehen suosikkiohje pölynimuria käyttävälle naiselle koiransa riehuessa kuin viimeistä päivää imurin kimpussa on: "ota imuri itsellesi, se on sinun koneesi, ei koiran". Ja ... kuin ihmeen kaupalla raivotautikohtausta imitoiva koira irrottaa otteensa ja katsoo rauhallisesti sivusta emännän siivotessa kodin puhtoiseksi.

Meillä kaikki meni hieman eri tavalla. Koirat ovat olleet siivouksen ajan ulkona. Vappu alkoi kyllästyä kyyhöttämään ulkona oven takana imuroinnin ajan. Sen korvat olivat pitkin päätä ja katse apea. Takamusta palelsi ja muutenkaan ei ollut kivaa. Vappu pääsi kerran vahingossa sisälle kun imuroin. IHME oli tapahtunut. Se ei olisi voinut olla vähemmän kiinostunut pölynimurista. Vaihtokauppa ulkona istumiselle ja odottamiselle voitti, sillä typerä imuri ei voita lämmintä omaa lammastaljaa, jolla voi leppoisasti maata ja tarkkailla tilannetta sen sijaan, että riehuisi koneen kimpussa ja lentäisi kaaressa ulos.

Ai niin, muu lauma seurasi luonnollisesti Vapun mallia ja jätti sekin imurin rauhaan.

Kummallista? Onkohan minulla ensimmäinen kiinnitys koirakuiskaaja -arvonimeen? Vai olikohan tuo ihme vain sattumaa.

Turkinhoitoa x 3

Turkinhoitoa x 3
Talvi on jo melkein totta kun sekä Siiri että Vappu saavat vihdoinkin karvaturkkinsa hoidatettua. Vakioturkkihoitajamme taikoo kassillisen irtokarvaa kahdesta korasta nyppiessään molempien turkit kuntoon. Samaan aikaan Aikolla on karvanlähtö. Se alkaa kuin varkain. Toisessa takakankussa on irtotupsu ja sitten seuraavaksi koko koira hajoaa tupsuiksi. Onneksi olen investoinut karvaturkkien megahoitovälineeseen "Furminatoriin", joka on kyllä avaruuskävelyn jälkeen eräs merkittävimmistä amerikkalaisista tuoteinnovaatioista. Kaksi kunnollista harjauskertaa - kasapäin karvaa muovikassiin ja Aikosta sukeltautuu esiin sutjakka punainen kettutyttö, jonka lihakset näkyvät kuin Kike Elomaalla nuoruusvuosina bodauksen MM-kisoissa. Sellaista. Koti viimeistellään Dyson-animal-Pro imurilla ja voimme alkaa odotella Joulua.

Parta ja lumi
Siirillä ja Vapulla parta painaa lumesta kun ulkoilu on ohitse. Kestää hetken sulatella sisällä lumi vedeksi lattialle. Aiko pääsee helpolla, sillä sen turkkiin ei tartu mitään.

Lumi

Lumi on satanut!
Aiko ei ole vähimmässäkään määrin kirjanoppinut shiba, sillä se syö kuin hevonen, kaikki maistuu, lumessa oleskellaan päivät pitkät ja kaikkia - tuttuja ja tuntemattomia - tervehditään vimmatusti ja kokovartalokontaktissa. Talviset leikit Siirin kanssa loppuvat vasta kun ilta on jo pitkällä ja mieli halajaa lammastaljalle nukkumaan kunnollisia yöunia.

Kolmen kerroksen väkeä

Kolmen kerroksen väkeä
Parhaimmillaan talossamme asuu kolmessa kerroksessa väkeä. Aiko on vallannut sohvan alusen, josta se puolustaa ja vaanii leluja. Vappu asuu sohvan keskikerroksessa siivosti käsinojan vieressä ja Siiri kiipeilee selkänojalla tai nukkuu kerällä selkänojan täysin "luovuttaneella" tyynyllä. Sohva on asunto, ajoneuvo, tähystysalusta, leikkipaikka ja vauhtirata - vaikka mihin.

Ruokaleikkejä

Serkut ovat nukkuessaan kuin kaksi marjaa, mutta valvelilla ollessaan kuin yö ja päivä. Vappu on tuumaaja, ahmatti ja sitkeä sissi, joka ei anna periksi. Se menee vaikka sementtiseinän läpi enemmittä meteleittä. Kun nyt tuli niin päätettyä :-)

Siiri on tulinen ja tunteikas. Kaksi päivää sitten se päätti, että nyt riitti nappularuoka - lakkaan syömästä. Nyt sitten Siiri syö ihan omaa ruokaa ja pysyy hengissä. Siiri ei saa kerrytettyä grammaakaan rasvaa kehoonsa, vaan se on aina menossa ja laiha kuin vesirotta. Nyt se saa syödäkseen Aikon mukana tulleet penturuoat, sillä ne ovat tällä hetkellä ainoita raksuja, jotka kelpaavat. Luonnollisesti kreikkalainen jugurtti kukkaishunajalla maistuu ja jauheliha sekä riisi. Sellaisia.

Onneksi lumi armahti meidät ja nyt pihalta tullessa tassuissa ei ole kuin lumikiteitä. Aiko on innoissaan. Lumi on sen ensituttavuus.

