Ylä-Urdustanilainen Emerita - Professori Vappu

Muutama sana laumamme johtajattaresta Emerita professori Vapusta.

1. Vappu on monella tavalla ainutkertainen laatuaan. Sen kyky optimoida energian käyttö suhteessa ruoka-annoksiin päihittää NASA:n avaruustutkimusinstituutin ravintotieteilijöiden taidot ja tiedot. Yksikään kalori ei mene hukaan ja liikunnan suhte ravintoon on äärimmilleen optimoitu.

2. Kerjäämisen jalon taiteen globaalina kykynä, Vappu on osoittanut jäljittelemättömät taitonsa ja taipumuksensa alalle. Istuminen takamuksella, toinen takajalka holtittomasti repsottaen sivulle, ei voi jättää ketään kylmäksi. Siellä, missä on murunenkin ruokaa, on myös Vappu. Keittiössä se sijoittaa itsensä ääneti aina jalkoihin ja kevyt nuolaisu tai tönäisy sääreen on muistutus siitä, että lattian rajassa on hiljainen, anova koirarepsu, joka on "aivan muutaman sekunnin kuluessa nääntymässä nälkään". Kaikki on hiuskarvan varassa. Vappu onkin kunniatohtori kerjuuakatemian emerita professorina Ylä-Urdustanissa. Maassa, jossa kaikki on aina esimerkillisen hyvin ja missä ei puute -sanaa tunneta puheissa.

3. Aina niin tuumaava ja hitaan mietteliäs Vappu otti turbon käyttöön. Jouluna Vappu esitti krokotiilin nopeudella syöksyvää saalistajaa löytäessään lenkille lähdettäessä eteisestä roskapussin, jossa oli porkkanalaatikkoa päälimmäisenä. Eipä ehtinyt isäntä tajuta, mikä syöksyi jalkojen ohitse, repi kassin riekaleiksi ja hotki laatikon rääppeet alle sekunnin sadasosan. Vasta kun kaikki oli jo ohitse, kuului eteisestä kova komentohuuto - myöhässä, pahasti myöhässä.

4. Viimeisin tämän kertomuksen erikoisuus on Vapun kyky löytää puhtaiden pyykkien kasa. Siellä missä kasa, siellä Vappu - koko keon päällimmäisenä. Kuvassa salamavalon välähdyksestä silmät avaava nukkuva koiramme, puhtaiden vaatteiden kasalla :-)

Sylitystä ja loma-aikaa

Siiri on laumamme lilleri-lalleri, joka etsii aina ihmisen sylin alustakseen. Se reposottaa miten kuten mukavaksi olonsa tuntien niin tuttujen kuin vieraittenkin sylissä - kunhan vain sylissä. Yöllä se hiipii nukkujan viereen huomaamatta ja kun aamulla herää, Siiri on joko peiton alla huppeluksissa tai sitten korvan vieressä kerällä tyynyllä tuhisemassa. Aamulla on sitten aika herättää ruokkija voimakkaalla pään ja koko vartalon ravistelulla. Ideana on saada kuuluva läpsytys aikaiseksi ravistelemalla korvalehtiä voimakkaasti. Siiri onnistuu!

Uusi Vuosi raketteineen on kohta ovella. Siiri on ainoa, joka ei voisi vähempää välittää paukkeesta ja melskeestä. Pihaa pitää valvoa entiseen malliin aidan reunusta kiertäen, vaikka taivaasta satelisi mitä ja korvissa paukkuisi ja vinkuisi.

Laatuaikaa vai riistoa? :-)

Tämän sunnuntain Hesarissa oli koko sivun artikkeli siitä, että joidenkin mielestä koirien pitäminen lemmikkinä on ihmisen toteuttamaa riistoa. No. Varmaan niinkin voi asioita katsoa, riippuen kuitenkin tapauksesta sanoisin. Meillä ei kukaan ihmispoloinen ehdi päikkäreille oikaista kun samoin tein joku on heti vilahtamassa peiton alle. Olemme yrittäneet monta kertaa ehtiä puolijuoksua petiin, mutta kuin taikaiskusta kuuluu kopsahdus ja koiruksia alkaa sadella taivaalta. Fleecepeitto ei ole ehtinyt laskeutua ihmispolon päälle kun sen alla on jo joukko suojaan ja lämpöön vilahtaneita karveleita rajallisesta tilasta ja lämmöstä taistelemassa. Sellaista riistoa meillä!

Hyvää Joulua

Talviturkki

Aiko vaihtoi talviturkin juuri sopivasti pakkasten tullessa. Sen turkkitakki paksunee edelleen päivä päivältä ja karvoja ei lähde enää lainkaan. Kaikki on siis kotiinpäin. Aiko on ainoa meistä, joka viihtyy ulkona vaikka tunteja jos vain joku muu suostuisi samaan. Talvi on kuin tehty sille ja sen karvatakille.