Varaslähtö jouluun

Varaslähtö jouluun
Siiri otti varaslähdön jouluun ja pikku juhlija on repsahtanut päikkäreille nojatuoliin kesken kuvaussession.

sohvan valtaajat

Sohvan valtaajat

Koiraperheessä tuo televisio-ohjelman nimi saa aivan uuden merkityksen. Jokainen, jolla on koira tai koiria tietää, miten jossain vaiheessa sohvasta tulee koirien mielestä ERITTÄIN KIVA JUTTU. Meillä se tapahtui jo kauan sitten. Kolmen koiran kanssa voi paikalle sattuessaan komentaa koirat pois sohvalta, mutta heti kun silmä välttää, ne kietoutuvat kauniille kerälle sohvan eri nurkkiin nukkuakseen sikeästi ja makeasti. Meillä sohvan selkämys on kaikkien kolmen suosikkipaikka. Siinä maatessa näkee KAUAS ja sieltä voi nopeasti ja notkeasti hypätä kuvitellun VIHOLLISEN kimppuun. Pallojen vaaniminen onnistuu parhaiten selkämyksellä seisten. Samoin omistajien VIMMATTU tervehtiminen on luontevaa oikealta korkeudelta. Kaikki edellä mainittu koiratoiminta on saanut sohvamme luovuttamaan. Selkänoja on lässähtänyt puolimetriseksi paakuksi - itse asiassa entinen tyylikäs design-sohva muistuttaa tämän päivän käsittämättömiä Dallas-sohvia, joissa onneton istuja ei tapaa takatukea selälleen. Meillä tapaa, jopa siinä määrin, että välillä ei oikein mahdu istumaan koirien ja tyynyjen sekaan. Koirat tosin antavat tilaa ja asettuvat mukavasti jalkojen ja rinnan päälle, Aiko makaa mielellää hartioiden korkeudella selkänojalla, josta se yltää putsaamaan ihmisten tahmaisia korvalehtiä :-)

Katosadetta ja kevään odotusta

Kaatosadetta ja kevään odotusta

Ulkona on tasaisen harmaata ja sumuista vuorokauden ympäri - marraskuu Suomessa. Kuraa kertyy joka paikkaan ja tassypyyhe on kova sana. Kaikkien muiden mielestä paitsi koirien. Kuivaa kalaa kuluu palkitsemioperaatioissa massoittain kun jokaisella on neljä pyyhittävää tassua ja ulkona pihalla pitää päästä käymään vähän väliä. Ulko-ovi on kuin vilkkaan lentoaseman pyöröovi, joka surraa taukoamatta. Aina on "asiakas" menossa tai tulossa, ilman matkalaukkua tosin. Suussa saattaa olla käpy, oksa tai jotain suurempaakin, josta päästäänkin luontevasti seuraavaan asiaan: tulppaanit ja syksy.

Vuosi sitten syksyllä istutin puutarhaamme toistasataa sipulia. Monenlaista erikoisuutta. Yllätys oli mekoinen kun kävin vielä ennen pakkasten tuloa katsomassa, että kaikki on kunnossa kukkapenkeissä. Ei ollut! Maassa oli sipulien mentäviä "porausreikiä" ja muutama sipuli lojui siellä sun täällä hampaanjäljet kyljissään. Vappu ja Siiri olivat löytäneet makoisat naposteltavat. Ne kävivät illan pimetessä kaivamassa koko rivin ylös mullasta syötäväksi. Seuraus oli ilmeinen: yällä kuului kumeaa "koiran-oksentamisen-kakomista". Aamulla sitten korjattiin sato tokaisten lakonisesti: "aha, täällä on taas joku oksentanut". Kaivaminen loppui vasta kun peitin sipulialueet kanaverkolla.

Keväällä Aiko liittyi laumaa ja alkoi uudenlainen harrastus: kukkaan puhkeavan tulpaanin metsästys. Kun aaveet, jokainen aamulla kukkansa avannut tulpaani sojotti hetken kuluttua varsi kohti taivasta kurottaen - ilman kukkaa!!! Kolmen koiran puutarhaparturointi oli tehokasta. Tarkinkaan valvonta ei estänyt kukkien katoamista. Vain kanaverkko auttoi. Kuvissa pikku-Aiko kiertää "Herkkuja". Vielä kesällä kukkien jo kadottua, sipuleita kaivettiin taas maasta kilvan. Olin jo luovuttanut taistelun.

Tänä syksynä sipulit odottavat jälleen kassissa pääsyä maahan. Nyt kuitenkin kaikki istutetaan talon etupuolelle, minne koirilla ei ole pääsyä. Mukava katsoa, onko sisäpihalla enää yhtään sipulia maan uumenissa. Tuoko kevät sinne kukkia?

Sopu sijaa antaa,

Syysiltojen pimetessä ja pihalla juoksemisen jälkeen uni maittaa koko ryhmäle. Ehdottomasti suosituin on pehmeäreunaninen peti, johon on aika ajoin jonoksi saakka ottajia. Vappu on siirtymässä jo viileämmille vesille ja Aiko on hiipinyt pääohjaajan paikalle.

Korvien puhdistamisen jalo taide

Jokainen koira tietää, että kaverin korvat pitää siivota säännöllisin välein. Voi sitä onnetonta - koiraa tai ihmisraasua - joka asustaa yksin ja ilman ystävää. Ken puhdistaisi hänen korvansa? Ei ihme, että ihmisten markkinoilla on vino pino erilaisia pumpulipuikkotuotteita ja suihkeita, joiden tehtävä on saada korvat puhtaaksi. Hanki koira, mieluummin kaksi tai kolme, eikä sinulla ja koirillasi ole enää ongelmaa siitä, että korvasi olisivat tahmaiset. Yllätyksellinen yöherätys, koira puhdistamassa vimmaisesti korvaasi, voi olla erikoinen elämys, mutta kaikkeen tottuu :-)

Jokaisella on hetkensä

Meillä jokaisella on ONNENhetkemme. Vappu on pienestä pitäen nauttinut suunnattomasti siitä, että se makaa selällään jalkaterien päällä ja sitten sitä pitää heilutella voimakkaasti jalkojen kanssa. Koira repsahtelee sivulta toiselle ja sen suupielet ovat naurusta vinossa. Loppua ei tahdo tulla millään.