Joulumarsu ja muita tarinoita

Tänä Jouluna tontun punaiseen pukuun onkin tällätty Aikon ekaksi tärkein leikkikaveri - teddy-Marsu. Siinä se tököttää vieressä pipa päässä. Aiko on tosin suorittanut Marsulle jo monta elintensiirtoa ja ei riitä yksi eikä kaksi kertaa, kun Marsukkaa on kiidätetty leikkaussaliin parsittavaksi. Aina on kuitenkin onnistuttu tunkemaan pumpulit takaisin sisuksiin ja matka on jatkunut. Toisin on Lampin kanssa, josta on vain raamit ja rääppeet jäljellä, mutta rakkaus pysyy. Aiko retuuttaa itse valitsemaansa kintaan kokoista leikkilammasta minne kunne kerkiää ja siitä saa vähintään kerran päivässä kunnon retuutukset irti. Tapporavistelut koskevat molempia - Lampia ja Marsua :-) Onneksi molemmat ottavat tiukan tempomisen reporentoina vastaan.

Elämäni kaverit

Aikolla taitaa käydä säkä, sillä se on saamassa uuden kaverin - Nannan. Koirakouluttajamme sisko kaipaa koiraa, jonka kanssa voisi tehdä juttuja: lenkkeillä, kouluttaa ja käydä vaikka näyttelyissä. Aiko saisi ekstrakivaa aina silloin tällöin ihan itselleen. Voisiko olla paremmin asiat. Kerran on jo tavattu ja lenkki kuljettu. Koti säilyy ennallaan, mutta tohut lisääntyvät toiseen potenssiin ja tytöt sopivat hyvin toisilleen: nuoria ja urheilullisia :-)

Samoin on ounasteltu, josko Siiri pääsisi kokeilemaan Jasun kanssa agilityä. Ooooh sanoo Siiri, sillä se ihannoi kouluttaja-Jasua ihan raivokkaasti. Aina kun tavataan, Siiri kiipeää kuin orava Jasua pitkin ja sitten halaamisesta ei tahdo tulla loppua. Siiri tietää, että vauhdista ei ole puutetta kun Jasun kanssa leikitään.

Repsotusta

Aikon massiivinen karvanlähdetysoperaatio alkaa olla ohitse. Kun vielä - ääliö minä - keksin vaihtaa ruokalajiketta tarkistamatta, onko uudessa viljaa - sain aikaiseksi Aikolle hilsesateen ja Vapulle korvavaivan, niin oli koiraperheen elämän vivahteet huipussa. Aiko on aikuistumassa ja se on haastanut Vapun tappeluun. Piti mennä väliin ja saada kunnon purema käteen, sillä muuten ei olisi shibarassusta ollut kuin päreet lattialla. Vappu ei helposti provosoidu, mutta jos joku tulee hammaskalusto edellä kimppuun niin sitten alkaa tapahtua. En haluaisi joutua todelliseksi tappamisen kohteeksi :-(

Kaikille kahta shibaa tai monen koiran ja shiban laumaa ajatteleville sanommekin - miettikää vielä toinenkin kerta ja lopettakaa uskominen joulupukkiin. Ihminen rakentelee näitä laumoja itsekseen ja keinotekoisesti ja kun pentuleikit ovat ohitse, laumassa alkaa tapahtua. Jos ihmisjumala rakastaa uhkapelejä, rulettia, ravivetoja ja lottoaa niin kannattaa ottaa kasa koiria kotiin asumaan ja toivoa parasta.

Meillä koirat asuvat erikseen, sillä emme enää luota siihen, että kaikki olisi onnea ja autuutta ilman rajoituksia. Kun muutokset arkisessa elämässä olivat pakko, poistui painostus ja uhka ja Siiri & Vappu ovat taas onnellisia ja leikkisiä. Aiko taas on oma kuninkaallinen itsensä. Sen kanssa on upeaa liikkua luonnossa ja se kuuntelee kuin elokuvien Lassie - pienintäkin kuiskausohjetta noudattaen. Se on luotu ihmiselle, mutta niin, että se saa kaiken huomion itselleen. Japanilainen estetiikan riemuvoitto. Älykäs ja tunteikas, upea elukka :-)

Sadetta pitää

Neiti Etsivän koulutuksessa on enää jäljellä loppukoe ja sitten voikin siirtyä treenirinkeihin harjoittelemaan alkeiskurssilla opittuja juttuja. Eilinen vanhan jäljen harjoitus sujui kaatosatessa - kuten edellisenäkin viikonloppuna. Nyt tarvittiin jo lisää maalikoiria, sillä maalissa piti kykkiä kuusen alla vähintään tunti ja Vappu sai myös luvan lähteä talkoisiin. Se meni sammalikossa kuin veturi sillä seurauksella, että läpimärkä sammalmätäs liukui mudan päällä ja emäntä suistui selälleen rinnettä pitkin. Matka jatkui kohti ryteikköä ja löytämistä odottaessa kaatosadekin lakkasi.

Siiri teki töitä kunnolla kuonollaan, sillä sade ja aikaviive tekivät tehtävänsä ja oli pakko ottaa hajua maasta ilman sijasta. Kun kohde löytyi, niin Siiri istui pienen matkan päähän ja tokaisi elekielellä: "tuossa ne ovat!". Mutkat tahtovat mennä aina välillä suoriksi, mutta toisaalta jäljeltä tippumisen huomaa, sillä Siiri alkaa leikkiä ja touhuta omiaan työn sijasta :-)

Kuvassa Siiri on sadeviitassaan. Se ego mahtuu mihin tahansa vaateparteen. Sen sijaan Vappu katoaa kuin taikaiskusta jos sille alkaa sovittaa ihmisten rakentelemia tamineita päälle. Kuvassa Vappu varmistelee hajulla: "Eihän ole minulle, mutta mistä oikein on kyse?"

Hajustaminen jäi päälle

Siirillä on lepo samanlaista luottamusta kuin koko elämä. Se asettautuu mukavasti minne kunne keksii ja sitten unijukka yllättää. Jäljestämisestä on tullut jo elämäntapa, sillä Siiri kulkee kirsu maassa lenkin kuin lenkin. Askellusta säestää kunnollinen tuhina ja röhkiminen merkkinä muille, että "nyt seurataan jälkiä = neiti etsivä työssä". Pitää olla tarkkana, sillä voi olla, että Joulupukin pajassa vinkki otetaan huomioon ja ompelukoneessa surautetaan Siirin iloksi työviitta :-) etsijäkoiramerkein....kuin Team-Ahman pojat telkkarissa....

Metsän sokkeloissa kaverien kanssa

Siiri kulkee tyytyväisenä kouluttajan ja isännän kanssa kohti metsän saloja. Talven ensimmäinen kylmä päivä torjuttiin kunnon takilla. Piilossa mutkien ja matkan takana on kurssikaveri Iines. ...toisinaan taas Pete-villis tai Ansa-rottis. Kun oma vuoro maalina koittaa, Siiri osaa olla hiiren hiljaa kuusen takana odottamassa "löytämistä". Kaikki kurssikaverit ovat vuorollaan toistensa palveluksessa. Siirillä riittää energiaa ja intoa vaikka muille jakaa. Jokainen harjoituskerta on hauskaa täynnä ja alkeiskurssin jäljen seuraaminen ei tuota ongelmia :-) Miksiköhän etsijäkoirien pitäisi olla Kennelliiton kannanoton mukaan ainoastaan palveluskoiraroduista ---- kysyvät Siiri ja kumppanit. Ihmisten kummallista taipumusta rasismiin :-(

Iines

Neiti etsivä

Siirin etsijäkoira-alkeiskurssin toinen tapaaminen on takana. Nyt löytyi 100% idea koko juttuun! Siiri meni kiskoilla jälkeä pitkin ja kun ilmavainu tuli kuvaan, se saattoi oikaista suorita reittiä rottistytön piilopaikalle. Tunnit kuluivat loskaisessa metsässä välillä maalina istuen ja välillä jälkeä seuraten. Ainoa "yllätys" oli se, että Siiri ei ollut harjoitusten jälkeen(kään) lainkaan väsynyt, vaan sama meno jatkui kotona kuin aina aikaisemminkin. Sille on varmaan asennettu koirapentutehtaalla ydinkäyttöinen ekstrapatteri turkin uumeniin, sillä mikään ei saa energiaa edes heikkenemään - saati loppumaan.