Siiri puolestaan hauskuttaa meitä käyttämällä etutassujaan kuin ihmisen käsiä. Se tulee aivan lähelle, tuijottaa ja alkaa tassuillaan taputella poskille. Joskus se kiipeää nojatulossa selän taakse ja rummuttaa etutassuillaan selkään - täällä ollaan!

Aiko puolestaan leikkii ottamalla sormia suuhunsa ja nuolemalla koko käden. Se ei malttaisi millään lopettaa leikkiä. Toinen suosikki on sohvalla makaavan ihmisen päällä käveleminen ja kuonon tuominen tuosta "yläkerran asennosta" aivan kasvojen viereen puolen sentin päähän kujeillen.

Rapsutusakrobatiaa ja suupielien nuolemista

Rapsuttamisen taide on joskus sellaista, että ihmistä huimaa pelkkä katsominen. Saati, että alkaisimme kokeilla rapsuttaa vasemmalla jalallamme oikeanpuoleisen silmämme alapuolista ihoa - ihan noin vain keskellä kävelymatkaamme.

Sama koskee tuota koirusten tapaa nuolla parhaan kaverin suupielet ihan vain osoittaakseen, että me ollaan kamuja. Kannattaa kokeilla heti huomenna esimiehen kanssa tervehtiessä. Samalla voisi kaivella hänen hampaistaan pahimmat lihanpalat talteen.

Viherpeukalot

ITÄMAINEN PUUTARHANHOITO JA MEDITAATIO
Puutarhan hoitaminen on itämaisen viisauden mukaan elintärkeää mielen hyvinvoinnille. Siksi oletettavasti kasvirakkaat ihmiset rakentelevat kaikenlaisia suojalaitteita rusakkoja, myyriä, hirviä, peuroja jne. muita metsien eläimiä vastaan puidensa ja pensaittensa suojiksi.

Meillä kova kolmikko hoitelee puun kuin puun. Hampaita on hyvä teroittaa puolipehmeään kuoreen. Juuri istutettu, punaisena syksyn ruskaa hehkuva, Katsura tuoksuu itselleen ominaista poltetun sokerin voimakasta tuoksua kauas ympärisöönsä. Japanissa ja Kiinassa tuo yleinen puu on syksyn komistus sydämenmuotoisine lehtineen. Aiko huomasi heti uuden tulokkaan. Puuta ei oltu vielä saatu edes kuljetusruukusta pois ja multaan kun se upotti karvaisen kuononsa syvälle kotimaansa makeaan tuoksuun ja hamuili hampaillaan kauniin punaisia lehtiä.

Koristeomenapuu on kevään hankinta. Sen runko ja alin oksa ovat selvästi Aikon mieleen. Pieniä hampaiden reikiä oli ilmestynyt salakavalasti eri puolille puuta. Aivan omenapuun lähistöllä on terijoen salava, joka toipuu vielä edellisen kesän siirrostaan uuteen paikkaan. Sen Aiko on HOIDELLUT repaleiseen kuntoon jo keväällä. Onneksi salava on pajumainen nopeakasvuinen puu, jota eivät pienet vauriot kovasti hidasta.

Meillä nuoret puut ja pensaat ovat siis verkkojen suojissa kunnes kasvu on kunnolla alkanut. Odottelemme myös, että Aiko-puutarhurimme kasvaa isoksi myös mieleltään ja huomio alkaa kiinnittyä muihin asioihin.

On the road again - matka Kiinaan ja hajujen maailmaan

Elämä on matka - Kiinaan maan läpi kaivaen tai sitten vain kolon löytäminen puutarhastamme ja kaivamisen aloittaminen. Aina on potentiaalia. Mahdollisuus löytää jotain sellaista, jota ihminen ei edes tajua - koskaan. Esimerkiksi aivan vastustamaton HAJU, jonka tutkimukseen menee aika ja sitten se pitää EHDOTTOMASTI kiinnittää turkkiin. Tasan tarkkaan korvan taakse - kuin paras parfyymi. Ja sitten matka jatkuu taas. On-the-road-again

Elämä on leikki

Elämä on iso leikki. Päivästä toiseen. Kiitolaukkaa pihalla, pensaiden sisään ja vauhdilla eteenpäin. Syksyn lehden putoaminen käynnistää takaa-ajon. Pallo, oksa, lelu. Aina joku edellä ja vauhdissa jonon vetäjää vaihtaen.

Valkoinen paimenkoiramme Kerttu (Angry Brigade's Victoria) 7 kk iässä keväällä 2005. Kerttu matkasi ensin takaisin kasvattajalleen ja on nyt 2008 lähtien onnellisesti isossa perheessä Pohjanmaalla. Se on saanut jo kaksi pentuetta ja menestynyt erinomaisesti näyttelyissä. Meille Kerttu oli liiankin energinen ja nerokas paimenkoira ensimmäiseksi kasvatettavaksi. Kasvattaja Pirjo Rajakangas sen sijaan otti Kertun innolla takaisin laumaansa ja jalostuskoiraksi Kertun voimakkaan luonteen ansiosta.

Borderterrierimme Vappu muutaman kuukauden iässä. Vappu on virallisesti Vis Á Vis Anja, mutta koska se on syntynyt 1.5.2005, annoimme sille nimeksi Vappu. Vappu sai ensimmäisessä näyttelyssään (Tre KV 2006/3) EH:n ja (Hki 2006/9) Borderterrierien erikoisnäyttelyssä se oli luokkansa neljäs. Mainesanoja erinomaisesta turkista, päästä, hännästä ja liikkumisesta. Vappua kiinnostaa bordereitten yleismaailmalliseen tapaan RUOKA ja lähinnä vain RUOKA. Temput on helppo oppia jos vain PALKINTOJA löytyy. Vappu on laumamme tuumaaja. Sen täytyy ensin miettiä kunnon tovi ja toimia vasta jos löytyy kunnon syy - siis sen omasta mielestä :-)

Borderterrierimme Siiri on syntynyt Vapun serkkuna kesällä 2007. Tässä Siiri muutaman kuukauden ikäisenä. Virallinen nimi on Vis Á Vis Siri. Siiri on rotunsa siro edustaja - 5,9 kg - eli juuri sen kokoinen, millaisia borderterrierien kuuluisi olla, mutta joita harva enää hyvinvointivaltiossamme otollisten ruokakuppien ja karvapuvuistaan ulos kasvaneiden kavereidensa joukossa on. Siiri on laumamme temperamentikas ja tunteikas helyyden jakaja. Se kiipeää aina syliin ja ruoka maistuu vasta jos on ensin saanut kunnolla halata ja olla lähellä. Siiri pitää myös huolen siitä, että jokainen aitamme ulkopuolella kulkeva tulee varmasti tietoiseksi siitä, että TÄMÄ ON MEIDÄN PIHA! Lenkille lähdetään aina, satoi tai paistoi, ja vauhti on ovelta lähtien sellainen, että muilla pitää kiirettä pysyä mukana.

Shiba Aiko, virallisesti Blackroyal's Daikoku on kuvassa 5 kuukauden ikäinen. Aiko on tullut meille Pyhärannasta keväällä 2008.

Näyttely"ura" on alkanut 20.7.2008 Helsingin pentunäyttelyssä, jossa Aiko oli shibababyjen toinen siskonsa Daichin jälkeen. Turkin pitäisi vielä karhentua ja olkavarsien kasvaa niin olisi tytössä missin aineksia jatkossa. Muuten oli kaikki kunnossa koiruksen kokonaisuudessa :-). Aiko on aito shiba, joka on tosin oppinut juttuja bordereilta. Kaikessa pitää olla tietty etäisyys, vain vatsarapsutukset saavat Aikon hetkeksi luopumaan taolaisesta arvokkuudestaan. Samoin pienikin sotkeutuminen taluttimeen saa Aikon suunniltaan - sen mielestä "henkilökunta ei ole tehtäviensä tasalla"!

KOIRAJUTTUJA:

Vappu on laumamme vakain johtajatar. Se ei turhista hötkyile. Siiri purjehti Vapun elämään Ruotsista kuten Vappukin kesäisenä iltana lentokoneella. Vappu otti pienen pennun vastaan ensin totaalisen tunnekuohun vallassa, mutta hyvin pian se päätteli, että "turhaan puhuvat raskauksien rasituksista ja synnytyskivuista - minulla koko homma meni huomaamatta ja nyt on mitä ihanin pentu tuossa vieressä kasvatettavana". Aikon suhteen Vappu oli jo tottuneempi ja se opetti nopeasti Siirin leikkimään sopivassa riehumistilassa uuden pennun kanssa. Nyt Siiri ja Aiko ovat parhaita kavereita.

Aiko hiipi eräänä iltana kohti vessaa. Se avasi kuonollaan näppärästi hieman raollaan olevan oven ja kurkisti sisään. Seuraavaksi peruutettiin ovelta takaisin eteiseen ja haettiin Siiri mukaan "hommiin". Aikon johdolla hiivittiin yhdessä vessaan ja siellä vessapaperirullaan päästä reippaasti kiinni ja juoksuksi. Koko rulla paperia liehui parin perässä kuin sotalippu tyttöjen kiitäessä olohuoneen päästä päähän.

Koirat ja "huonon kelin vaatteet"

Borderterrierien turkki on erittäin hyvin sään kestävä. Alussa pesimme Vappua aina kun se oli kurastanut itsensä jossain ryteikössä, mutta koirus sai sellaisen hepulin pesusta, että toimituksesta alkoi tulla meille painajainen. Vappu ryntäsi suoraan suihkukopista risteilyohjuksen lailla pihalle. Suihku oli toisessa kerroksessa ja monasti Vappu kieri muutaman portaan vaakakierteellä päästäkseen ulos vauhdilla. Menoa säestettiin vimmatulla haukkumisella ja rähinällä. Saimme koiruksen rauhoittumaan hetkellisesti suurella siankorvalla. Kun se oli ahmittu niin pahimmillaan protesti alkoi uudelleen. Sitten joku armelias kirjoitti, että pelkkä rätillä pyyhkiminen riittää ja on itse asiassa parasta, jotta turkin luonnollinen rasva ei mene viemäristä alas.