Kuvassa Siiri on rennosti käsivarrella, johon se sijoitti itsensä omalla rakastettavalla tavallaan venytellen kun sen piti jäädä itse asiassa tuoliin istumaan. Se roikkuu mukana kuin apinan poikanen mitä kummimmissa asennoissa - luottamus on 300% luokkaa aina ja kaikkiin ihmisiksi kutsuttuihin :-)

Valkoinen ihme

Jokavuotinen lumen ihme on koettu ja haistelussa tarvitaan uutta tekniikkaa - tarkkuutta ja syvän kontaktin välttämistä :-)

Etsijäkoiraoppilas-Siiri

Siiri on avannut koulutustilinsä eilen. Ensimmäinen etsijäkoiraoppitunti maastossa on takana ja Siiri on kiitänyt sujuvasti ryteikössä kymmenen metrin pituinen liina perässään hakien huolellisesti piiloutunutta 40kg kokoista rottistyttöä! Pete-villakoira löytyi helpommin, sillä sen "katoamiseen" sai näköhavainnon. Rottis sen sijaan sai piiloutua rauhassa emäntänsä kanssa. Energiaa Siirissä on vaikka muille jakaa. Illalla ei näkynyt väsymyksen merkkiäkään, vaan meno oli samanlaista kuin muinakin iltoina. Ehkä sitten kun ollaan käyty koko kurssi ja josko vaikka oltaisiin kunnolla sitten harjoitusringissä jäsenenä ja....sitten....ja....kun.....jos.....vaikka.....

Markkinoilta tarttunut poutapilvi :-)

Aikokin löysi poutapilven tänään :-) Ulkona sataa ja myrskyää, mutta ei huolta, sillä lammastalja on pehmoinen ja nautinnollinen.

Syksy koittaa ja oli aika hankkia uudet lammastaljat vuoden aikana viruneille. Aiko on lisäksi tehnyt askareitaan ja paloitellut melkoisia osia vanhoista taljoista. Siiri on kuin poutapilvellä uuden taljan syleilyssä. Antaa talven tulla!

Taas kulkee

No niin, jo löytyi Siirillekin makupalaa. Luomu-Limousine-Lehmää sekä jauhelihana että rustoluina :-) Onneksi on monipuolisia ystäviä, joilla on ostopaikat tiedossa. Siiri, Vappu ja Aiko tuijottavat minua kuin puolijumalaa kun palottelen kirveellä isoja rustoluita sopiviksi annospaloiksi. Jeeeeeeeeee.......koiranelämää.

Siiri ja ruokailu

Siiri päätti, että tehdastekoinen koiranruoka saa riittää. Se ei edes maista ainuttakaan raksunappulaa, vaan kävelee pois ruokakipolta. Ongelmana on tietenkin se, että Siiri on muutenkin luuta ja nahkaa ja tarvitsee ruokansa. Väliaikaisena ratkaisuna on riisi ja jauheliha. Ruoka ei vain ole kovin monipuolista ja Siiri huomaa heti jos ruokaan on lisätty öljyä tai jotain koiralle periaatteessa hyväksi tarkoitettua lisää.

Siirin ruokailu on näytelmä sinänsä. Riisin jyviä on pitkin ja poikin lattiaa ja kun kuppi on tyhjä, kutsumme paikalle "cleanerin" kun mafiaelokuvissa. Vappu puhdistaa näytelmän roiskeet viimeiseen atomiin saakka. Vaikka CSI:n tutkijat saapuisivat paikalle kemikaaleineen, niin mitään todisteita ei enää löydy. Ammattilainen-Vappu-cleaner asialla :-)

Feminiinistä herkkyyttä

Jos on epäselvää, millaiselta näyttää "erittäin harvinainen feminiininen shiba"(*, niin kuvaajana Jasmine - kiitos - on onnistunut ikuistamaan Aikon herkkyyden. *)japanilainen tuomari Heinolan erikoisnäyttelyssä

Etsijäkoirat ja Siirin haaste

Misumarkkinat on tältä vuodelta katsottu. Aiko ei voi sietää näyttelytoimintaa, sillä ei siinä todellisuudessa olekaan mitään järkeä :) jos minulta suoraan silmiin katsoen kysytään. Häntä nousee jo näyttelyalueen reunalla - huom! pois mennessä, ja se kertoo omaa sanomaansa tuosta ihmisten keksimästä kummallisesta kekkaloinnista.

Mieluiten palkitsemme koiria olemalla niiden kanssa monella tavalla ihan vain arjessa. Onnellisuus näkyy sitten luonteessa, tekemisessä ja terveessä kokonaisuudessa. Jotain hyvää kuitenkin poiki matka Porvooseen näyttelyyn, sillä Siiristä aletaan suunnitella etsijäkoiraa - ainakin alkeisiin mennään, sitten katsotaan, miten ura mahdollisesti jatkuu.

Siirillä riittää energiaa enemmän kuin duracellissa, siksi olisi mukava saada mustalle salamalle hyvä harrastus. Siirin isä Lasse (ruotsalainen) on komea borderuros, joka on ansainnut kannuksia mm. läpäisemällä villisikakokeen. Siiriin - pieneen mustaan hippuseen - on siirtynyt isän komea mieli ja rohkea asenne sekä rakastava luonne. Siiri on koiristamme se, joka ottaa hellyysannoksen ämpärillä joka päivä. Samalla se antaa saavillisen läheisyyttä täysin varauksetta. Kävelyretkillä ja pihalla temmeltäessä Siirillä on aina "projekteja", joissa nenä ja jälki ovat läsnä. Kuvissa Siiri pihallamme - menossa ja tulossa, kuten tapaansa kuuluu.