Siiri puolestaan ei voisi vähemmän välittää suihkuista ja sateesta. Sille on aivan sama, mitä taivaalta tai putkista tulee. Kaikki on ok. Samoin on sadetakkikin, jos ulkona on todella kova viima ja räntäsade. Vappu on toista maata. Se ei voi sietää minkäänlaisia vaatteita. Ei vaikka pakkasta olisi -30 astetta ja kova tuuli. Kun batmanviittaa - joksi näppärää mustaa viittaa kutsumme - otetaan eteisen laatikosta niin Vappu katoaa kuin taikaiskusta. Sen löytää kovan etsimisen jälkeen joko nojatuolin alta aivan litteänä lattiaan painautuneena tai vaatenaulakon viimeisestä kulmasta korvat päätä myöden kuin uimalakkina. Matka ulkona on hidas ja häpeällinen - sen mielestä.

Aiko, shibamme on myös kaksinkertaisen turkin onnellinen omistaja. Pesua ei silläkään tarvita, eikä suositella. Siispä näyttelyesiintymiset suoritetaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Karvanlähtö on "kuulemma" pari kertaa vuodessa ja sen tulee huomaamaan kun aika koittaa :-)
"Pörrösiiri"

Vappu ja Siiri nauttivat turkin trimmaamisesta nyppimällä kaksi-kolme kertaa vuodessa. Onneksi molemmilla on niin hyvä karva, että turkki voi kasvaa huoletta pitkäksi ja tuuheaksi. Vasta karvan "kypsyminen" nypittävään kuntoon saa aikaan soiton tutulle luottoturkkihoitajalle, joka tulee kotiimme ja kuluttaa sitten aikaa noin viitisen tuntia yhteensä kahden koiran kanssa. Linnuille on pihalla pesäaineksia - vaikka merikotkaparille jos määrää ajattelee.

"IrokseesiVappu"

Terveys ja huoltotoimet

Kaikki kolme koiraamme ovat olleet terveitä ja varmasti osan kunniasta saa koiramainen ruokinta ja reippaat elämäntavat - jotka koiruksemme valitsevat omatoimisesti ja itse. Turkit kiiltävät ja hammaskivestä ei ole tietoakaan. Ainoastaan Vappu on kerran joutunut onnettoman osaamattoman eläinlääkärin hoiteisiin. Siitäkin selvittiin vaihtamalla ammattilaisten hoitoon Apex-asemalle Malmille. Todella osaamaton eläinlääkäri "dignostisoi" Järvenpäässä eläinlääkäriasemalla Vapulla todennäköisesti kohtutulehduksen. Saimme kahta eri antibioottia ja suosituksen poistattaa kohdun - Vappu 2 vuotias!! - leikkauksella, "sillä harvoin tällaiset menevät muuten ohitse". Olimme kuin maamme myyneet. Onneksi kyselimme leikkausaikaa varataksemme parhaan mahdollisen osaajan tuon operaation tekijäksi. Menimme syömättä ja juomatta (hermoraunioina) aamulla varhain Malmille, jossa asianasa erinomaisesti osaava eläinlääkäri tutki vielä Vapun ennen leikkaukseen valmistautumista. Olin tippua tuolilta, sillä hän totesi: "Vapullahan on juoksu" eikä leikkaukseen, saati lääkkeisiin ole syytä. Oppirahat on maksettu ja tästä eteenpäin käymme vain ja ainoastaan OSAAVILLA eläinlääkäreillä.

Kolmen koiran kynsien leikkaaminen on aina ohjelmanumero sinällään. Näimme kerran, miten lemmikkieläinliikkeessä leikattiin "asiakaskoiran" kynsiä maksusta. Toimenpide oli yksinkertainen: emännälle kourat täyteen herkkuraksuja ja määräys syöttää niitä tauotta liukuhihnalta "asiakaskoiran" suuhun niin, että tämä ei tiedä tuon taivaallista siitä, mitä tassuissa touhutaan. Sama pätee meillä kotosalla. Aiko on uusin tapauksemme. Se on vielä "koulutusvaiheessa" ja siksi kuivaa kuorretta menee tasaiseen tahtiin kun minä leikkaan kynsiä vauhdilla. Siirille riittää jo muutama palkinto toimituksen aikana ja Vappu ojentelee tassu tassulta manikyyriin ja pedikyyriin kyntensä - tietäen, että "lopussa kiitos seisoo". Kuulumme kaikessa palkitsijoiden koulukuntaan, sillä koirien lienee vaikea ymmärtää, miksi turkkia pitäisi haroa kummallisella piikkilaitteella, saati, miksi joku katsoisi minua korviin tai nyppisi punkkeja turkista ilman palkintoja minulle :-)

Hampaisto pysyy puhtaana kun syötämme ainoastaan viljatonta koiranruokaa sekä kaikki makupalat ovat erilaisia kuivattuja ja koirille tarkoitettuja: mahaa, keuhkoa, kuorretta, sian korvanreunuksia jne. Emme anna koskaan keksejä, makeisia emmekä mitään ihmisten herkkuja, sillä perusteemme on, että emme ole toistaiseksi vielä nähneet koirien omistamia karkkitehtaita maailmalla.

Murrosikä, ei sentään finnejä

Aikolla oli juoksu jo 5 kk iässä ja oletin - naivisti, etta siinä menivät koko nuoruuden puuskaisat ajat kuin poutapilvi taivaalla ratsastaen. Toisin kävi. Ei tullut finnejä eikä kuunneltu kovaa heviä, mutta sen sijaan heti kun silmä välttää, Siiriä komennetaan kunnolla ja Aiko pyrkii vähintään kakkospaikalle laumassa.... siis alhaalta lukien.

Olemme matkoilla ja kotonamme koirusten kanssa asuu väliaikaisesti erinomainen osaaja. Aiko on onneksi hyvän ohjauksen alaisuudessa - joskin temppuilua on tullut kuulemma kokeiltua: komentelua ja sänkyyn pissaamista. Sellaisia. No, pääsimme liiankin helposti Vapun ja Siirin kanssa, joilla ei ole ollut mitään erityistä muurrosikää.

Hampaat

No niin, nyt sitten viimeisetkin Aikon kulmurit katosivat hammaskeijujen rasioihin. Matkamme aikana Aiko on kadottanut yläkulmurit ja tilalle on jo kasvamassa soma neljän kappalleen torahammaskalusto - yksi jokaiseen kulmaan. Onneksi, sillä maitohampaiden kärjet ovat kiusallisen teräviä. Noista terävistä raatelupiikeistä on vieläkin vanhan talvitakin hihoissa Kertun kulmureiden repimiä palkeenkieliä.

Aiko oppi Vapun ja Siirin tavoin nopeasti, miten käyttää hampaitaan ja miten hampaita ei käytetä ihmisten pureskelemiseen. Tuo oppi on eräs tärkein opetettava pennulle. Kertun, ensimmäisemme kanssa, saimme monia "hyviä" neuvoja siitä, miten "pennut aina purevat" jne. Emme osanneet olla tarpeeksi tiukkoja ja seurauksena olikin jatkuvaa taistelua puremisen ja erilaisten vaatevaurioiden kanssa. Naapurin rouvan erinomaiset turkiskäsineet saivat pahimmin kyytiä Kertun päätettyä kokeilla niihin hampaitaan. Siinä sitten hymyiltiin vaivaantuneesti ja päiviteltiin pentukoiran hampaiden terävyyttä kun samaan aikaan rouvan hienot hanskat lepattivat riekaleina ranteissa.

Siirin alapuoliset maitokulmahampaat jouduttiin poistamaan leikkauksessa, sillä toinen hampaista kasvoi liian pystyyn painaen yläientä. Saimme taas kerran joukon neuvoja siitä, miten päivittäinen hampaiden venyttely asettaa pysyvät hampaat oikeaan asentoon.

Liekö syy uskossa - tai pikemminkin sen puutteessa, hoidosta ei nauttinut kukaan muu kuin Siiri itse, joka kuvassa nauttii rentona hampaiden venyttämisestä. Siiri on muutenkin koiristamme se, joka luottaa meihin ihmishölmöihin kuin vuoreen. Sen mielestä kaikki, mitä teemme on ok. :-)

Pesuainepallojen elämää pyykkikoneessa

Vappu rakastui aivan pikkuisena pentuna muovisiin pesuainepalloihin. Ihastuminen syntyi vahingossa kun purin puhdasta pyykkiä koneesta ja samalla lattialle putosi kopsahtaen pesuainepallo. Vappu säntäsi sen perään ja leikki alkoi. Pallo sinkoili muotonsa ansiosta arvaamattomasti ja koko hurja takaa-ajo muuttui huikeaksi leikiksi meidän ajaessamme Vappua takaa ja maanitellen siltä palloa takaisin. Ei ollut vaikea huomata, miten paljon pieni koirus nautti pallon metsästämisestä.

Aloimme keräillä pesuainepullojen mukana tulevia palloja. Seuraavassa vaiheessa addiktiomme kehittyi asteelle, jossa pyysimme asiakkaiden kauppoihin jättämiä pesuainepalloja ostosten yhteydessä mukaamme. Tiedustelimme ystäviemme hämmästykseksi heiltä, josko perheissä olisi "ylimääräisiä" pesupalloja. Suunnittelin jo ottavani yhteyttä pesuainevalmistajaan ostaakseni laatikollisen palloja varastoon. Aloimme olla koukussa :-)

Niin oli Vappukin. Kun olimme kylpyhuoneessa se ilmestyi hiljaa pesukoneen luokse ja tuijotti koneen lasista luukkua kuin odottaen "pesupalloeläimen" piipahtavan koneesta ulos. Hetken kuluttua tämäkään ei enää riittänyt, vaan Vappu alkoi vikistä vaimesti ilmoittaen: "voitko avata pesukoneen luukun, jotta voin tarkastaa pesupallojen pesän?". Teimme työtä käskettyä. Vappu kiipesi puoliksi koneen sisään ja seisoi odottaen pitkät tovit täysin liikkumatta.

Pesupallometsästys on edennyt vuoden aikana tilanteeseen, jossa selitämme Vapulle, että pesupallot eivät ole juuri nyt koneessa, vaan ne ovat vaeltaneet jonnekin omille retkilleen. Vappu katsoo meihin sydäntä särkevästi ja vikisee - kuin kysyen: "missä ne ovat ja koska ne tulevat?" Me selitämme mitä ihmeellisimpiä tarinoita pesupallojen elämästä ja siitä, miten ne eivät asu enää pesukoneessa. Mutta - aina joskus - kuin ihmeen kaupalla, pesupallo ilmestyy, loikkaa kaakelilattialle kolisten .... peli voi alkaa :-)

Kestävän kehityksen koiralauma

Perheemme karvaiset työläiset hoitavat tehokkaasti kaiken turhan jätteen pilkkomisen. Aiko on erikoistunut talous- ja vessapaperirullien tuhoamiseen. Koska sen ruokahalu on MYÖS rajaton, rullien selluloosa on niin maittavaa normaalin ruokailun ohella, että meidän pitää valitettavasti ottaa siltä nuo huikopalat pois pienen napostelun jälkeen.