Missit, marsut ja häntä

Aiko oli viikko sitten näyttelyssä. Vastentahtoisuus oli aidosti sekä emännän että Aikon mielessä ja se näkyi ns. kehon kielessä :) Kuola valui sitkona suupielistä kuin kunnon berharndilaisella ja häntä roikkui tiskirättinä perässä. Kun kaikenpuolinen kekkaloiminen kehässä oli ohitse, niin kipin kapin autoon - elämä odotti taas.

Ruotsalainen tuomari lausui: Hyvät mittauhteet, hieno pää ja hyvät silmät ja korvat. Hyvä purenta. Hyvä kaula ja selkä mutta pitäisi kantaa häntänsä paremmin. Vahva ja voimakas rintakehä. Hieman liikaa painoa ja se häiritsee kokonaisvaikutelmaa ja saa aikaan sen, että liikkeet vaikuttavat raskailta. Tiheä ja hyvä turkki ja hyvä luonne.

Oh jaa..... melkoisella joukolla esittäjiä oli joku soma pienen pieni vinkulelu kehässä nyrkissä piilossa. Mutta.....kun Aikon rakkain lelu on MARSU, joka ei mahdu mihinkään :-) Sitä tuskin voi heitellä ja innostaa hännän nostoon. Häntää ei kannata muutenkaan nostaa, jos ei ole syytä. Kuten sellaista, että olisi onnellinen. Painoa Aikolla on tuomarinkin ihastelemien erinomaisten lihasten lisäksi juuri se määrä, mikä on raksuista saatu kerättyä. Missikisat jäävät elämässä kakkoseksi, sillä Marsuleikki ja bodaus voittavat kauniin kuulaassa syksyn säässä.

Team-dream

Nyt on sitten tämäkin ihme nähty. Kuvan voisi siirtää suoraan tiimioppikirjan ensimmäiseen päälukuun nimellä "team-dream". Uni on erityisen makoisaa kun saa kosketuksen kaveriin ja kaikki sillat voi lopulta ylittää jne. jne.

Punaturkki

Nyt on Aikon turkki taas talvea ajatellen kunnossa - paksu, kiiltävä ja kauniin punainen. Samoin Vapulla. Vakituinen trimmaaja lähti vaihtoon ulkomaille ja oli pakko tarttua härkää sarvista ja nypittävä turkki itse. Onneksi olen joskus ostanut timmausveitsen. Se antoi tarpeeksi tukea otteelle, että turkki irtosi itse asiassa melko helposti. Vappu on rauhallinen ja antaa siivota karvapeitteensä ja vain muutamassa kohdassa se yritti osoittaa, että nyt riittäisi tämä nyppiminen. Lopputulos kruunasi työn - jota tosin tein kahtena päivänä :-)

Takkatulen loimussa

Aaaaaahhhh, vihdoinkin takkaan on laitettu tuli ja makea makoilu lämmössä voi alkaa. Aiko ja Siiri eivät epäröi hetkeäkään ottaessaan kaiken irti pehmeästä lämmöstä ja sateen ropistessa ulkona. Kaukana poissa paha maailma :-)

Sadepäivän hauskaa

Sängyille on käyttöä kun ulkona sataa - vihdoinkin. Koko päivä voi kulua täysin sujuvasti vain kylkeä kääntäen. Ulkona piipahdetaan ainoastaan ehdottoman pakon edessä. Olihan kesä kaunis ja puuhia tulvillaan ja nyt voi pikku hiljaa alkaa valmistautua SUUREEN LEPOON :-) Harjoittelu on kuitenkin aloitettava pikaisesti, että jaksaa sitten nukkua kunnolla ja pitkään kun todelliset pimeät sadepäivät koittavat jonossa yksi toisensa jälkeen.

Onnellisen koiran uni

Leikkipäivä on takana ja uni on vallannut Siirin. Kuono kohti kattoa ja antaa palaa!

Haaremissa tapahtuu

Kolmen koiran tyttöhaaremin tarkempi analyysi paljasti, että Siirin ja Aikon kiistat liittyvät 99%:sti mustasukkaisuuteen "ison koiran huomiosta = mieheni". Aiko ottaa omakseen voimakkaasti ja haluaa olla IHAN EKA PRINSESSA. Ihailut ja huomio uoopavat kuin kuuma veitsi voihin. Siiri ja Vappu taas ovat kuin arkirukkaset. Ne eivät kaihda läheisyyttä ja rapsutuksia, mutta hommassa ei ole - ainakaan ihmisen silmin nähtynä - taka-ajatuksia. Rapsu on rapsu ja läheisyys on läheisyys. Siinä ei ole mutkia eikä sivumerkityksiä.

Aiko sen sijaan on kuin amerikkalaisen saippuasarjan Pamela. Se katselee ja viehkoilee etäisyyden päästä. Joskus tullaan lähelle, mutta usein ollaan kaukana. Se saa naisellisuudellaan huomion itseensä ja sen jälkeen se säätelee ja pelaa tekemisellään koko ajan.

Olen itse paikan emäntänä kuin Siiri Angerkoski tukkilautan köksänä. Kaulin kädessä ja ruokakaapin avaimet vyötäisillä. Vetoamiset ja silmäpelit eivät auta, vaan selkeä ja tiukka kuri. Kun sitten haaremissamme seikkailee MIES, niin Aiko alkaa mustasukkailla ja on tunneskaalassaan ehdottoman omistava AINOAKSI pyrkivä prinsessa. Draaman ainekset ovat kasassa!

Turpiin tulee

Aiko on kasvamisen myötä aina silloin tällöin haastamassa Siiriä nokkapokkaan. Rähinää enteilee tuijottaminen ja patsastelu kaula kaarella kuin merihevosella - Aikon aikeet ovat vain aggressiviset merihevosten hienojen vesileijumisten sijasta. Komentaminen on myöhäistä useimmiten kun ensimmäinen murina kuuluu. Sitten pöllyää. Siiri on tulinen kuin pieni mustapippuri. Periksi ei anneta milliäkään. Aiko taas riehuu kuin dramaattinen diiva.

Seurauksena on hetkellinen sekaannus ja sitten vessan ovi heilahtaa ja yksi-A istuu jäähyllä kopissa ja miettii, mitä taas tulikaan tehtyä. Muutaman minuutin totaalinen lauman ulkopuolelle sulkeminen lisää miettimisen voimaa. Aiko matelee, vikisee ja mielistelee kuin viimeistä päivää.

Kokonaan ei noita rähinöitä ole mahdollista kitkeä. Vuosi ilman tappelua ihmistenkään kesken saman katon alla ei ole todellisuutta. Käsiksi ei saa käydä, mutta koirilla ei ole muuta kuin tuo tappelun nujakointi. Olemme tosin päättäneet, jos meno kovenee tai tihentyy, joskus mietimme, että murkkuinen Aiko saa pian ikioman kuonokopan, jota se saa pidellä turvassansa kunnes tavat muuttuvat. Kotonamme on nollatoleranssi ja me ihmiset päätämme, miten ja missä järjestyksessä eletään ja arki jaetaan.

Uukuniemi here we come

Takana kolmen yön reissu itärajalle. Vappu ilmoitti tällä kertaa selvästi ja voimakkaasti, että voitte sitten tehdä noita TYPERIÄ retkiänne jatkossa IHAN ITSEKSENNE KIITTI VAAN!!! Aiko ja Siiri sen sijaan nauttivat reissuista. Siinä missä Vappu huusi suoraa huutoa autossa heti kun se sai pienimmänkin aiheen - nopeus hidastui, pysähdyttiin liikennevaloihin tai kaupan pihaan tms. Auton ulkopuolella olevat ihmiset tuijottivat meiltä kaikuvaa VAKAVAN KIDUTUKSEN KILJUNTAA kuin ounastellen, pitääkö soittaa poliisille vai muuten vain seurata, mitä tuossa asuntoautossa oikein tapahtuu.

"Kidutuslento nro. 001 menossa etelästä itään. Häkeissä revitään huudoista päätellen kidutettavilta raajoja irti tai jotain vielä vakavampaa. Kun pääsimme jälleen retkeltä kotiin niin Vappu kieri pitkin mattoja, heilutti häntää vimmatusti ja juoksi kuin luvattuun maahan päässyt pyhiinvaeltaja pitkin huoneita ja oli sen näköinen, että EI KOSKAAN ENÄÄ MINULLE TUOTA kiitos!

Aiko tutustui matkalla aiempaa tarkemmin veteen. Se jopa kastoi tassunsa varovasti kirkkaaseen järveen ja maistoi hieman hillitysti vettä. Donaldsit - sorsat - saivat sen huomion. Joskin tarkastelu ja havainnointi oli japanilaisittain kovin siveää ja esteettistä. Siiri otti taas maisemat haltuunsa. Kaikki, mikä liikkui tai oli uutta (=kaikki :-) sai sen huomion ja häntä oli pystyssä kuin neula koko ajan.