Aiko on nyt puolivuotias ja sen luonne ja persoona alkavat tulla esiin. Selvimmin Aikossa huomaa sen fiksuuden. Mitään ei tarvitse sanoa kahta kertaa, vaan koirus ymmärtää heti, mitä tarkoitetaan. Shibojen sanotaan lukevan taitavasti ihmisen kehon kieltä - totta on. Aikon kanssa voi toisaalta paneutua "keskusteluun", jolloin se siristää katseensa, vetää korvat vaakatasoon ja katselee hieman sivuun käännetyn kuonon kupeesta. Sen häntä heiluu vimmatusti ja vastauksena ihmisen puheeseen, Aiko puhuu omaa koirakieltään hyvin ilmeikkäästi.

Aiko on pienestä pennusta alkaen kulkenut taluttimessa tempomatta. Se tulee kutsusta lentolaukkaa pihan perukoilta, eikä se odota tulemisestaan palkintoa. On vain kiva taas kerran nähdä, vaikka miljoona kertaa päivässä. Aamulla VARHAIN n. 05:30 nälkä yllättää - satoi tai paistoi. Silloin on aika saada ruokkija hereille. Siinäkin koirus on oppinut, että kova meteli ei saa haluttua tulosta aikaan, vaan hienoisesti kohoava, vaikeasti sanallisesti kuvattava, jodlaus.

Kielellisesti Aiko on oppinut borderterrierien "vietnamilainen-pikkusika-röhkimisen" leikkiessään. Talo raikuu kun shiba painii lattialla Vapun ja Siirin kanssa.... kaikki kolme RÖHKIEN railakkaasti.

Muistot kultaantuvat"

Kun eilen kirjoitin, että Aiko on aina kulkenut taluttimessa tempomatta, unohdin ensimmäisen kävelykerran "isoon maailmaan". Aiko oli automatkalla ja ulkoiluhetki oli ison rautakaupan nurmialueella. Kaikki meni hyvin niin kauan kun kaulapanta ei kiristynyt milliäkään....mutta kun niskassa tuntui pieninkin nykäys seurasi kaikkia sivullisia suunnattomasti huolestuttava NÄYTELMÄ. Aiko alkoi kirkua todella ÄÄNEKKÄÄSTI. Se loikkasi ja tempoili taluttimessa X-kirjaimena metrin ilmassa ja sai aikaan suunnattomasti huomiota. Mikä lienee ollut tarkoituksin. Onneton koiranpenturaukka brutaalien rääkkäjien kynsissä, "SOITTAKAA PÄIVYSTÄVÄLLE KOIRASOSIAALITYÖNTEKIJÄLLE JA ILMOITTAKAA VAKAVASTA PAHOINPITELYSTÄ JULKISELLA PAIKALLA!!!!"



Kissakoira vai koirakissa?

Shibojen sanotaan olevan kovasti kissamaisia. Totta on jossain määrin. Siinä missä Vappu ja Siiri seuraavat ihmiseläinten töihinlähtöä sängyltä etutassut ikkunalautaan tukien, Aiko kiipeää yhdellä hypyllä ikkunalaudalle kävelemään. Ei varmasti kuulosta kummalta, mutta kun katsoo 8 cm leveää ikkunan raamia ja koiraa, joka on lähemmäs 10 kiloinen, on ajatus kissasta lähellä.

Olimme viikonloppuna pieneen kyläämme rantautuneen uuden eläinlääkäriaseman match showssa. Ilmoittautumistiskillä reipas toimitsija kysyi: "saittehan jo makupaloja?" Vasta kotona aloin katsella makupalapussia tarkemmin - tuote oli AIKUISEN KISSAN HAMMASONGELMIEN hoitoon tarkoitettu näytepakkaus!!! Emme sentään ole vielä niin pitkällä 6 kuukauden ikäisen koiramme kanssa. Oli helppoa päättää, tuohon eläinlääkäriasemaan emme ihan heti turvaudu, vaan jatkamme entisen oivan hyvän asiantuntijamme leirissä edelleen :-)

Kotiboa ja hammaskiven ehkäisy

Kuten kunnolliset mainosten uhrit konsanaan, annamme aina silloin tällöin koiralaumallemme dental stix makupalat. Ideananahan on, että sitkeä, mutta kummallisella tavalla maukas (?), tervalta tuoksuva pötkylä pistää koiran pureksimaan tankoa kunnolla ja samalla hammaskalusto puhdistuu.

Niinpä, ainakin bordeterriereillämme on niin mittava puruvoima ja leikkurihampaat, että tuotteesta ei ole juurikaan havaittavaa hyötyä. Ajassa alitetaan Pekingin olympialaisten 100 metrin miesten juoksun ennätysaika, vaikka kaikki tassut olisivat kohti kattoa ja vatu kohti taivasta suorituksen aikana.

Siiri on erityisen kunnostautunut dental stixin "suorittajana". Se tempaisee puikon kerralla kitaansa, puraisee kerran...kaksi - muodon vuoksi - ja nielaisee koko kapistuksen kerralla. Meillä on kotona hetken boakäärmettä imitoiva karvainen kapistus ja sitten - tilanne ohi ja hampaat hoidettu!