Tyttöjen elämää

Kolmen tyttökoiran kanssa ei aika käy pitkäksi. Aiko on kuvassa olevan kasvienhoidon mestari - joskin kuvassa SE puuttuu paikalta. Aikon intohimona oli jonkin aikaa kaivaa kukkaruukun mullat pellolle. Sen on täytynyt seistä nelipisteseisonnassa ruukun reunalla ja sitten antaa palaa!!

Elämää piristää myös se, että kaikilla kolmella koiruksella on samaan aikaan juoksu. Lattiatasosta varmaan ihmisen ihmisen reiden tasalle saakka meillä on suunnaton hormonien ja feromonien sekamelska - ainakin niin antavat työttömme ymmärtää. Jokainen "astuu" jokaista ja pissitään matoille ja rekkaloidaan pihalla ilman kuuloaisia. Pensaikot vain rytisevät kun ajetaan takaa ja leikitään naisluostarin viimeisiä elossa olevia asukkaita ja lihan iloja kuin viimeistä päivää. Kunpa juoksut jo hälvenisivät ja pääsisimme laskeutumaan ihan tavalliseen arkeen :-)

Emme tiedä mitään niin tärkeää, kuin erinomainen eläinlääkäri. Olemme löytäneet sellaisen. Aikon korvaa hoidettiin taas, ja jo mennessä eläinlääkäri sai tervehdystanssin tulolahjaksi. Tosin sen jälkeen käännyttiin 180 astetta ja oltiin lähdössä taas kotiin. No, sydäntä kuunnellessa Aiko oli hiiren hiljaa ja keskittyi nuuskimaan eläinlääkärittären turpaa ihan läheltä ja hienovaraisesti. Nyt alkavat korvat olla jo matkalla kohti pystyasentoa - molemmat. Kuvassa tosin on menossa lepohetki, jolloin tuollainen kevyt vaakataso on ihan jees........

Näyttelyssä näyttäytymässä

Aiko oli ensimmäistä kertaa oikeassa näyttelyssä Heinolassa. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma, mutta onneksi koiria kokonaisuudessaan vähän. Shiboja tosin oli ihan kunnolla. Aiko oli junioriluokassa ja sai vaaleanpunaisen nauhan - huolimatta siitä, että turkki oli kadoksissa ja häntä ei noussut vatsan alta kuin pieneksi hetkeksi kaareksi selän päälle.

"Feminiininen, todella harvinainen, sekä korvat että silmät ovat naiselliset. Hieman huonossa turkin kunnossa" lausahteli Mr. Yuichi Tomimoto Japanista :-)

Aiko katsoikin arvon tuomaria alentuvasti kuin kotimaansa prinsessa eikä vaivautunut mielistelemään ketään eikä mitään. Liekö tuo etu vai haitta? Sellaisia.

PS. piti kaivaa kuva esiin, jotta ymmärtäisi, mitä tuo "todella harvinainen" sitten tarkoittaa(kaan) :-)

Koirankarvapesä

Aiko kehitti kesäretkellämme massiivisen talvikarvan irtilähdetysoperaation. Yli viikon kestäneellä matkallamme koko aluskarva vaihtui :-) Liki jokaiselle yöpymispaikalle jäi kunnollinen kasa ketunpunaista karvaa mahtavana pallona. Koira tuntui välillä hajoavan käsiin kun sitä harjasi ja alusvilla lähti paakkuina irti. Nyt on tyttö taas kunnossa ja valmiina kasvattamaan kunnollisen talvitakin.

Ruotsia ja Norjaa ristiin ja rastiin

Siirillä ja koko muulla tyttöjoukolla on ollut vaiherikas matka asuntoautossa toista viikkoa reissaten Ruotsissa ja Norjassa. Meno on ollut päivä päivältä sujuvampaa. Jokainen on löytänyt oman mielipaikkansa autossa ja elo on sujunut leppoisasti.

Siirille reviiri on laajentunut Jäämerelle saakka. Tarkka ja lauman turvallisuutta vartioiva ote ei ole herpaantunut hetkeksikään. Vappu puolestaan on lakannut kerjäämästä joka käänteessä!! Käsittämätöntä. Se on sijoittautunut omaan boksiinsa auton takatalliin ja asuu siellä kuin murkkunen nuori, ovi vain heilahtaa ja voisi odottaa kuulevansa heavy-rock-musaa korvat kuumina :-)

Aiko puolestaan on ollut oma itsensä. Sen kummajaisista suurin on ollut ison meren liike rannassa aaltoina ja tunturipurojen kuohu. Aiko on hiipinyt matalana kohti vettä ja rynnännyt heti kauemmas kun tassuihin on meinannut osua vettä. Samaan aikaan Vappu on jo kahlannut mahaa myöden vedessä ja Siiri juonut kuin viimeistä päivää purosta jääkylmää vettä. Tuore siika voissa paistettuna maistui iltapalana kaikille ja uni on ollut mitä makoisinta.

Kotiin päästyämme Vappu on ollut onnellinen - kummallinen matka on VIHDOINKIN ohi ja arki tässä ja nyt. Siiri taas on ollut selvästi pettynyt - tässäkö kaikki oli, MIKSI MATKA EI JATKU loputtomiin? Aiko ei näytä tunteitaan, vaan on kuin japanilainen prinsessa, jonka kantotuolimatka on hetkeksi tauonnut.

PS: Siiri ja karitsa

Siiri koki matkalla MIELETTÖMÄN RAKKAUDEN, sillä pieni valkoinen karitsa ihastui Siiriin täysin avoimin mielin ja estoitta. Menimme Siirin kanssa katsomaan leiripaikan kupeessa olevaa emon ja kahden karitsan aitausta. Siiri lähestyi KUMMALLISIA eläimiä innosta täristen, mutta kuitenkin selvästi niin, että se ei tiennyt, mistä on kyse ja mitä oikein pitäisi tehdä. Pieni karitsa kurottautui aitauksen välistä ja mojautti suuren suukon suoraan Siirin kuonoon. OOH - miten oikein tapahtui? Siiri meni hämilleen ja lähestyi uudelleen karitsaa, joka tunki kuononsa uudelleen aitauksen välistä ja alkoi natustaa Siirin valjaita kevesti koko kaulan pituudelta. Tuo oli jo liikaa Siirille, joka oli muutenkin ihmetyksestä sykkyrässä. MISTÄ OIKEIN ON KYSE, MIKÄ TUO ON? Kysyi Siiri.....

Jouduimme käymään aitauksella monta monituista kertaa Siirin kanssa illan aikana, sillä tuo estoton ja ehdottoman ystävällinen karitsa oli saanut kerralla Siirin sydämen ja mielen omakseen. Kun sitten myöhemmin Norjassa näimme lampaita, Siiri ei meinannut suostua lähtemään lainkaan pois aitaukselta. NIIN IHANIA ovat karitsat :-)

Terveyden- ja kauneudenhoitoa

Kesä ja korvat. Aikolla on toisessa korvassa tulehdus - arvaa kummassa :-) Lääkkeiden laitosta on kehitetty...arvaa kumpi?...hauska "juostaan peräkanaa ja maksimoidaan palkintonamit" -leikki. Eläinlääkäri sai sata suudelmaa, leikkituokion ennen ja jälkeen tutkimuksen ja sitten kuitenkin lopuksi vielä kasan karvoja turkkiaan vaihtavalta koiratytöltä.

Siiri ja Vappu saivat vieraakseen tutun trimmaajan. Talviturkit katosivat linnuille pesäpehmikkeiksi. Ellei Siiri tuntisi meitä niin väittäisimme kotiimme tulleen Vaihdokkaan. Niin paljon pikku Siirimme muuttui kun turrikkaturkki hävisi nopeasti. Siiri istui nätisti trimmauspöydällä ja painoi välillä päänsä trimmaajan rinnalle ja huokaisi syvästi.

Vapulle trimmaus on tuttua puuhaa, samoin kynsien leikkaaminen. Se ei reagoi mitenkään kynsisaksiin ja trimmaajakin rasittaa ainoastaan kun hän nyppii jalkojen vanuttunutta karvaa. Muuten tytöt ovat tyttöjä ja kaunis ulkomuoto tuo piristystä. Syksyksi voi sitten taas kasvattaa kunnon turkin sateiden ja viiman suojaksi.

Kesä on täällä

Kesä on tässä ja nyt. Välillä aurinkoa ja sitten lepoa viilentävällä nurmella. Palloista ja heittäjistä on kova kysyntä. Siiri on nopein kolmesta palloleikeissä. Aiko on kakkonen ja Vappu ei juurikaan viitsi :-). Jos taas mitataan nopeutta takaa-ajossa, Vappu on ehdoton ykkönen, Aiko ja Siiri vaihdellen kakkosia. Kärsivällisen vaaninnan mestari on Aiko, Vappu kakkonen ja Siiri tulee perässä kolmantena.

Toisaalta Siiri on EHDOTON pihan virkamiesvahti. Se lähtee kierroksilleen kuin mestariluokan yövartija. Ensin kirkastetaan kurkkuääni jo ensimmäisten askelten aikana ja häntä viipottaa neulamaisena vinkkarina täysin pystyssä askelta rytmittäen.