Musiikkia korville

Huilunsoitto täytää talon. Samoin ensimmäisestä nuotista kumpuava ulvonta. Hätääntynyttä juoksua, hyppyjä, ravaamista edes takaisin. Pihan perältä kiitää viimeinenkin osallistuja - Aiko - rummuttaa vimmatusti oven lasia päästäkseen mukaan. MAMMA ULVOO!!!

Kerttu osoitti aikanaan susimaisen kumppanuuden osallistumalla soitantaan sydäntäsärkevällä ulvonnalla. Sitä ei sammuttanut edes suuri siankorva, joka sille annettiin, jotta ajatus olisi muualla kuin mamman musisoinnissa. Kerttu jyysti silmät ummessa korvaa ja lauloi kovalla äänellä suupielistään lakeuden kutsua.

Vappu puolestaan osallistuu laulantaan etupäässä mollisointuisissa kappaleissa. Se nojaa pohkeeseeni voimalla, nostaa kuonon kohti kattoa ja antaa laulun tulla.

Siiri on enemmänkin ymmällään. Se katsoo Vappua kummissaan ja tapailee laulua. Ei kuitenkaan kovin johdonmukaisesti. Mukana pitää kuitenkin olla.

Aiko osallistuu TÄYSILLÄ. Se hyppii, jodlaa, joukuaa ja ulvoo. Välillä meteli yltyy haukkumiseksi ja tunnetilat kuohuvat. Se saa kaikki muutkin hermostumaan ja jos näin ei tapahtu, Aiko alkaa juoksennella, hyppiä, metelöidä ja melskata sellaisella intensiteetillä, että jotain tapahtuu muissakin aivan välttämättä.

Ulkoilua ja säiden armoilla olemista

Koiramme ovat hyvin erilaisia sekä temperamenteiltaan että myös päivän toimiltaan. Siinä missä Vappu miettii aina huolellisesti ja moneen kertaan, kannattaako aamulla kastella tassuja vessareissulle, Aiko rientää kiitolaukkaa sateessa ja tuulessa pitkin pihaa. Siiri seuraa mukana ja usein se SYÖKSYY häntä neulanterävänä ja piikkisuorana pitkin piha-aidan reunaa haukkuen äänekkäästi mennessään. Kun kierros on tehty, voikin palata pienempimuotoisiin puutarhatoimiin. Siiri seisoo mielellään keskellä pihaa, korkeimmalla kohdalla. Sieltä on hyvä monitoiroida kaikkea ympärillä tapahtuvaa.

Aiko lymyää pensaissa ja usein näkymättömissä. Se on keksinyt, että lintujen saalistaminen on järkevintä tiuhassa pensaassa, jossa pahaa-avistamaton lintu on vaarassa joutua "kissukoiramme" saaliiksi ymmärtämättömyyttään. Kovinkaan kaatosade ei pysy Aikon turkissa, vaan pisarat valuvat pois kiiltävästä turkista.

Vappu suostuu oleskelemaan pihalla vain jos koko lauma on paikalla. Sen mielestä se on ainoa hetki, jolloin voi varmistaa, että kukaan ei ole sisällä avaamassa jääkaappia tai maistelemassa mitään ruokapuolta. Tosin Vappu osaa kyllä avata itse ovet hyppäämällä oven kahvaan. Siksi meillä onkin kahvat asennettu ihmisten mielestä kummallisesti kohtisuoraan ylöspäin.

Naapurin ja meidän välillä on umpipuinen aita, jonka alareuna on peitetty kanaverkolla. Aina jos naapurista kuuluu pienikin risaus, koko kolmikko on "kerrostalokyttäämässä" aidan ali. MITÄ SIELLÄ OIKEIN TEHDÄÄN? Voimme vain aavistella, miltä naapurimme puolelta näyttää, kun 15 cm korkeasta aidan alusraosta tuijottaa ääneti kolme koiran uteliasta naamaa :-) Elä siinä sitten omassa rauhassa....

Työväenopistolla tavataan!

Aina silloin tällöin jokainen koiristamme kokee luomisen tuskaa. Jotain lähtemätöntä pitäisi saada aikaan - jälki maailmaan, tuleville sukupolville. Tuo tuska on ihmisillekin tuttu ja siihen markkinarakoon syksyn sanomalehdet ovat pullollaan erilaisia harrastuspiirien alkamisilmoituksia.

Koiraperheessämme olisi tänä syksynä tarjolla: korinpunontaa, mattorevinnäistöitä ja erikoisuutena sanomalehtiaskartelun kurssi pikästyneille. Tarkemmat teko-ohjeet voi kysyä Vapulta, Siiriltä ja Aikolta :-)

Nukkumisen nautintoa

Koirat nukkuvat paljon. Pentuna nukutaan, jotta kasvettaisiin ja aikuisena nukutaan, jotta jaksetaan, tai ihan muuten vaan. Koirus nukkuu koiruksen unta. Hetkessä syvästi kuorsaten ja kun rasahdus kuuluu niin nuolena ikkunaan kiitäen. Meillä nukutaan erikseen ja yhdessä. Mitä kummallisimmissa asennoissa ja paikoissa. Suosittuja ovat omat tyynyt ja niiden päällä pehmeä lammastalja. Virkeinä hetkinä lammastaljaa vedetään pitkin taloa ja lattioita ja se pureskellaan reikiä täyteen. Kutsumme tuota ahkeraa tassutyöhetkeä "suorittamiseksi". Nukkuessa ollaan ehdottomasti kavereita ja silloin luotetaan 100%:sti.